Kokonaisuutena vuoteni oli onnistunut ja elin elämäni parhaimpia hetkiä, mutta samalla myös huonoimpia. Käytin paljon aikaa haaveiluun ja opettelin rakastamaan itseäni huonolla menestyksellä. Rakastuin, matkustin, tein itselleni tärkeitä asioita. Ja ennen kaikkea itsenäistyin valtavasti.
Tammikuu
Vuoteni alkoi makaamalla sohvalla jäätävässä kuumeessa ja yskässä. Kävin parilla keikalla, laulutunneilla sekä opiskelin. Tai lähinnä kävin koulussa ja yritin pysyä kasassa. Löysin myös sisäisen glamrokkarini ja jouduin pakkaseen kuvattavaksi vain glamin takia. Aloitin myös isoimman ompeluprojektini, jonka myötä sain myös valmistujaislahjani etukäteen.
Sain valmiiksi tammikuussa aloitetun valtavan ompeluprojektin, joka oli wanhojentanssipuku ystävälleni. Olin oikeasti ylpeä itsestäni ja aikaansaannoksestani. Shady Overload -blogi syntyi (eri nimellä alkuun), kun halusin pitää musajutut erillään. Tai lähinnä kaikki muu huttu tuntui liian irtonaiselta musiikin seassa, joten tämä syntyi. Vietin laatuaikaa siskoni kanssa Happoradion parissa ja valokuvasin hyytävän kylmässä säässä.
Maaliskuu
Odotin. Panikoin. Odotin lisää. Kävin keikoilla ja juhlin syntymäpäivääni. Jouduin Aamulehteen. Sain elämäni ensimmäisen kesätyöpaikan. Yritin nähdäd mahdollisimman paljon kavereita ja pakkasin matkalaukkuni. Löysin itseni Birminghamista, Englannista. Ostin itse valkoisen paidan ekaa kertaa ikinä.
Valehtelematta parhaita päiviä moneen vuoteen! Kävin ensimmäisellä ulkomaankeikalla ja sen seurauksena olin myös ensimmäistä kertaa spontaanisti vieraslistalla. Päivän varoitusajalla keikalle. Kokeilin uusia asioita, joita kaduin jälkeenpäin syvästi. Kerroin itselleni olevani äärimmäisen typerä. Nautin toisaalta elämästäni ja sain vanhan kaverini takaisin, kun suoritimme molemmat työssäoppimistamme Brumissa. Tajusin osaavani puhua englantia, mutta ammattitaito taas tuntui olevan pahasti hakusessa. Työskentelin Bank-ravintolassa. Tuhlasin rahaa liiaksikin ja kaipasin musiikkia. Ostin ehkä itseni näköisimmät maiharit IKINÄ. Kävelin älyttömän paljon ja opin pitämään siitä. Olin hoikempi kuin koskaan ennen. Rakastuin Birminghamiin.
Olin edelleen Brumissa ja viihdyin liiankin hyvin. Lähestyvä kotiinpaluu ahdisti, mutta samalla kaipasin takaisin Suomeen. Kävin suklaatehtaassa saamatta kuitenkaan suklaaähkyä. Olin valokuvattavana ja leikkautin hiukseni eri tavalla vaihtelun vuoksi. Tajusin kuinka ihania ystäviä mulla oikeasti onkaan, kun sain ihanan kotiinpaluuyllätyksen. Hengailin ja juhlin jääkiekon MM-kultaa muiden kanssa Tampereen keskustorilla. Yritin saada taas kiinni suomalaisesta elämäntavasta ja siitä, ettei kaupassa niin vaan jäädäkään teelle myyjien kanssa. Valmistuiduin myös siihen, että pian koko elämä on auki hetken aikaa.
Valmistuin suurtalouskokiksi hyvillä arvosanoilla ja kolmen (wtf?!) stipendin arvoisesti. Kävin töissä epäinhimillisiin aikoihin, koska leipomotyö. Matkailin Jyväskylässä Leveragen perässä. Kävin festareilla ja pidin hauskaa kavereiden kanssa. Sain opiskelupaikan haluamaltani alalta ja aloin suunnitella muuttoa heti, kun sain kämpän. Matkustin myös Osloon ja jätin pikkiriikkisen palan sydäntäni Norjaan, koska Norja. Kärsin ihan älyttömästi, kun tajusin lopulta mitä haluan. Hajoilin pääni kanssa rankasti eikä työaamut auttaneet asiaa ollenkaan. Opettelin positiivisempaa asennetta onnistumatta siinä.
