Meow!

Kalenteri väittää kesäksi, ilma ei niinkään osaa päättää. Festarisuunnitelmat on hyvässä vauhdissa ja pidetään peukkuja ettei tällä kertaa ois niin jäätävän kylmä juhannus. 

Kävin viime viikonloppuna juhlimassa paria koulunsa päättänyttä kaveria Ylöjärvellä ja samalla reissulla hoidin pari asiakastapaamista ja näin kavereita. Sinänsä aika rento meininki, sunnuntain lähinnä lojuin sohvalla. 

Saatte asukuvan maanantailta, koska sellainen kerrankin on. Ihan normiminä. Ei mitään ihmeellistä tai spessutilaisuutta. 

Jos ei oo mitään erityistä tiedossa, niin aika pitkälti näytän tältä. Hame (tää yksilö oli ennen farkut), kiva paita, sukkikset ja tennarit. Ja nahkarotsi, koska en omista muutakaan näihin keleihin sopivaa takkia. Tennareista sen verran, että mulla on ekaa kertaa vuosikausiin mustat tennarit ja se on hämmentävää.  Mun ekat tennarit 10 vuotta sitten oli mustat ja niiden jälkeen ei oo mustia ollut. Kun muuten käyttää pääsääntöisesti mustaa, niin värikkäät kengät on super. Nytkin on itseasiassa hakusessa toiset näiden seuraksi. Viimevuotiset conssit on jo siinä kunnossa, että mummu ystävällisesti rahoitti mulle nää uudet yksilöt. 

Tukka on yleensä huomattavasti räjähtäneempi, mutta jollain mysteerivoimilla jaksoin sen suoristaa. Keväällä päätin, että nyt tapahtuu jotain jännää tukalle ja sen seurauksena toinen sivu katosi. Oon myös tässä nyt jonkun aikaa taas viihtynyt tässä hopeanvaaleassa tukassani, mutta juhannuksena taas tulee pinkki kuvioihin. Kaiketi. Saas nähdä. Juurikasvu on iloinen asia, mutta hattaralta tuntuvaa tukkaa ei viitsi vaalennella ihan turhan usein. Jaaaaaaa jorinaksihan tää meni. Mites, haluatteko jatkossakin satunnaisia asukuvia?

Lisäksi nyt on mainittava, että mun armas Snowfall heräsi pitkiltä talviuniltaan! Joku vielä saattaa muistaakin, että ennen Overloadia oli Snowfall, joka painottui niin vahvasti musiikkiin, että tein näille mun ompelu- ja hömppäjutuille oman blogin. Snowfall säilyi musahommissa. Ja sittemmin jäi uinumaan. Nyt se on kuitenkin palannut! Käykää kurkkimassa ja jääkää seuraamaan, jos siltä tuntuu. 

Osaa teistä taas kiinnostaa ompelujutut joten kerrottakoon, että pari valmistunutta juttua ois postattavana (kunhan jaksan noita kuvia käydä läpi) ja uusia juttuja valmistuu aina välillä. Ompeluhommia siis seuraavaksi luvassa. Ehkä jotain valokuvaushommiakin, kun vihdoin oon taas löytänyt kamerasta ilon. Tän seurauksena varmaan taas näkyy enemmän hyvälaatuisia kuvia ikuisten kännykkäräpsyjen sijasta. 

Ehkä mä nyt kuitenkin nappaan itseäni niskasta ja kaivan kuvat ompeluhommista, ettei tuu taas miljoonaa höpinäpostausta putkeen. Nauttikaa kesästä! 

Nipsnaps --> surrur x2 --> käyttöön

Joulukuu tapahtui, samoin myös 20 senttiä lunta.

Tuli askarreltua lämmikettä pakkasta ja lunta vastaan. Oon todella huono käyttämään pipoja tai hattuja, joita tosin tahtoisin käyttää, niin huput on aina ennen ollut se mun juttu. Ongelmaa pään fyysisen, henkinen on jo tapahtunut, jäätymisen kanssa ei ollut, kun käytti kuitenkin aina hupparia. Nykyään vaan bändihupparit ei ehkä tunnu arkisin omimmalta vaihtoehdolta, joten vilukissa kärsii. Mutta ei kärsi enää, kun sorruin muoti-ilmiöön: huppuhuivit. Syksyn ja talven hitti ja niihin törmää kaupassa kuin kaupassa. Nyt myös allekirjoittaneen hattuhyllyllä.

Superotushan olisi neulonut huiviasian nopsaan, mutta omat neulontaskillit ovat niin pahasti ruosteessa, että päädyin ompelijan ratkaisuun. Kangasvarastoja penkoessa käteen sattui pehmoista tummanharmaata neulekangasta. Pieni pää sanoi raksraks ja kangas lähti kouluun mukaan. Hupun kaavan metsästys ja leikkuuseen vaan. Huppuosa on kaksinkertainen kun taas huivi on yksinkertainen, kapea ja pitkä. Askartelu vei aikaa hurjat 25 minuuttia. Olisi varmaankin vienyt vähemmän ellen olisi höpissyt keikoillajuoksemisesta ja korseteista luokkakaverin kanssa.

