Zedong, tuttavallisemmin Soini

Mainittakoon heti alkuun, että tällä postauksella EI ole mitään tekemistä politiikan kanssa.
Joku saattaa muistaa paaaaljon vanhemmista postauksista, ellei jopa Snowfallin puolelta, että meillä on kavereiden kesken kummallinen tapa nimetä vaatteita, erityisesti korsetteja. Poliitikkoja. Miten surullista, mutta minkäs sille mahtaa, kun on idiootti? :D
Tällä hetkellä poliitikkokorsetteja on 5, joista yksi, Matti, on omani. Alexander on Susannan omistuksessa ja loput kolme, Sauli, Ilkka ja Soini, ovat Helenan hellässä huomassa.

Uusin näistä aiheutti taannoisen blogikuoleman, sillä askartelin valmistujaispuvun Helelle, joka nyt joulukuun alussa tunnustettiin ylioppineeksi.

Kyseessä oli mulle ensimmäinen overbust-korsetti, paria korselettia lukuunottamatta. Kaavat ryöväsin karusti Helen toisesta korsetista, mutta jokin piirtelyssä meni hitusen pieleen, sillä yläreuna näytti kummalliselta ja takakappale oli muita huomattavasti pidempi. Kannattaa tehdä asiat viimetipassa ja kiireessä. Sovitusmallin teko helpotti kaavojen korjausta ja lopullinen tuotos istuikin mukavasti.
Miehustamateriaalina on aito kiinansilkki, jota käytin sekä oikein että nurin päin ja se toi kauniin yksityiskohdan korsettiin. Kaavamuutosten takia tilaamani plansetti oli liian pitkä, joten oli työn ja tuskan takana saada se näyttämään hyvältä ja mielestäni onnistuin siinä. Tavoistani poiketen nyöritin korsetin satiininauhalla, joka toimi yllättävänkin hyvin kovassakin kiristyksessä. Ja se on huomattavasti silmäämiellyttävämmän näköistä.

Korsetin kaveriksi tuli vielä taftinen bolero, jonka kiinnitys tapahtui nyörityksellä ja yksityiskohtana toimi myös kirkkaan punainen vuori. Ottaen huomioon huonon aikataulutuksen, bolerokin onnistui. Vaikka lopputuloksen livenä nähtyäni tulin siihen tulokseen, että satiini olisi sopinut muihin materiaaleihin paremmin. Nyt lopputulos oli jotenkin rauhaton.

Huomaan aina toisinaan ilmoittavani, etten enää IKINÄ tee tyllihametta. Ja hupsis, jostain syystä niitä tulee tehtyä kuitenkin melko usein. Hyvä minä.
Tällä kertaa tehtäväkseni koitui täyspitkä tylli, jonka olisi näytettävä tyylikkäältä päällihameen virassa. Onneksi on huntutylli, joka on 3m leveää, mikä taas mahdollisti tyylikkään toteutuksen ilman ärsyttäviä poikkisaumoja. 4 tyllikerrosta sekä vuori, ompele sitten siihen vetoketju. Joskus voisi vaikkapa miettiä ideoitaan toteutuksen kannalta, mutta aina ei voi voittaa. Järjettömän ninjailun avulla vetoketju kuitenkin kiinnittyi nätisti. Ei kuitenkaan puhuta siitä pöydän vallanneesta tyllivuoresta.
Lopputulos oli kuitenkin erittäin tyydyttävä. Hame näytti täsmälleen siltä, miten se oli visioitukin. 9 metriä tylliä riitti hetkeksi ja tuon valmistuttua lupasin itselleni, etten tee enää yhtäkään tyllihametta tänä vuonna. Realistinen lupaus, joka on myös pitänyt.

Puvun omistaja näytti kauniilta puvussaan ja se tulee saamaan muutakin käyttöä, niin yhdessä kuin erikseenkin. Olemme molemmat tyytyväisiä ja puku on kantajansa näköinen. Se on ehkä palkitsevinta tällaisissa asioissa.
Juhlissa pukua kehuttiin jatkuvalla syötöllä ja mulle jo ilmoitettiin että seniorimallistolle olisi asiakkaita.

Seuraavana isona projektina onkin taas wanhojentanssipuku. Apuaaaa! Mun onneksi tammikuun tiistait tulevat olemaan opetuksettomia, joten aikaa ompelulle on helppo järjestää.

4 yötä jouluun, eikä vieläkään lunta.