Zedong, tuttavallisemmin Soini

Mainittakoon heti alkuun, että tällä postauksella EI ole mitään tekemistä politiikan kanssa.
Joku saattaa muistaa paaaaljon vanhemmista postauksista, ellei jopa Snowfallin puolelta, että meillä on kavereiden kesken kummallinen tapa nimetä vaatteita, erityisesti korsetteja. Poliitikkoja. Miten surullista, mutta minkäs sille mahtaa, kun on idiootti? :D
Tällä hetkellä poliitikkokorsetteja on 5, joista yksi, Matti, on omani. Alexander on Susannan omistuksessa ja loput kolme, Sauli, Ilkka ja Soini, ovat Helenan hellässä huomassa.

Uusin näistä aiheutti taannoisen blogikuoleman, sillä askartelin valmistujaispuvun Helelle, joka nyt joulukuun alussa tunnustettiin ylioppineeksi.

Kyseessä oli mulle ensimmäinen overbust-korsetti, paria korselettia lukuunottamatta. Kaavat ryöväsin karusti Helen toisesta korsetista, mutta jokin piirtelyssä meni hitusen pieleen, sillä yläreuna näytti kummalliselta ja takakappale oli muita huomattavasti pidempi. Kannattaa tehdä asiat viimetipassa ja kiireessä. Sovitusmallin teko helpotti kaavojen korjausta ja lopullinen tuotos istuikin mukavasti.
Miehustamateriaalina on aito kiinansilkki, jota käytin sekä oikein että nurin päin ja se toi kauniin yksityiskohdan korsettiin. Kaavamuutosten takia tilaamani plansetti oli liian pitkä, joten oli työn ja tuskan takana saada se näyttämään hyvältä ja mielestäni onnistuin siinä. Tavoistani poiketen nyöritin korsetin satiininauhalla, joka toimi yllättävänkin hyvin kovassakin kiristyksessä. Ja se on huomattavasti silmäämiellyttävämmän näköistä.

Korsetin kaveriksi tuli vielä taftinen bolero, jonka kiinnitys tapahtui nyörityksellä ja yksityiskohtana toimi myös kirkkaan punainen vuori. Ottaen huomioon huonon aikataulutuksen, bolerokin onnistui. Vaikka lopputuloksen livenä nähtyäni tulin siihen tulokseen, että satiini olisi sopinut muihin materiaaleihin paremmin. Nyt lopputulos oli jotenkin rauhaton.

Huomaan aina toisinaan ilmoittavani, etten enää IKINÄ tee tyllihametta. Ja hupsis, jostain syystä niitä tulee tehtyä kuitenkin melko usein. Hyvä minä.
Tällä kertaa tehtäväkseni koitui täyspitkä tylli, jonka olisi näytettävä tyylikkäältä päällihameen virassa. Onneksi on huntutylli, joka on 3m leveää, mikä taas mahdollisti tyylikkään toteutuksen ilman ärsyttäviä poikkisaumoja. 4 tyllikerrosta sekä vuori, ompele sitten siihen vetoketju. Joskus voisi vaikkapa miettiä ideoitaan toteutuksen kannalta, mutta aina ei voi voittaa. Järjettömän ninjailun avulla vetoketju kuitenkin kiinnittyi nätisti. Ei kuitenkaan puhuta siitä pöydän vallanneesta tyllivuoresta.
Lopputulos oli kuitenkin erittäin tyydyttävä. Hame näytti täsmälleen siltä, miten se oli visioitukin. 9 metriä tylliä riitti hetkeksi ja tuon valmistuttua lupasin itselleni, etten tee enää yhtäkään tyllihametta tänä vuonna. Realistinen lupaus, joka on myös pitänyt.

Puvun omistaja näytti kauniilta puvussaan ja se tulee saamaan muutakin käyttöä, niin yhdessä kuin erikseenkin. Olemme molemmat tyytyväisiä ja puku on kantajansa näköinen. Se on ehkä palkitsevinta tällaisissa asioissa.
Juhlissa pukua kehuttiin jatkuvalla syötöllä ja mulle jo ilmoitettiin että seniorimallistolle olisi asiakkaita.

Seuraavana isona projektina onkin taas wanhojentanssipuku. Apuaaaa! Mun onneksi tammikuun tiistait tulevat olemaan opetuksettomia, joten aikaa ompelulle on helppo järjestää.

4 yötä jouluun, eikä vieläkään lunta.

Hupsista ja joulua

Turhaa selitystä pt. random.
Hengissä edelleen, vaikka blogi onkin ollut hyvinkin kuollut reilun kuukauden päivät. Suurimmilta osin johtuu siitä, että loppukuusta vaihdoin läppärin ompelukoneeseen ja toiseksi taas oma koneeni toimii varsin kausiluontoisesti.
Pidempi dataustauko on oikeastaan aika virkistävää ja nyt koko päivän koneella istuneena on tullut ihmeteltyä, mikä tässä dataamisessa ennen niin kovin viehätti. No jaa, eipä sillä kai niin väliä ole.