Kuva on laatua webkamera, mutta ehkä siitä saa käsityksen. Laitetaan sitten joskus parempi kuva ihan in action. Huppu on ihanan suuri, sinne mahtuu tääkin kiharapehko ongelmitta. Ja pysyy muuten päässä, vaikka tukka olisi sotkunutturalla takaraivolla. Lämmittää ihanasti ja on niin pehmoinen, että tuota tekisi mieli vain pitää jatkuvasti! Bonuksena tuo on vielä ihanan tyttömäinen olematta kuitenkaan överi. Mun asusteosastoni selkeästi huusi tuollaista huivia. Nyt kun saisi vielä tummanpunaisen ja ehkä mustan yksilön niin olisi sitä vaihteluakin.
Eilisen lumimyrskyulkoilun perusteella voin kertoa onnistuneeni. Ei inhottavaa viimaa korvissa, lumivyöryä niskassa tai läpimärkää tukkaa.

Oma ompeluinspis on tehnyt paluun rytinällä ja tässä pitkän viikonlopun aikana saattaa tulla jotain ompelusta valmiiksi. Jos ei muuta, niin vanha huppari tulee saamaan uudet resorit.

Aiheesta kukkaruukun suuntaan. Ootte varmaankin suuri osa törmänneet blogeissa, erityisesti tyyli- ja lifestyleversioissa, pyörineeseen Naked Truth -haasteeseen?
Idea on ihan mahtava ja mua oikeasti kiinnostaa nähdä ihmisiä täysin luonnollisina. Liiallinen pakkelikerros on yök. Oli se sitten omassa tai kenen tahansa muun naamassa. Ystävämme photoshop on myös jees, mutta miksi kiillottaa sillä pienet rosot pois? Ei kenelläkään meistä oo täydellistä ihoa, niin miksi niin pitäisi uskotella?

Mä viihdyn älyttömän hyvin meikittä. Lähden usein juhliinkin ihan omalla naamallani enkä saa siitä mitään ulkonäköpaineita, jos muut ovat panostaneet. Kaikki meistä ovat oikeasti kauniita luonnostaan, toiset enemmän toiset vähemmän, ilman meikkiä. Kun katson peiliin, sieltä ei katso takaisin Marilyn Monroe, Kirsten Dunst tai Helena Bonham-Carter. Sieltä katsoo usein väsynyt ja kalpea otus, jonka silmiä ympäröi punaiset ja kuivat renkaat. En ole mitenkään päin täydellinen, varsinkaan vartaloni puolesta. Oon vaan oppinut elämään itseni kanssa ja etsimään niitä hyviäkin puolia.
Meikkaamattomuutta helpottaa kovasti se, että omat ripseni ovat pitkät, kaarevat ja mustat. Kulmatkin ovat  riittävän tummat eikä niitä tarvitse piirtää näkyviin. Meikkaan keskimäärin kerran kuukaudessa.

Blogimaailmassa melkein tuntuu, että on pakko yltää samalle tasolle muiden kanssa. Tuo suosittu bloggari käyttää tuollaista meikkiä päivittäin, tekee erilaisia tutoriaaleja ja saa tuotteita testattavakseen. Lienevätköhän oikeasti hyviä...
Tuon toisen bloggarin kuvat näyttää suoraan muotilehdestä napatuilta. Minäkin tahdon! Tähän liittyy ystävämme photoshop. Oman blogin kuvat on yleensä melko aitoja. Rajaus, kontrasti, värisävyt ja muut pikkujutut tulevat usein korjatuksi, mutta harvemmin tulee muuten niihin koskettua. Ei sillä, että edes osaisin muuta. Eikä mulla myöskään ole photaria.
Jos kuvat ovat käyneet photarissa, niiden takana on silloin A, joka oikeasti osaa asiansa. Mutta harvemmin niissäkään on koskettu ihmisen vikoihin. Ehkä joku supernäppy poistetaan tai häiritsevä hius kasvoilta. Ei sen kummempaa. Silmät saavat toisinaan kirkkaamman värin. Överiksi ei kuitenkaan mennä.

Nyt siirryn höpisemästä ja palaan ompelukoneen ääreen. Joulusukkia tulossa. Pitäkää huolta ja tehkää lumiukko, jos sää sen sallii!

Kysymyskeskiviikko

Tässä vähän aikaa sitten Heidi heitti mulle haasteen. Kiitos tästä!

Säännöt:
1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Vastaa kysymyksiin, jotka olet saanut ja vastaavasti keksi 10 uutta seuraaville.
3. Anna haaste eteenpäin haluamallesi määrälle bloggareita.

