Shady stairs, empty halls

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, sai seuraa viikonlopuksi. Kunnianarvoisa Setä Wilhelm (tai ihan vaan Hele) saapui sulostuttamaan viikonloppuani puolisateiseen Turkuun. Kun kävin noutamassa Helen rautatieasemalta perjantai-iltana, se haliruttaus oli ihan älytön. Kun näkee harvoin, ei oikein edes tajua, kuinka ikävä toista oikeastaan onkaan ollut. Ilta meni hyvin lahnatessa, leffaa tuijotellessa ja mariannejuustokakkua tuhotessa. Parasta!

Lauantai koitti sateisena, mutta silti oli pakko päästä perinteisesti pelleilemään kameran kanssa överilaittautuneena. Voi sitä tyttöhömpän ja huonon huumorin määrää, kun päälle kiskottiin hameita kerroksittain ja korsetinnyörejä kiristettiin. Kaiken hauskuuden takia omat meikit menivätkin sitten kivasti päin kettua ja kaikki meni uusiksi. Hyvä minä.
Sateen takia kuvauspaikan virkaa toimitti Turun linna. Ja nyt saatte sen kuvaspämmin.

Ei, selitänkin ensin vähän lisää. Pitää vähän länkyttää siitä, että koen oikeasti kehittyneeni valtavasti valokuvaajana melko lyhyellä aikaa. Ja toki rakastan vielä uudenkarheaa Nikon D7000 beibeäni.
Pakko tosin vieäl sanoa, että kuvauspaikkana Turun linna toimi hauskasti. Pieniä koloja ja jänniä yksityiskohtia. Paljon suljettuja reittejä ja tyhjiä saleja. Omnomnom. Ja sitten ne valotkin loivat oman tunnelmansa. And here we go with the pictures!

Näistä kaksi viimeistä ovat ehkä mun omia lemppareita, vaikka kaikkiin oonkin melko tyytyväinen. 

Ja pitkästä aikaa myös minä päädyin kameran väärälle puolelle. Pari kuvaa vielä siitäkin.

Toisen kuvausreissun vähäiset tulokset ja pientä länkytystä asuista saatte sitten seuraavaan postaukseen, joka on mahdollisesti ilmoilla jo myöhemmin tänään! 

Mutta sillä aikaa, kertokaapa teidän suosikkinne näistä kuvista. :)