Vanhojen kaivelua

Loma hupenee ikävän nopeaa vauhtia, mutta kerrankin olo tuntuu lomailleelta. Ompelulakko on tehnyt hyvää ja pää on tyhjentynyt ja tuntuu mukavan kevyeltä. Pakkasin tavarani hullussa kiireessä tiistaina sikin sokin matkalaukkuun ja hyppäsin junaan kohti Tamperetta.
Oon viettänyt lomaani porukoiden helmoissa tekemättä mitään. Unta on tullut enemmän kuin varmaan koko vuonna yhteensä ja on aika ihanaa, kun ei tarvii huolehtia mistään.

Tiistaina värjäsin tukkani punaiseksi, keskiviikkona en tehnyt mitään oleellista, paitsi soitin pari puhelua. Torstaina juoksentelin koko päivän kaupungilla kavereiden kanssa, joista erityisesti mainittakoon Ranskan vahvistus Clem. Bussissa kotimatkalla törmäsin kakkosperheen isään ja kutsuin itseni ovelasti kylään ja olin kotona hämmentävän myöhään 13 tunnin juoksentelun jälkeen. Eilinen meni äidin kanssa shoppaillessa mulle synttärilahjaa ja muuta kivaa. Illalla suunniteltiin serkun kanssa pukua häihin ja vielä myöhemmin hiippailtiin keikalle iskän ja serkun kanssa.
Nyt jumitan ja muut hääräävät. Käydään läpi Australian reissua sukulaisten kanssa ja syödään taas hillittömät määrät ruokaa. Himoitsen lähinnä juustoja.

Whoaah, asukuva! Arkieleganssia eli semisti tylsää pukeutumista.

Hame on ostettu joskus mooonta vuotta sitten ja se edelleen ihan yhtä ihana. Mustaa farkkua ja tosi kiva malli, käy tyttömäiseen ja vähän rokimpaankin tyyliin. Susiteeppari on viimeisin t-paitarakkaus, kun vahingossa siihen törmäsin. Mainio keikkapaita, kun ei keksi muuta. Ja väriltään se on tumman harmaa eikä kuvan mukaan musta. En muuten hallitse itseni kuvaamista.

Ja otsikkoon viitaten kaivelin vähän vaatekaappiani täällä ja löysin ihan ekan tekemäni korsetin. Tein ekan korsettini yläasteen tekstiilityön päättötyönä eli ööö 2008, melkein 5 vuotta sitten. Joku joskus toivoi postausta mun ompeluhistoriasta ja kehityksestä, niin heitetään tähän nyt pätkä siitä.

Ompeluteknisesti korsetissa ei ole moitittavaa, mutta kaikki muu siinä kyllä sitten onkin pielessä.
Materiaalit toki ovat kunnollisia, mutta onnistuin ompelemaan kappaleet väärin päin eli nurja puoli muuttui oikeaksi. Eihän se mustassa niin näy, mutta nyt tuota hypistellessäni vähän nauratti. Luina on spiraalia, mutta kapeaa sellaista. Ja se ei riitä kiristämään mulle tarpeeksi. Edessä on hakasnauhaa eikä sekään ihan toimi. Eikä varsinkaan tuo nyöri, kun se on jumalattomassa solmussa jatkuvasti.
Kaavakaan ei oikein oo onnistunut. Se on aivan liian pitkä ja muodoton. Suora pötkylä, jolla saa vyötärön jos kiristää päin kettua. Ja alareunan brodeeraus on suunnittelun multihuipentuma. Nooh, tekemällä oppii ja nykyään korsetit toimivat oikein mukavasti. Nauratti meinaan hiukan, kun kiskoin tuota päälle.
Jatkossakin voisin kaivella vanhoja ompeluksia ja kirjoitella niistä, mitä sanotte?

Pitäkää hauskaa!

Trip to Down Under pt.1

Superia uutta vuotta! Palasin lomaltani hyvin lomailleena. Koitan saada reissun postailtua teille mahdollisimman pian, mutta se tulee tapahtumaan ainakin kolmessa osassa. Kuvia on meinaan miljoona ja kerrottavaa reippaasti.
Ja mainittakoon tässä alkuun vielä se, että osa kuvien krediiteistä kuuluu reissun neljännelle osapuolelle, Anitalle.

Tosiaan, kuten jo edellisessä postauksessa totesin lähdimme tyttöporukalla lomailemaan pariksi viikoksi Melbourneen, Australiaan. Matkaseuralaisten virkaa toimittivat äiti ja isosisko Miia. Lento kohti Singaporea, jossa vaihdoimme konetta, lähti Helsingistä 22.12. ja perillä Melbournessa oltiin jouluaaton aamuna. Tähän väliin se pakollinen vikinäosio. Lennot eivät olleet kovinkaan miellyttäviä. Jumitapa pienessä tilassa x tuntia ilman mitään järjellistä tekemistä. Tokihan leffoja oli tuijoteltavana, mutta ei aina jaksa. Selvittiin kuitenkin.