Koska näitä kerro x asiaa itsestäsi -juttuja on tullut naputeltua, hyppään karusti sen kohdan yli. Vastaan siis Heidin antamiin kysymyksiin.

1. Miksi aloit kirjoittaa blogia?
Siksi, koska se tuntui kivalta tavalta pitää kirjoittamisharrastusta yllä. Oon luultavasti vastannut tähän joskus aiemmin toisin, mutta noin se suunnilleen on.


2. Onko sinulla lemmikkejä?
Ei, multa ei löydy lemmikkejä. Vai lasketaanko ne ikuiset villakoirat? Oon jo pitkään halunnut kissaa, mutta köyhällä opiskelijalla ei oo varaa pitää kissaa. :(

3. Jos sinun pitäisi valita toinen maa, jossa asut, mikä se olisi?
Suomi on oikeasti aika ihana maa ja rakastan sitä, että vuodenajat eroaa toisistaan niin selkeästi. Mutta hmph... Viime kesänä Norja kyllä vei palasen sydämestä ja viime keväänä taas Englanti. Kallistuisin ehkä kuitenkin Skotlantiin kaiken sen synkän kauneuden takia. Tosin pitänee ehkä ensin vierailla siellä.

4. Lempiväri? Inhokkiväri? Miksi?
Mun lempiväri vaihtelee aina välillä. Musta kulkee aina mukana, joten sitä nyt ei lasketa tähän lainkaan. Tällä hetkellä kivoin on ehkä tietynlainen harmaa. Mutta lemppari vaihtelee harmaan, punaisen, violetin, valkoisen, hopean ja pinkin välillä.
Inhokkiväri on helpompi nimetä, koska en oo koskaan oikein pitänyt keltaisesta ja oranssista. Vapaaehtoisesti mua ei saa pukeutumaan noihin väreihin. Ne ei yksinkertaisesti ole mua varten.

5. Taito, jonka haluaisit oppia?
Haluaisin oppia oikeasti laulamaan ihan kunnolla. Oon jo hyvässä alussa, mutta tahdon kehittyä. Ja nyt viimesen vuoden aikana oon kajahtanut siinä määrin, että haluisin oppia piirtämään. Ja kun mä en oo koskaan osannut piirtää enkä koskaan oo jaksanu opetellakaan. Piirtäminen on vaan niin ikävän oleellinen osa vaatetusalalla. Ehkä mä vielä joskus. Tätä listaa vois jatkaa vaikka miten pitkään, mutta tällä hetkellä nämä.

6. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.
Hattarapäinen, kärsimätön, epäkorrekti.

7. Asia, jota ilman et poistu kotoa?
Tekisi mieli sanoa tähän alushame, mutta ei, se ei pidä paikkaansa, vaikka useimmiten en ilman alushametta lähdekään. Mutta oonkin tylsä ja vastaan avaimet.

8. Suurin unelmasi?
Kauheen kiva... Ammatillisesti suurin unelma on se, että haluaisin oikeasti tienata leipäni vaatteita tekemällä ja kaikista mieluiten teatteriympäristössä. Muuten mä en oikein tiedä. Haluan pystyä tekemään asioita, joita oikeasti tahdon. Tahdon olla onnellinen ja rakastaa toista. Pitää kuitenkin vielä mainita, että tavallaan elän osaa noista unelmista.

9. Bändi, jota kukaan ei uskoisi sinun kuuntelevan, mutta todellisuudessa kuuntelet?
Snowfallia seuraavat tietävät paremmin mun musiikkimausta ja se on oikeastaan melko laaja. Kauimpana normaalista taitavat olla Retropop ja edellisessä postauksessa mainittu Johanna Kurkela. Ja niin, Hurts.

10. Paras tapa viettää vapaapäivä?
Vapaapäivä paranee, jos seura on hyvää. Pitää nukkua pitkään ja aamupalaksi saa syödä jätskiä. Päivää ei oo aikataulutettu ja saa tehdä vaan kivoja asioita.


Omiin kysymyksiini tahtoisin kuulla vastaukset seuraavilta kanssahöpöttelijöiltä:
Hele
Aie
Katzu
Arcotis

1. Missä olet 5 vuoden kuluttua?
2. Mitä laukustasi löytyy aina?
3. Mikä on mielestäsi paras tapa päästä eroon rasittavista puhelinmyyjistä?
4. Oletko kiinnostunut politiikasta?
5. Mistä teet parhaat vaatelöytösi?
6. Pidätkö enemmän musikaaleista vai perinteisestä teatterista?
7. Seuraatko trendejä? Yleisesti ja omassa alakulttuurissa.
8. Lempiruokasi ja -juomasi?
9. Luetko mieluummin suomeksi vai jollakin muulla kielellä?
10. Onko sinulla jotakin päivittäistä rituaalia? Asia, jonka teet päivittäin ja samalla kaavalla?


Mainitsin tuolla piirrutustaidottomuudestani niin alla on teille esimerkki. Näillä taidoilla ei paljoa piirrellä.