Kerrottakoon, että pääni on täynnä hattaraa. Hyvin pinkkiä ja pehmoista. Ällömakeaa, mutta silti niin ihanaa, ellei jopa suloista. Syysloma meni kotona makoillessa hyvässä seurassa ja leffoja tuijottaen. Kasa Disney -piirrettyjä ja sitten vielä loppuun tökättiin Potter -maraton. Hupsista, se oli hauskaa.
Oman pään hat(t)aruuteen taas vaikuttaa vallitseva tunnetila. Elämä hymyilee taas ja voin rehellisesti sanoa löytäneeni itselleni jotain käsittämättömän tärkeää. Ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntuu, että voin päästä yli ongelmistani, koska joku pitää mua pystyssä ja lohduttaa, jos kaikki kaatuu niskaan. Tuo pallero taitaa myös kestää hattarapäisyyteni, toisaalta on syytäkin, kun itse moisen aiheuttaa. Olo on aivan ihanalla tavalla hölmö.
Kun pääsin iltapäivällä kotiin, löin soittimeen
Retropopin uutukaisen
Tämän hetken tähden -levyn ja tanssin ympäriinsä iloisen elektropopin tahdissa, lolitamekon helmat liehuen ja tyllit kahisten. Kuunnelkaa ihmeessä tuo lätty, jos saatte sen käsiinne.
Vieressä makoileva pallero valittaa kovasti, että hattarapäisyys ja pinkkiys tarttuu. Läppärinsä valkeat taustat keksivät muuttua hennon vaalean pinkeiksi ilman mitään syytä. Söpöä.
Viime yönä keksin alkaa vikistä, että tahdon oman kissan, ei sinänsä mikään yllätys. Sain luvan, jos nimeksi tulee Lucifer (vaikka oikeesti siitä tuleekin Torsti). Ainoa ongelma enää on se, että köyhä opiskelija on köyhä ja kissakin tarvitsee ruokaa. Myöhemmin siis...
Älkää unohtako pestä hampaita liiallisen sokerisuuden jälkeen. Pidätän oikeuden olla korvaamatta putoavia hampaita.
Kertokaa, missä vaiheessa siirappisuus menee liian pitkälle?
Mulle tuli ekasta kuvasta hattaranälkä :( Ja mäkin haluaisin kissan. Vielä jos sais sellasen, joka pysyisi pentuna!
VastaaPoistaneiti A, arvaa vaan oonko itse himoinnut hattaraa nyt kohta viikon putkeen.
VastaaPoistaJa tuo kissa, se on hankittava, kunhan tilanne on niin hyvä, että on varaa ruokkia se :)