Automatka kentältä 'kotiin' kesti suunnilleen puolisentoista tuntia ja suurin osa siitä on vahvasti hämärän peitossa.
Koti sijaitsi Port Philip Bayn rannalla Safety Beachilla, tarkemmin Martha Covessa. Matkaa rantaan oli siis huimat 10 minuuttia kävellen. Ja takapihanäkymä oli satamasta lahdelle johtava kanava tjs.

Äiti kovasti uhosi ostavansa tuon tyhjän tontin vasemmalla puolella olevan talon kesämökiksi, mutta hintatietoja ei löytynyt. Jos vertaa siihen, että olisi asunut hotellissa sen kaksi viikkoa, niin meillä oli luksusolosuhteet. Tuntui, että sai olla kuin kotonaan ja pääsi omaan rauhaan tarvittaessa.

Jouluaatto meni oikeastaan vain kotiutuessa ja jouluateriaa syödessä. Kun alkoi väsyttämään liiaksi, lähdettiin koko porukalla kurkkimaan läheistä rantaa. Lievän sydänkohtauksen aiheutti vedenrajassa selällään lojuva kalakaveri, jota Miia alkuun luuli kumisiiliksi. Oikeastihan siellä lojui pikkuinen ystävämme pallokala hoikemmassa muodossaan.

Minä jäin innoissani kuvaamaan polskijaa kun muut lähtivät tuijottamaan kallioita. Pysyin turvallisen matkan päässä, mutta aallon heittäessä kalakaveria lähemmäs juoksin pois alta sydänkohtauksen partaalla. Voitte vaan kuvitella, miten hauskaa muilla olikaan sitten mun kustannuksella. Puolet kotonakoomailusta meni sohvalla ristikoiden parissa. Meillä oli hyvin sivistynyt jouluaatto kaiken kaikkiaan.

Joulupäivänä oli jo pakko päästä kämpästä pihalle, että väsymys lähtisi silmistä. Hypättiin autoon ja ensimmäisenä suunnaksi otettiin noin 40 kilometrin päässä sijaitseva Sorrento Beach. Pienen kylän alapuolella oleva ranta veti hiljaiseksi. Se kirkas vesi ja kaikki. Oh my.

 

Voitte muuten kuvitella, kuinka ylipukeutunut olo mulla oli suurimman osan lomasta, vaikka vedin ihan normaalilla arkityylilläni. Kuvasta huomaa hyvin, kuka on perheen musta lammas. Äiti ja Miia ovat käsittämättömän värikkäitä muhun verrattuna. :)

Sorrentosta matka jatkui toiselle rannalle, joka oli tällä kertaa avomeren puolella eikä lahden rantaa. Aallotkin olivat sitten sen mukaisia. Hiippailin vedenrajassa leikkimässä valokuvaajaa ja yhtäkkiä pärsk ja kaikki on märkää suunnilleen vyötärölle asti. Jes. Portsea surf beach oli nimensä mukaisesti surffiranta, uiminenkin oli kielletty virtausten ja aaltojen takia. Ranta oli tosin täysin tyhjä, sinistä meduusamöllykkää lukuunottamatta, sillä me osuimme paikalle joulupäivänä. Ranta oli taas älyttömän pitkä kumpaankin suuntaan. Postauksessa ekana näkyvä panoraamakuva on napattu myös Portsealla.

Rannoilla, varsinkin ylempänä, oli melko jännittävää kuvata, koska tuuli oli niin kova, että se tarttui putkiin. Yritäpäs siinä sitten saada vakaa ja tärähtämätön kuva. Normaalisti mulla kulkee mukana kaksi erillistä objektiivia (18-55 & 55-200), mutta iskä kiltisti suostui lainaamaan mulle omaansa (18-200). Vanha kamera meinaan adoptoitui aikoinaan iskälle. Ja kuka sitä käyttää? Minä. Kuvailu oli siis nopeampaa, kun ei ollut tarvetta putkien vaihtelulle ja säätämiselle. Sitten palataan takaisin aiheeseen... Surf beachilta siirryimme vajaan parin kilometrin päähän kurkkimaan London Bridge-nimistä kivihässäkkää.

Melko vaikuttavan näköinen kivihässäkkä, joka kuulemma oli aikanaan romahtanut/katkennut. Ilmeisesti se oli siis osa kuvan etualalla olevaa rinnettä. Tiedä sitten tarkemmin, siistiltä se kuitenkin näytti. Jossain lähimaastossa on toinenkin samankaltainen hässäkkä. Miksei Suomen rannikko voi olla näin kaunista?
London Bridgelta matka jatkui taas lahden puolelle ja Observatory pointiin, jossa taannoin sijaitsi karanteenikeskus. Pieni luonnonpuisto kulotettuine alueineen oli melko mitäänsanomaton, mutta rannasta löytyi, taas kerran, jotain jännittävää.

Henkilökohtaisesti tykkään älyttömästi kaikesta historiallisesta, vanhasta ja rappioituneesta. Ja sitähän nää 1879 rakennetun karjalaiturin jämät henkivät. Paikan tunnelmakin oli jotenkin ihana.

