Trip to Down Under pt.1

Superia uutta vuotta! Palasin lomaltani hyvin lomailleena. Koitan saada reissun postailtua teille mahdollisimman pian, mutta se tulee tapahtumaan ainakin kolmessa osassa. Kuvia on meinaan miljoona ja kerrottavaa reippaasti.
Ja mainittakoon tässä alkuun vielä se, että osa kuvien krediiteistä kuuluu reissun neljännelle osapuolelle, Anitalle.

Tosiaan, kuten jo edellisessä postauksessa totesin lähdimme tyttöporukalla lomailemaan pariksi viikoksi Melbourneen, Australiaan. Matkaseuralaisten virkaa toimittivat äiti ja isosisko Miia. Lento kohti Singaporea, jossa vaihdoimme konetta, lähti Helsingistä 22.12. ja perillä Melbournessa oltiin jouluaaton aamuna. Tähän väliin se pakollinen vikinäosio. Lennot eivät olleet kovinkaan miellyttäviä. Jumitapa pienessä tilassa x tuntia ilman mitään järjellistä tekemistä. Tokihan leffoja oli tuijoteltavana, mutta ei aina jaksa. Selvittiin kuitenkin.

Automatka kentältä 'kotiin' kesti suunnilleen puolisentoista tuntia ja suurin osa siitä on vahvasti hämärän peitossa.
Koti sijaitsi Port Philip Bayn rannalla Safety Beachilla, tarkemmin Martha Covessa. Matkaa rantaan oli siis huimat 10 minuuttia kävellen. Ja takapihanäkymä oli satamasta lahdelle johtava kanava tjs.

Äiti kovasti uhosi ostavansa tuon tyhjän tontin vasemmalla puolella olevan talon kesämökiksi, mutta hintatietoja ei löytynyt. Jos vertaa siihen, että olisi asunut hotellissa sen kaksi viikkoa, niin meillä oli luksusolosuhteet. Tuntui, että sai olla kuin kotonaan ja pääsi omaan rauhaan tarvittaessa.

Jouluaatto meni oikeastaan vain kotiutuessa ja jouluateriaa syödessä. Kun alkoi väsyttämään liiaksi, lähdettiin koko porukalla kurkkimaan läheistä rantaa. Lievän sydänkohtauksen aiheutti vedenrajassa selällään lojuva kalakaveri, jota Miia alkuun luuli kumisiiliksi. Oikeastihan siellä lojui pikkuinen ystävämme pallokala hoikemmassa muodossaan.

Minä jäin innoissani kuvaamaan polskijaa kun muut lähtivät tuijottamaan kallioita. Pysyin turvallisen matkan päässä, mutta aallon heittäessä kalakaveria lähemmäs juoksin pois alta sydänkohtauksen partaalla. Voitte vaan kuvitella, miten hauskaa muilla olikaan sitten mun kustannuksella. Puolet kotonakoomailusta meni sohvalla ristikoiden parissa. Meillä oli hyvin sivistynyt jouluaatto kaiken kaikkiaan.

Joulupäivänä oli jo pakko päästä kämpästä pihalle, että väsymys lähtisi silmistä. Hypättiin autoon ja ensimmäisenä suunnaksi otettiin noin 40 kilometrin päässä sijaitseva Sorrento Beach. Pienen kylän alapuolella oleva ranta veti hiljaiseksi. Se kirkas vesi ja kaikki. Oh my.

 

Voitte muuten kuvitella, kuinka ylipukeutunut olo mulla oli suurimman osan lomasta, vaikka vedin ihan normaalilla arkityylilläni. Kuvasta huomaa hyvin, kuka on perheen musta lammas. Äiti ja Miia ovat käsittämättömän värikkäitä muhun verrattuna. :)

Sorrentosta matka jatkui toiselle rannalle, joka oli tällä kertaa avomeren puolella eikä lahden rantaa. Aallotkin olivat sitten sen mukaisia. Hiippailin vedenrajassa leikkimässä valokuvaajaa ja yhtäkkiä pärsk ja kaikki on märkää suunnilleen vyötärölle asti. Jes. Portsea surf beach oli nimensä mukaisesti surffiranta, uiminenkin oli kielletty virtausten ja aaltojen takia. Ranta oli tosin täysin tyhjä, sinistä meduusamöllykkää lukuunottamatta, sillä me osuimme paikalle joulupäivänä. Ranta oli taas älyttömän pitkä kumpaankin suuntaan. Postauksessa ekana näkyvä panoraamakuva on napattu myös Portsealla.

Rannoilla, varsinkin ylempänä, oli melko jännittävää kuvata, koska tuuli oli niin kova, että se tarttui putkiin. Yritäpäs siinä sitten saada vakaa ja tärähtämätön kuva. Normaalisti mulla kulkee mukana kaksi erillistä objektiivia (18-55 & 55-200), mutta iskä kiltisti suostui lainaamaan mulle omaansa (18-200). Vanha kamera meinaan adoptoitui aikoinaan iskälle. Ja kuka sitä käyttää? Minä. Kuvailu oli siis nopeampaa, kun ei ollut tarvetta putkien vaihtelulle ja säätämiselle. Sitten palataan takaisin aiheeseen... Surf beachilta siirryimme vajaan parin kilometrin päähän kurkkimaan London Bridge-nimistä kivihässäkkää.

Melko vaikuttavan näköinen kivihässäkkä, joka kuulemma oli aikanaan romahtanut/katkennut. Ilmeisesti se oli siis osa kuvan etualalla olevaa rinnettä. Tiedä sitten tarkemmin, siistiltä se kuitenkin näytti. Jossain lähimaastossa on toinenkin samankaltainen hässäkkä. Miksei Suomen rannikko voi olla näin kaunista?
London Bridgelta matka jatkui taas lahden puolelle ja Observatory pointiin, jossa taannoin sijaitsi karanteenikeskus. Pieni luonnonpuisto kulotettuine alueineen oli melko mitäänsanomaton, mutta rannasta löytyi, taas kerran, jotain jännittävää.

Henkilökohtaisesti tykkään älyttömästi kaikesta historiallisesta, vanhasta ja rappioituneesta. Ja sitähän nää 1879 rakennetun karjalaiturin jämät henkivät. Paikan tunnelmakin oli jotenkin ihana.

Tapaninpäivänä alkoivatkin sitten alennusmyynnit. Ja totta kai meidän piti tunkea sekaan. Auto kohti Frankstonia ja ostoskeskusta. Mulla oli pitkähkö ostoslista reissua varten, mutta en lopulta löytänyt mitään kaipaamaani, hupsista. Eipä sillä, etten olisi saanut rahojani tuhlattua, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää. Mitään ostospostausta tuskin tuutte saamaan, koska oon tylsä. Ne ostokset luultavasti tulee näkymään täällä vielä myöhemmin normipostausten seassa. Shoppailusta nyt vielä se, että tulevalle ammatilleni uskollosena käytin suurimman osan rahoista tidiiiiiii kangas- ja ompelutarvikekaupoissa. Löysin pari superia juttua, joihin en oo Suomessa törmännyt tai sitten hinta oli huomattavasti halvempi.

Osa yksi taitaa olla tässä. Otan kakkososan työn alle piakkoin ja se tulee sisältämään käsittämättömän määrän viiniä. Palataan taas!