Alkukuu meni lähinnä sumussa, koska olin totaalisen hajalla. Kävin kuitenkin festareilla ja löysin taas yhteisen sävelen serkkuni kanssa. Pakkailin tavaroita ja aloin herätä todellisuuteen, että muutan oikeasti pois kotoa. Kävin edelleen töissä. Koko kesän kohokohtana sain itselleni tärkeän ja hyvinkin rakkaan ihmisen takaisin kotiin (lue: Suomeen). Vietin liian monta päivää pääkaupunkiseudulla, jonka aikana tosin tajusin, kuinka asioiden kuuluu olla.
Elokuu
Ensimmäinen viikko meni töissä ja samaisen viikon perjantaina mun pieni elämäni pakattiin autoon ja liikutettiin kohti Turkua. Kaikki alkoi puhtaalta pöydältä ja jollain tasolla olo helpottui, kun pääsi pois porukoiden nurkista. Olin häävieraana ja aloitin vaatetusalan opiskelut. Piipahdin myös kummityttöni ristiäisissä. Kävin Turun linnassa toista kertaa elämässäni ja edellisestä kerrasta oli aikaa yli 10 vuotta. Keskityin kerrankin kouluun. Kriiseilin edelleen pääni kanssa.
Hyvinkin mitäänsanomaton kuukausi. Totuttelin vielä uudenlaiseen vapauteeni ja tajusin että itsenäistyminen vie kyllä vielä pitkään. Näin jälkikäteen ajatellen syyskuussa ei tapahtunut oikeastaan mitään kahta keikkaa lukuunottamatta.
Koulua, keikkoja, henkistä epätasapainoilua. Eeppisin viikonloppu ehkä ikinä, koska keikkajatkot. Turhaa valokuvausta ja alemmuuskompleksin pahenemista sen suhteen. Liikaa leffoja ja hyvää seuraa.
Marraskuu
Keikkoja, elämän ensimmäinen ylinopeussakko. Vuoden toiseksi paras levy julkaistiin. Malleilin koulun muotinäytöksessä. Aloin päästä niskan päälle pääni kanssa. Tajusin olevani rakastunut. Ompelin liikaa liian lyhyessä ajassa, mutta lopputulos oli kuitenkin mainio.
Joulukuu
Nauroin täydestä sydämestäni ekaa kertaa kuukausiin. En ollutkaan enää niin ahdistunut ja aloin ajatella uudella tavalla. Uskalsin suunnitella ja asettaa itselleni tavoitteita. Niin realistisia kuin täysin utopistisiakin Kävin keikoilla ja tunsin jollain tasolla olevani kokonaisempi. Osasin suhtautua vanhempieni valitukseen ja asennevammaisuuteen muutenkin kuin vain ahdistumalla. Sivistin itseäni Hopeanuolella. Lupasin itselleni opettelevani kontrolloimaan rahojani paremmin.Sain myös kirjoitusintoni takaisin.
Mainittakoon vielä loppuun uudenvuodenlupaukset ja -tavoitteet:
- tiskaa useammin kuin kerran viikossa
- karkkipäivä
- kirjoita keskeneräisiä asioita eteenpäin
- hanki työpaikka --> maksa velat
- pyri henkiseen tasapainoon
- kutistu riittävästi
Suhtaudun alkaneeseen vuoteen positiivisesti, koska tiedossa on kaikke mahtavaa! Mainittakoon vaikkapa matka Budapestiin ja piiiiiiiiiitkä lista keikkoja.
Eläkää oman päänne mukaan ja tehkää se, mikä tuntuu hyvältä!
Oli syyskuussa sentään miitti! :'D Mutta juu, nää tällaiset vuosikatsaukset on aina kivaa lueskeltavaa. ^^
VastaaPoista