Vuoden aikana ehti tapahtua vaikka mitä. Isoja ja pieniä, hyviä ja huonoja, lamauttavia ja ilahduttavia asioita. Alkuvuosi oli kohtuullisen kamala. 3,5 vuotta kestänyt parisuhde päättyi, eikä mitenkään näteimmällä tavalla. Se ajoi mun mielen todella synkäksi ja olin jo muutenkin enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Elin sumussa enkä oikeestaan saanut mitään aikaan. Tapahtui myös isoja ja huikeita asioita (mm. mun artistipuvustushaave toteutui).
Paljon aikaa kului sängyssä masennuksen kanssa. Musta ei ollut mihinkään, mikään ei tuntunut miltään. Tuijotin seinää. Roudaushommat Klubilla sai mut ylös sängystä. Oli hyviä ja huonoja kausia, enemmän huonoja. Olisi pitänyt yrittää hankkia töitä, mutta sekin vaati liikaa.
Hukkasin itseni aika huolella. Menetin motivaationi ompeluhommiin, en saanut itsestäni mitään luovaa irti. Yksinäisyys oli vahvasti mukana menossa.
Pikkuhiljaa asiat kirkastuivat hieman ja aloin etsiä itseäni eri suunnista. Kun mikään ei oikein kiinnostanut, oli vaikeaa keksiä, että mitä ehkä haluaisin olla. Päätin luopua suunnitelmastani perustaa oma firma vaatehommien suhteen. Musta ei olisi siihen, en kestäisi sitä stressiä tai jatkuvaa aikatauluttamista, kun hädin tuskin muistin ruokkia itseäni. Isosta suunnitelmasta luopuminen auttoi vähän asioiden selkiämisessä.
Musahommat onneksi pysyivät, vaikkakin paljolti muuttuneina, ja toimivat eräänlaisena ankkurina. Se yksi pieni asia, joka ei voi tuomita mua. Saan tuntea tai olla tuntematta kaikkia asioita, mitä haluan.
Loppukesästä tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen ja se omalla tavallaan heitti mun elämän kevyesti ympäri. Aloin nähdä itseäni eri tavalla, olin enemmän oma itseni ja masennuskaudet olivat lyhyempiä ja vähemmän agressiivisia.
Tutustuin tähän porukkaan hiljalleen ja huomasin myös tulevani vähän parempaan kuntoon.
Syyskuussa sain itsestäni riittävästi irti ja hankin itseni vuokratyöfirman listoille. Lokakuussa olin jo töissä. Ja samassa paikassa oon edelleen. Sain rytmin elämääni ja sen seurauksena masennuskaudet vähenivät ja lyhenivät. Loppuvuosi menikin pitkälti töissä ja vähemmän masentuneeseen oloon totutellessa.
Mun motivaatio kaikkeen alkaa palailla tässä pikkuhiljaa enkä elä enää niin syvällä omassa kuplassani. Toki masennusjaksoja on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän.
Oon aina halunnut pitää mun blogin tietyllä tasolla positiivisena enkä yleensä oo puhunut näistä asioista juurikin sitä positiivista vibaa ylläpitääkseni. Nyt kuitenkin koin, että haluan avata näitä asioita ja selittää epäaktiivisuuttani. Toki loppuvuodesta mun elämä oli oikeasti lähinnä töitä ja muutama keikka, joten kirjoitettavaa ei ihan liiaksi ollut.
Katsotaan, että mitä tästä (blogi)vuodesta tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.