Postausideoita olisi, mutta kuvien puute on ikävä asia. Koulutöiden kuvaaminen on hankalaa, kun valoa on niin heikosti ja siihen valoisaan aikaan tulee hengattua koulussa. Mutta ehkä vielä joskus on aikaa. Lomakin menee niin ympäriinsä juostessa, että melkein itkettää.

Työn alla on myös ns. armoton mainostus, sillä köyhä opiskelija on köyhä ja tilaustöistä saa rahaa. Tästäkin lisää myöhemmin, mutta tosiaan, otan tilaustöitä vastaan. Esim. korsetteja, hameita, mekkoja ja paljon muutakin. Jonkinsorttista portfoliota pitäisi kyhäillä, mutta yhteyttä saa ottaa.

Opiskelu innostaa vaihtelevasti, mutta viihdyn edelleen ompelukoneen ääressä ja ompelen erittäin mielelläni kotonakin, etten totu liiaksi teollisuuskoneeseen, joka on tosin aika kiva kapine, nyt kun siihen on tottunut.
Tylsyystunnit menee monesti luokkakaveri C:n kanssa höpistessä, et heitetään kehiin oma lolibrändi, joka on suunnattu Gothic Lolitaan. Cloudberry Lady on kiva, mutta lähinnä sweettareille. Kyllä jööttilolitkin tarvitsevat suomibrändin. Ehkä vielä joskus.

Joulu tulee ja allekirjoittanut on älyttömän hidas sekä korttien, että lahjojen teon kanssa. Tänä vuonna ne on tehtävä itse, ainakin suurin osa. Viikko aikaa, kun isosisko tulee noutamaan ne ens viikon sunnuntaina, ettei mun tarvitse roudata kaikkia junalla kotiin.

Koulua jäljellä 6 1/2 päivää, jonka jälkeen lomailen täällä Turussa pari päivää ja suuntaan kotiin Ylöjärvelle aaton aattona.

Palaillaan, kunhan en huku loskaan.

Lisää tunnustuksia

Tällä tunnustuksella Overloadia muisti ihana Anki, jonka kirjablogi on kertakaikkisen mainio. Piipahtakaa lukaisemassa. Ja nyt kun antajaa on kiitetty, pitäisi latoa pöytään 8 faktaa. Taas. Yritäpä nyt keksiä näitä. Noh, minä yritän.

1. Sulan aivan täydellisesti pienille eleille. Mulle ei tarvitse kantaa ruusupuskia tai vannoa ikuista rakkautta, viedä ulos syömään tai muutakaan tuon kaltaista. Se, että saan ensimmäisenä teemukin käteeni, kun tuun kotiin pitkän päivän jälkeen sulattaa aivan täysin.

2. Oon huonoin ikinä aloittamaan yhtään mitään, ellei kyse ole sitten leffan katselusta. Kaikki aikataulutetut jutut tulee valmiiksi oikeastaan vasta DL:n paukkuessa. Mutta pieni paine tehostaa työskentelyä.

3. Haluaisin olla jokapäiväinen goottiprinsessa ja juosta pitkissä hameissa, korsetissa ja koroissa. Tosin köyhän opiskelijan ollessa köyhä, se ei ole niinkään mahdollista, kun vaatekaapin sisältö on hyvin rajallinen moisen suhteen.

4. Vaikka oonkin koulutukseltani suurtalouskokki, en pysty käsittelemään kanankoipia. Se on vaan jotain käsittömättömän kamalaa. Samaan liittyen, jos mulle annetaan vapaat kädet iltapalan suhteen, kaivan valmispatongin pakastimesta ja törkkään sen uuniin.

5. Mulla on salainen obsessio pinkkiin. Haluaisin pinkit kutrini takaisin.

6. Sinä aikana, kun oon asunut poissa kotoa, eli suunnilleen vikat 3kk, oon soittanut isälleni muistaakseni kolmesti. Äidin kanssa tulee juteltua viikottain, mutta iskälle en jotenkin vaan uskalla soittaa. Se luultavastikin johtuu siitä, että meidän välit oli viimeiset 4 vuotta tosi huonot. Mistään ei tullut kiitosta ja kaikki oli aina jotenkin väärin.

7. Isosiskoni on sotilasarvoltaan alikersantti. Tästä johtuen multa on monesti kyselty, että kai mäkin sitten menen inttiin. En todellakaan! Vaikka taustalla onkin pian 13 -vuotinen partioura, armeija olisi mun psykeelle aivan liikaa. Kyllä mä siellä metsäleireillä pärjäisin, mutta pää ei taas muuten kestäisi.

