Elämän pieniä iloja

Olin tänään työhaastattelussa ja nyt pidetään ankarasti peukkuja pystyssä, josko pääsisin kesäksi leikkimään keittiöntätiä.
Kevät tulee kovaa vauhtia ja tuntuu, että on kerrankin aikaa vain olla ja nauttia kaikista pienistä asioista.

Valokuvaus
Vaikka olenkin ollut puolisen vuotta kuvaamatta oikeastaan mitään muuta kuin keikkoja, niin koen silti oppineeni ja sisäistäneeni asioita valokuvauksen teknisestä puolesta. Kuvani alkavat oikeasti näyttää paremmilta enkä myöskään suhtaudu enää niin negatiivisesti kuvanmuokkaukseen. Pienillä jutuilla kun saa kuvaa hienosäädettyä paremmaksi.
Oppimisen vuoksi olen myös alkanut himoita uutta kameraa tuon vanhan rakkaani tilalle. Tuohon runkoon kun ei niin inspaisi ostella kaikenmaailman kivoja putkia ja nippelinappeleita. Vanha D40 toimii edelleen, mutta uusi viehättää. Ja juurikin Nikon D7000. Karvanoppakameroiden aatelia on tämä ja riittäisi mulle mitä parhaiten. Kun ammattikuvaushaaveet ovat tipahtaneet matkasta, en koe edes järkeväksi kuolailla noita pro-versioita. D7000 on juuri siinä välimaastossa, joten tätä ei tarvitsisi uusia ihan heti. Armoton säästökuuri tätä varten lähtee käyntiin, kunhan rahatilanne kohenee hieman. Kuva on lainattu Nikonin omilta sivuilta.

Kela
Uskokaa tai älkää, mutta kaikkien yleisesti rakastama (huomaa sarkasmi) kansaneläkelaitoksemme voi olla aihe ilolle! Sain reipas viikko sitten Kelalta kirjeen, joka kertoi, että saankin opintorahan jo maaliskuulta, vaikka luulin että saan sen vasta huhtikuulta. Bileet ja silleen. Se oli oikeasti mukava kirjelappunen. Hymy nousi pakostakin huulille, kun samaisena päivänä ilmoitettiin että pitääpäs hankkia uusi koulukirja ja viivainsarja. Kiitos Kela, kun pelastit kevääni.

Eeppiset ompeluprojektit
Tämä tuleva koulutyö ei itsessään tule olemaan niinkään suuritöinen, mutta sitäkin jännittävämpi! Pakollisena työnä meidän on valmistettava miesten liivi. Tässä vaiheessa kaikki ajattelevat tyyliin how boring is that, mutta odottakaas vain, tässä on pieni jekku takana. Tai no, ei jekku, mutta asiakas tekee työstä paljon jännittävämpää ja eeppisempää. Tästä lisää myöhemmin, kunhan projekti etenee.
Ja onhan tässä taas eräskin tilaustyö odottamassa.

Kirjoittaminen
Joskus muutama vuosi sitten mua ei saanut pois kirjoittamisen ääreltä. Aina oli joku projekti menossa ja fanfictionia tulvi päästä enemmän kuin olisi oikeasti terveellistä. Sitten tökkäsi kunnolla enkä saanut moneen aikaan mitään tehtyä. Paperi pelotti. Blogitekstit sentään sujuivat, mutta nykyään kirjoittaminen on taas helpompaa. Sen huomaa niin blogissa kuin muutenkin. Fanfictionin kirjoittaminen on palannut ja kirjoitusinto on suurempi kuin pitkään aikaan. Jumissa olleet vanhat tekstit ovat saaneet jatkoa ja ideoita tipahtelee pitkin päivää. Luovuus ja mielikuvitus on taas uudella, mutta samalla vanhalla, tavalla mukana menossa.

Uudet, ja miksei vanhatkin, musalöydöt
Oikeastaan tykkään siitä, että mulle pakkokuuntelutetaan uusia bändejä. Musamaku on laajentunut jossain määrin. Genret ovat kyllä pysyneet samoina, mutta genren sisällä mennään nykyään laidasta laitaan. Kasari on mahtavuutta, nytkin soi Van Halen. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan The Magnificentiin. Jos Brother Firetribe iskee, niin sitten kyllä tuokin. Kuunnelkaa vaikka!
Ja aikahan kultaa muistot, eikö vain? Kun oma lempparibändi jää jostain syystä vähemmälle kuuntelulle, sen uudelleenlöytäminen on parasta. Mulle käy näin aina Sonata Arctican suhteen.

Vapaaehtoinen duuni musapiireissä
Isona musta tulee roudari. Tai no, oon jo roudari ja parin viikon päästä isokin, kun tulee pyöreitä vuosia täyteen. Me A:n kanssa puoliläpällä ilmoittauduttiin Turun Klubille apukantajiksi ja hups, titteliksi tuli roudari. Pääsee näkemään uutta puolta musahommista ja kyllähän sitä on aina kivaa olla avuksi artisteille. Nimim. roudasin Stam1nan miksauspöytää joka painaa aivan H*LVETISTI.

Bonus
Toimiva imuri! Siivoaminen helpottui kummasti, jos sitä jaksaisi pitää kämppää taas vähän paremmassa kunnossa. Uudenvuoden lupaus ahkerammasta tiskaamisesta on oikeasti toteutunut. Pieni tiski on huomattavasti mukavampi kuin valtava tiskivuori. Koulurästitkin alkavat olla vähän paremmassa vaiheessa. Ja To do-listan yliviivatut kohdat lisääntyvät.
Hienoinen painonputoaminen ilahduttaa myös, sillä tästä on suuntana alaspäin. Numerot senkun pienenevät. Kunhan en keksi uudelleen kuinka ihanaa suklaa ja kola onkaan. Toisaalta myös leipominen on lisääntynyt. Hassua. Odotan niitä eeppisiä roudauslihaksia.

Toivotan teille jo nyt mitä parhainta viikonloppua! Itse seikkailen Jyväskylään ja Tampereelle rakastamaan elämääni ja rakastumaan uudelleen ensirakkauteeni. Musiikki, kiitos että olet olemassa ja saat minut tuntemaan oloni turvalliseksi ja täysin rentoutuneeksi.