Tapaninpäivänä alkoivatkin sitten alennusmyynnit. Ja totta kai meidän piti tunkea sekaan. Auto kohti Frankstonia ja ostoskeskusta. Mulla oli pitkähkö ostoslista reissua varten, mutta en lopulta löytänyt mitään kaipaamaani, hupsista. Eipä sillä, etten olisi saanut rahojani tuhlattua, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää. Mitään ostospostausta tuskin tuutte saamaan, koska oon tylsä. Ne ostokset luultavasti tulee näkymään täällä vielä myöhemmin normipostausten seassa. Shoppailusta nyt vielä se, että tulevalle ammatilleni uskollosena käytin suurimman osan rahoista tidiiiiiii kangas- ja ompelutarvikekaupoissa. Löysin pari superia juttua, joihin en oo Suomessa törmännyt tai sitten hinta oli huomattavasti halvempi.

Osa yksi taitaa olla tässä. Otan kakkososan työn alle piakkoin ja se tulee sisältämään käsittämättömän määrän viiniä. Palataan taas!

Heiheihei!

Lyhyesti ja ytimekkäästi:
katoan blogimaailmasta pariksi viikoksi. Tänään illalla lähtee lento kohti Singaporea ja sieltä vaihto kohti Melbournea, Australiaa. Lähdemme tyttöporukalla, minäsiskoäiti, lämmittelemään.

Toivotan siis teille mahtavaa joulua ja superia uutta vuotta! Minä palaan tammikuussa! 

Ruma pitkä lampunheittoa harrastava mies

Kävin aloittamassa lomani rakkaan sedän (lue: Helen) luona Helsingissä. Huomasi taas, että viimenäkemisestä oli kulunut liian paljon aikaa, kun juttujen taso lähinnä itketti.
Kaiken läpänheiton lomassa kiertelimme ympäri kaupunkia ja jollain kummalla tavalla selvisimme jopa Morticiasta ulos tyhjin käsin. Myyjät tosin käyttivät kaikki taitonsa, niin myynti- kuin imartelukin, että sovitetut vaatteet olisivat lähteneet mukaan. Eräskin sovittamani bolero miellytti silmää kovasti huppunsa ja ketjuyksityiskohtansa kanssa, mutta vilkaisu hintalappuun sai vaatteen jäämään kaupan rekille roikkumaan. Ei, en maksa bolerosta 40 euroa. Varsinkaan trikoisesta. Yksi vaate lisää ommeltavien listaan, hiphei.

Eksyin muuten ensimmäistä kertaa The Ounce -teekauppaan ja voi sitä valinnanvaikeutta. Kyseistä puotia ei ole todellakaan hehkutettu turhaan. Mukaan tarttui kahta teetä ja yksi hedelmähauduke. Ehdin jo yhtä niistä maistaa ja voi että, muistin taas miksi rakastankaan teetä.

Ilta meni rennosti Lauttasaaressa lahnatessa hyvän ruoan ja leffojen parissa. Helen pikkuinen yksiö oli jotain kovin suloista ja huvittavinta oli se, kun tajusin sopivani sisustukseen punamustan tukkani ja mekkoni kanssa. Voi sitä naurun määrää.
Viihteenä toimivat Aladdin sekä Black Swan. Kunnon kontrasti leffojen välillä...

Sunnuntaina suuntasimme kohti Aleksanterin teatteria ja Aladdin-musikaalia. Kaksikielinen musikaali, jonka puvustusta oli koulullamme (saatan olla väärässäkin), oli mahtava! Juonta oli toki hieman muokattu, mutta silti se oli hyvin uskollinen Disneyn versiolle. Repliikkejä ja puvustusta myöten. Omiksi suosikeiksi nousivat Jafar, joka on lempparipahikseni, ja Henki. Kylmät väreet olivat todellisuutta ja nauru oli herkässä. Taidetta parhaimmillaan!
Rakkaus musikaaleja ja Disneyn piirrettyjä kohtaan ovat taas esimerkkejä mua ja Heleä yhdistävistä asioista. Mainittakoon nyt, että otsikko on suora lainaus musikaalista.

Kulttuurielämyksen jälkeen löysimme itsemme Ruttopuistosta vaahteranlehtien keskeltä. Syksy on ehkä parasta aikaa valokuvaukselle ja silloin jopa siedän keltaista ja oranssia.
Kuvasta huomaa, että tukkani vaihtoi väriä takaisin kohti punaista. Tai niinkin punaista kuin tukkaani vaalentamatta sai. Eli mustaa löytyy hieman seasta. Toisaalta vaalentamattomuus oli hyvä ratkaisu, koska oon vihdoinkin saanut tukkani takaisin elävien kirjoihin.

Loma lähti käyntiin oikein mainiosti ja tänään päivä on kulunut lähinnä rentoillessa ja suklaayliannostusta hankkiessa. Lomalla on tiedossa muutama keikka, ihania ihmisiä ja yleistä hömppäilyä. Ja kouluhommia tuotesuunnittelun osalta.

 

Parasta syksyä ja koittakaa välttyä flunssalta!