näpytinäpytiaaaaarghnäpyti

Joku Snowfallin aikainen lukija saattaa muistaa, että olen räyhännyt tästä aiheesta ennenkin.
Tiedättekö sen tunteen, kun koulussa on muuten kivaa, mutta atk-tunnit aiheuttavat lähinnä älyttömän määrän aggressioita?

Kertokaa mulle millä helvetin järjellä on muka kivaa tehdä koulujuttuja koneella. Tai siis, että kuinka moni oikeasti tekee niitä asioita, mitä oikeasti pitäisi? Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että olen tehnyt työni valmiiksi ja siksi räyhään blogissa aiheesta.
Nyt kun koulunkäynti siirtyy yhä enemmän tietokoneelle, sitä enemmän se mua tavallaan ärsyttää. Siis  tietotekniikkakeskeisyys, ei koulu. Viihdyn koulussa mitä parhaiten, kun koen olevani täysin oikealla linjalla opiskelemassa

Annetaan lukiolaisille läppärit, että muistiinpanojen tekeminen olisi helpompaa. Helpompaa ehkä joo, mutta kumpi viehättää enemmän tekstinkäsittelyohjelman tyhjä valkea sivu vaiko blogimaailma ja facebook? Niinpä, vastatkaa tähän itse.
Laitetaan amikset piirtämään ammattiteknisiä kuvia koneella. Yleisin ääni luokassa on opettaja huutamassa, että nyt se helvetin naamakirja kiinni.

 

Ylläolevan kuvan piirtäminen olisi käynyt käsin huomattavasti nopeammin ja siistimmin. Tokihan joku voi olla eri mieltä, mutta itse en ole lähellekään tyytyväinen, kun puhutaan työn siisteydestä. Lähinnä erään kaavanpiirto-ohjelman avaaminenkin aiheuttaa suurta kettuuntumista eikä tunneille edes tee mieli osallistua. 

Yritäpä sitten kahdeksalta aamulla tai kahdelta iltapäivällä saada jotain aikaan, kun motivaatio on pahasti nukkumassa. Enkä minä ole todellakaan ainoa, kenellä on tämä ongelma. 

Nykyään en vaan enää jaksa lusmuilla tunteja, kun ne työt pitää tehdä joka tapauksessa. Ompelujutuissa saa kyllä muut kiinni, mutta näissä teorioissa heikommin. 

Ja nyt pitäisi vielä yrittää piirtää mallikuva paitapuserosta. Koneella. En tahdo! 

Nyt kasailen taas motivaationi ja hiivin kohti perusvaatetuksen tunteja ja kuosittelua. Edes jotain kivaa tähänkin päivään! Okei, on tässä päivässä muutakin kivaa, mutta silti. Tappotunneista huolimatta fiilis on sinänsä korkealla, mitä nyt vähän ärsyttää.

Ja niin, eräskin postaus on teitä odottamassa, mutta kuvapuoli ei vieläkään ole ihan kunnossa uuden koneen osalta. Tai olisi, mutta en millään viitsi tunkea blogia täyteen jättikuvia, että lataus kestää kolme tuntia. Palatkaamme taas. Mainiota torstaita!