8. Mulla on paha asennevamma särkylääkkeiden suhteen. En koske moisiin ellei pää oo kainalossa ja koipi paketissa. Tyhmää sinänsä kärsiä päänsärystä kerran kaksi vuodessa vain sen takia, etten periaatteen vuoksi koske särkylääkkeisiin.

Olen evil bitch enkä anna tätä kummemmin eteenpäin, koska mielikuvitukseni ei riitä moiseen tämän päänsäryn kanssa.

Hei muuten, mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? (:DD)

It's like a cupcake, It's cotton candy, It melts in your mouth

Kerrottakoon, että pääni on täynnä hattaraa. Hyvin pinkkiä ja pehmoista. Ällömakeaa, mutta silti niin ihanaa, ellei jopa suloista. Syysloma meni kotona makoillessa hyvässä seurassa ja leffoja tuijottaen. Kasa Disney -piirrettyjä ja sitten vielä loppuun tökättiin Potter -maraton. Hupsista, se oli hauskaa. 

Oman pään hat(t)aruuteen taas vaikuttaa vallitseva tunnetila. Elämä hymyilee taas ja voin rehellisesti sanoa löytäneeni itselleni jotain käsittämättömän tärkeää. Ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntuu, että voin päästä yli ongelmistani, koska joku pitää mua pystyssä ja lohduttaa, jos kaikki kaatuu niskaan. Tuo pallero taitaa myös kestää hattarapäisyyteni, toisaalta on syytäkin, kun itse moisen aiheuttaa. Olo on aivan ihanalla tavalla hölmö.

Kun pääsin iltapäivällä kotiin, löin soittimeen Retropopin uutukaisen Tämän hetken tähden -levyn ja tanssin ympäriinsä iloisen elektropopin tahdissa, lolitamekon helmat liehuen ja tyllit kahisten. Kuunnelkaa ihmeessä tuo lätty, jos saatte sen käsiinne.

Vieressä makoileva pallero valittaa kovasti, että hattarapäisyys ja pinkkiys tarttuu. Läppärinsä valkeat taustat keksivät muuttua hennon vaalean pinkeiksi ilman mitään syytä. Söpöä.

Viime yönä keksin alkaa vikistä, että tahdon oman kissan, ei sinänsä mikään yllätys. Sain luvan, jos nimeksi tulee Lucifer (vaikka oikeesti siitä tuleekin Torsti). Ainoa ongelma enää on se, että köyhä opiskelija on köyhä ja kissakin tarvitsee ruokaa. Myöhemmin siis...

kuvat: weheartit

Älkää unohtako pestä hampaita liiallisen sokerisuuden jälkeen. Pidätän oikeuden olla korvaamatta putoavia hampaita.

Kertokaa, missä vaiheessa siirappisuus menee liian pitkälle?

Tunnustuksia

Tehtävänä on:
1. Kerro keneltä tunnuksen sait ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Anna tunnustus eteenpäin.
Suloinen Anni heitti kyseisen tunnustuksen minulle, kiitos kovasti siitä,

Faktat:
1. Kärsin pahasta kola-addiktiosta, josta yritän kuitenkin päästä eroon.

2. Koen tällä hetkellä, että kaksi minulle erittäin rakasta asiaa, ja harrastusta, on viety pois, sillä kärsin suuresta alemmuuskompleksista niin kirjoittamisen, kuin valokuvaamisenkin suhteen.

3. Rakastan turhia löhöilypäiviä. On käsittämättömän kivaa vaan makoilla sängyssä koko päivä ilman mitään kummempaa tekemistä. Toisaalta taas tykkään, jos on paljon tekemistä ja minuuttiaikataulu. Sekavuus ja ristiriitaisuus on iloni!

4. Olen tapellut päänsisäisten ongelmien kanssa nyt viisi vuotta. Koulu, perhe- ja kaverisuhteet, harrastukset ja yleinen motivaatio ovat kärsineet niiden takia aivan älyttömästi. Nykyään tilanne alkaa näyttää jo paremmalta.

5. Kävin viimeiset kolme vuotta laulutunneilla, mutta nyt muuton jälkeen se jäi tauolle. Tyhmintä ikinä, sillä nyt kehitys alkaa kuulua ja näkyä. Ärsyttää ihan älyttömästi, sillä olen kirkas sopraano, eli tylsin ääni ikinä. Tosin mukavuusalue laulaessa menee siellä viivaston yläreunassa ja Nightwishin biisit on liian kivoja. Tarja Turunen on syy, miksi aloitin laulamisen, vaikkakin nykyään Simone Simons on vienyt ykköslaulajattaren paikan.

6. Jos perustaisin bändin, ja olisin siinä laulajana, tyyli olisi jotain aivan muuta, kuin mitä ääneni antaisi myöten. P!nk -inspiroitunut rock olisi ehkä eniten se oma juttu, vaikka metalli onkin hakattuna syvälle sisimpään. Toisaalta haluaisin myös leikkiä basistia.

