tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kuulumisia pt. Helsinki

Työssäoppimisesta on kulunut nyt hiukan reilu puolet ja valmistuminen lähestyy kovaa vauhtia. Viiden viikon päästä mun kai pitäisi olla valmis vaatetusompelija. Mutta mutta, kriiseillään siitä myöhemmin, nyt jorisen teille ihan yleisfiiliksiä työssäoppimisjaksosta ja väliaikaisesta muutosta. 


Kuten mä jossain vaiheessa oonkin kirjoitellut, mun työssäoppimispaikaksi valikoitui Korsettiliike Belle Modeste.  Kun meidän piti alkaa miettiä työssäoppimispaikkoja, mulle oli heti alkuun varmaa, minne haluan, koska korsetit on se, mitä mä haluan oikeasti alkaa kunnolla tekemään. Tähän mennessä oon tullut jo huomattavasti viisaammaksi korsettien suhteen. Oon viihtynyt Bellellä todella hyvin ja työkaverit on varsin kivoja. Toinen harjoittelija, K, on varsin hurmaava ja tullaan äärimmäisen hyvin toimeen, mikä on superjees. Juteltiin tässä taannoin, että alkuun pelotti, että tuleeko sitä toimeen pomon ja toisen harkkarin kanssa. Mut on kyllä ollut täysin turha pelko, töissä on kivaa eikä oo tullut missään vaiheessa fiilistä, ettei sinne haluais mennä. Ompeluvarmuutta ja -nopeutta on tullut aika hyvin lisää ja fiilis on yleisesti varsin jees. 


 

Bellen takia jätin tosiaankin Turun väliaikaisesti ja mun pieni patjavaltakuntani sijaitsee Espoossa P:n nurkissa. Ihan mukavaa, mutta varsin kuluttavaa myös. Kaks kuukautta on kuitenkin lyhyt aika ja vahvasti ollaan voiton puolella. Työpaikka taas on Helsingin keskustassa, joten työmatkat taittuvat näppärästi lähijunilla ja sekös vasta on hassua, kun on aina tottunut busseihin. 


Mitäs muuta... Oon tässä samalla yrittänyt saada elämääni uuteen kuosiin. Oon alkanut katsoa vähän paremmin, mitä mussutan ja sokeriaddiktiosta oon päässyt aika hyvin eroon. Turha limujen juominen on jäänyt aika vähälle ja oon oppinut syömään säännöllisemmin ja se muuten oikeasti vaikuttaa oloon. Suosittelen lämpimästi. Ja sitten, monen vuoden tauon jälkeen, oon saanut perseeni ylös penkistä ja lähtenyt ulos. En mä vieläkään ihan riemusta kiljuen lenkille lähde, mutta nollasta kun lähtee, ei se ehkä yllätä. Uimahalli on myös ihan kiva kaveri. Työpaikan katossa olevat renkaat lienevät mun uusi bestis. Kun pari kertaa päivässä roikkuu hetken, saa selän aika kivasti auki ja ryhti on parantunut. Ehkä maailman parasta, kun selkä ei jumiudu ja kipeydy jatkuvasti. Alku on hyvä, ehkä tää tästä. Kesäkuntoon vielä joskus. Toivottavasti jo ens vuoden kesäksi. 

Loppuun totean, että pääkaupunkiseutu ei oo mun paikka. En kyllä ihan huvin vuoksi tänne muuttaisi. Jos joskus superduuni tai koulu tänne kuljettaa, se pitää hyväksyä. Tällä hetkellä Turku on maailman paras paikka.

1 kommentti:

  1. Kuullostaa kyllä mielenkiintoiselta työharjoittelupaikalta tuo Belle Modeste. :) Käytännössähän sitä ompeluvarmuutta ja nopeutta tulee lisää, varsinkin uusia vaatteita ommellessa oppii tarkemmaksi ja nopeaksi! Mukava oli siun kuulumisia lukea.^^

    VastaaPoista