Ruma pitkä lampunheittoa harrastava mies

Kävin aloittamassa lomani rakkaan sedän (lue: Helen) luona Helsingissä. Huomasi taas, että viimenäkemisestä oli kulunut liian paljon aikaa, kun juttujen taso lähinnä itketti.
Kaiken läpänheiton lomassa kiertelimme ympäri kaupunkia ja jollain kummalla tavalla selvisimme jopa Morticiasta ulos tyhjin käsin. Myyjät tosin käyttivät kaikki taitonsa, niin myynti- kuin imartelukin, että sovitetut vaatteet olisivat lähteneet mukaan. Eräskin sovittamani bolero miellytti silmää kovasti huppunsa ja ketjuyksityiskohtansa kanssa, mutta vilkaisu hintalappuun sai vaatteen jäämään kaupan rekille roikkumaan. Ei, en maksa bolerosta 40 euroa. Varsinkaan trikoisesta. Yksi vaate lisää ommeltavien listaan, hiphei.

Eksyin muuten ensimmäistä kertaa The Ounce -teekauppaan ja voi sitä valinnanvaikeutta. Kyseistä puotia ei ole todellakaan hehkutettu turhaan. Mukaan tarttui kahta teetä ja yksi hedelmähauduke. Ehdin jo yhtä niistä maistaa ja voi että, muistin taas miksi rakastankaan teetä.

Ilta meni rennosti Lauttasaaressa lahnatessa hyvän ruoan ja leffojen parissa. Helen pikkuinen yksiö oli jotain kovin suloista ja huvittavinta oli se, kun tajusin sopivani sisustukseen punamustan tukkani ja mekkoni kanssa. Voi sitä naurun määrää.
Viihteenä toimivat Aladdin sekä Black Swan. Kunnon kontrasti leffojen välillä...

Sunnuntaina suuntasimme kohti Aleksanterin teatteria ja Aladdin-musikaalia. Kaksikielinen musikaali, jonka puvustusta oli koulullamme (saatan olla väärässäkin), oli mahtava! Juonta oli toki hieman muokattu, mutta silti se oli hyvin uskollinen Disneyn versiolle. Repliikkejä ja puvustusta myöten. Omiksi suosikeiksi nousivat Jafar, joka on lempparipahikseni, ja Henki. Kylmät väreet olivat todellisuutta ja nauru oli herkässä. Taidetta parhaimmillaan!
Rakkaus musikaaleja ja Disneyn piirrettyjä kohtaan ovat taas esimerkkejä mua ja Heleä yhdistävistä asioista. Mainittakoon nyt, että otsikko on suora lainaus musikaalista.

Kulttuurielämyksen jälkeen löysimme itsemme Ruttopuistosta vaahteranlehtien keskeltä. Syksy on ehkä parasta aikaa valokuvaukselle ja silloin jopa siedän keltaista ja oranssia.
Kuvasta huomaa, että tukkani vaihtoi väriä takaisin kohti punaista. Tai niinkin punaista kuin tukkaani vaalentamatta sai. Eli mustaa löytyy hieman seasta. Toisaalta vaalentamattomuus oli hyvä ratkaisu, koska oon vihdoinkin saanut tukkani takaisin elävien kirjoihin.

Loma lähti käyntiin oikein mainiosti ja tänään päivä on kulunut lähinnä rentoillessa ja suklaayliannostusta hankkiessa. Lomalla on tiedossa muutama keikka, ihania ihmisiä ja yleistä hömppäilyä. Ja kouluhommia tuotesuunnittelun osalta.

 

Parasta syksyä ja koittakaa välttyä flunssalta!