7. Vaikka yleensä kukaan ei uskokaan, osaan käyttäytyä asiallisesti ja korrektisti. Huomasin sen viimeistään koulun alkaessa, kun suurin osa luokkakavereista on 3 vuotta nuorempia. Normaalisti heitän ties mitä typerää ja aivan ala-arvoista läppää, mutta tilanteen vaatiessa osaan toimia korrektisti. Myös asiallinen ja syvällinen keskustelu sujuu.

Vihaan näiden tunnustusten jakelua, sillä näiden arvoisia blogeja on PALJON.
Ensimmäisenä tämän saa Assi, joka väitti ettei bloginsa ole mitenkään näille sopiva. Kylläpäs on, ihan yhtä paljon kuin omanikin. Käykää muuten oikeasti kurkkimassa noita kuvia, ihan loistavuutta.

Toisena neiti A, joka kirjoittaa hauskaa tyttöhömppäilyblogia.

Ja kolmantena Ama, joka raportoi elämäänsä omalla tavallaan :)

Ai niin, nyt alkoi LOMA!

Syksyistä fiilistelyä

Syksy on jo hämmentävän pitkällä eikä mulla ole aavistustakaan minne aika on mennyt. Oon asunut Turussa hitusen päälle 2 kuukautta ja viihdyn edelleen mainiosti. Vietän aikaani enemmän Raumalla, kämppiksen porukoilla, kuin kotona Ylöjärvellä. Elän makaronilla, riisillä ja kolalla, koska käytän rahani keikkoihin. Koulussa on  kivaa ja koen oikeasti oppineeni jotain, mikä on sinänsä jo saavutus omalla kohdallani.
En oo vieläkään oppinut pitämään paikkoja siisteinä, yleensä täällä saa loikkia tavarakasojen yli ja varoa, ettei telo itseään lattialla lojuviin saksiin, kuorimaveitsiin tai nuppineuloihin. Omat valokuvausskilssit ovat tehneet katoamistempun tietyntasoisen alemmuuskompleksin takia, sama juttu kirjoittamisen kanssa. Olin semisti tyhmä, ja otin työkseni 2 wanhojen pukua. En osaa mennä ajoissa nukkumaan ja keskimäärin 30% hereilläoloajasta menee siihen, että pakotan itseni pysymään hereillä. Haudon juonia, miten saisin porukat kustantamaan mulle uuden läppärin. Suunnittelen Nikonin vaihtamista Canoniin.
Tykkään epäloogisista randomteksteistä. Nyt saatte kuvia viikon takaiselta mökkireissulta, joka päättyi siihen, että päädyimme siskoni kanssa kyljelleen ojaan auton toimesta.

Mahtavaa syksyä, nauttikaa väreistä! Itsekin yritän, vaikka Turussa sataa ja tuulee lähes aina.

Hei, otan muuten vastaan juttuideoita. Heitelkää jotain, mistä haluaisitte lukea. Blogiaktiivisuus kasvaa, jos on enemmän aiheita kirjoittaa. Tyhmätkin ideat luultavasti toteutetaan. :)

Miksi oi miksi?

Ihaana Simba heitti mua haasteella, jonka pointtina on esitellä kaksi kuvaa, toinen mahdollisimman tuore ja toinen vuodelta 2010, mahdollisimman samaan aikaan räpsätty ja sitten näitä on toki vertailtava.

syyskuu 2010 

Silloin olin vielä pinkki ja hiuksilla oli mittaa ainakin kymmenen senttiä enemmän. Blondaus ja värinpoisto teki kuitenkin tehtävänsä ja letti kuoli, joten oli pakko luopua latvoista.
Jos tarkkoja ollaan, niin tuolloin normivaatetus erosi aika radikaalisti kuvan kledjuista. Niistä vaan ei ole kuvaa, koska maastohousut ja bändipaita on äärimmäisen tylsä asia. Välillä tuli kuitenkin pelleiltyä korsetti päällä.

syyskuu 2011

 

Tein paluun mustaan, mutta kiroan tyhmyyttäni jo nyt (otsikko viittaa juuri tähän). Mahdollisesti vaihdan takaisin pinkkiin/punaiseen, ainakin osittain. Vaatteiden puolesta on tullut enemmän muutosta. Maastohousut ja bändipaidat ovat siirtyneet kaapin perälle tehden tilaa hameille ja korseteille. Eikä kuitenkaan unohdeta noita maailman ihanimpia, pinkkejä, maihareita!

Eteenpäin sama haaste menee:
Sannille
Annille sekä
Heidille

p.s.
Ulkoasu-uudistus on vieläkin kesken, koska hovibanneristi on laiska.