Ihana on Lontoo... pt.1

Käytiin Sannin kanssa syyskuun alussa Lontoossa. Reissun pituus oli to-su ja se kyllä jäi vähän harmittamaan. Paljon jäi tekemättä ja näkemättä. Itse olin Lontoossa neljättä kertaa (yhtä kertaa ei tosin ehkä lasketa), mutta Sannilta meni lontooneitsyys. 

Perillä oltiin torstaina illalla ja selvittiin hotellille ilman sen suurempia ongelmia. Mitä nyt hotellissa ei ollut ketään paikalla, kun päästiin perille. Hotelli valikoitiin huolella siten, että se on mahdollisimman lähellä perjantai-illan keikkapaikkaa, koska ympäri suurkaupunkia pörräily keskellä yötä ei houkuttanut.  Päästiin räjäyttämään tavaramme pienehköön huoneeseen ja padam, palohälytys. Jes, hyvin lähti reissu. Lopulta selvisi, että hälytyksen aiheutti suihkun vesihöyry. Vähän muuten kuumotteli sittemmin käydä suihkussa. Eka ilta meni tosiaankin vain hotellissa istuessa, mitä nyt kipaistiin lähikaupassa, Subwayssa ja katsastamassa keikkapaikka seuraavalle päivälle.

Perjantaina revittiin itsemme ylös liian aikaisin, että ehdittäisiin aamupalalle ja sieltä sitten tutkimaan Euroopan suurinta ostokeskusta Westfieldiä, joka oli vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä. Keikkapaikka, Shepherd's Bush Empire (o2), osui matkan varrelle ja kyllähän siellä jo muutama Plague Rat oli odottelemassa. 

Westfieldissä ekana kohteena oli Disney Store ja voi että sen typerän hihittelyn määrää. Gaston -nukke herätti niin paljon hilpeyttä, että siinä ei ollut enää edes mitään järkeä. Collectors Edition -GoottiLumikki ois lähtenyt matkaan välittömästi, jos hintalapussa ei ois ollut 3-numeroista summaa. Perkele. Shoppailtiin puoli päivää, eksyttiin vähintään 14 kertaa ostariin ja Burger King teki katoamistempun. Kipiteltiin takaisin hotellille laittautumaan. 

Alkuperäinen ja virallinen syy meidän Lontootripille oli tämä:

Kuten jo joskus aiemmin on tullut todettua, ulkomaankeikkailu on superkivaa eikä tää kerta ollut poikkeus. Plussaa o2:n jonotusjärjestelyille, kun oli selkeesti ilmaistu, että kenttälipulliset jonottaa tässä ja katsomolipulliset tuolla. Näppärää sinänsä. Toisaalta taas on pakko todeta, että britit ei ymmärrä, että jonoa ei tarvii siirtää seisovaan olomuotoonsa neljää tuntia ennen keikkaa. Oli aika herkkua tennareissa, voin kertoa. Siinä pääsi kyllä muutamat kirosanat jonottaessa vesisateessa, tai no, me oltiin onnelliseseti tuon lipan alla.

Henkilökunta oli totaalisen pihalla venuen sisällä, mutta kaiken häsäämisen jälkeen löydettiin itsemme toisesta rivistä. Leidien, joilla oli helvetillinen määrä tavaraa, takaa. Perseet pitkällä aitaan nojaten. Oikee asenne keikalla. S koitti saada kättään kaiteeseen, että pysyy paremmin paikoillaan ja eturivin sotanorsu ei ymmärtänyt, luuli, että S yrittää päästä eturiviin. 

Siirrytään tähän väliin kuvien pariin. En uskaltanut ottaa järkkäriä mukaan, koska noista kamerajutuista ei koskaan tiedä. Mun pokkari taas on niin surkea, että sillä saa kivoja kuvia tasan päivänvalossa. Ryöstinkin sitten Sannin kameran ja yritin räpsiä jotain. 

Asylum Gate -lavaste oli kovin kiva, vaikka mä ehkä tykkäsin enemmän vanhasta kellosta. Edellisellä keikalla oli vielä Contessa mukana, joten lava tuntui välillä tyhjältä. Ei se toisaalta fiilistä latistanut.

Pirate Captain Maggots on oma lemppari crumpeteista ja ai että, tuo nainen sai taas hymyn huulille. 

Setti painottui F.L.A.G. -levyyn ja se kyllä hiukkasen harmitti. The Art of Suicide oli ainoa vanhempi biisi. Keskellä settiä oli joku käsittämättömän hämmentävä väliaika ja siinä ehti taas tiedostaa kuolevat jalat ja ärsyttävät ihmiset. Veronican Dominant -fan dance toimi edelleen hillittömän hyvin. Fanfic reading herätti hilpeyttä. G!G!G! oli setin parhaita paloja. 

EA:n lavaolemus lisää rakkautta överiksi vedettyihin korsetteihin ja päähärpäkkeisiin.

Keikka oli mainio, mutta vesisade ja väsymys pakottivat meidät suoraan keikan jälkeen hotellille nukkumaan. Tai oikeastaan hajoilemaan typerille youtube-videoille. Palataan loppureissuun mahdollisimman pian!

Ruma pitkä lampunheittoa harrastava mies

Kävin aloittamassa lomani rakkaan sedän (lue: Helen) luona Helsingissä. Huomasi taas, että viimenäkemisestä oli kulunut liian paljon aikaa, kun juttujen taso lähinnä itketti.
Kaiken läpänheiton lomassa kiertelimme ympäri kaupunkia ja jollain kummalla tavalla selvisimme jopa Morticiasta ulos tyhjin käsin. Myyjät tosin käyttivät kaikki taitonsa, niin myynti- kuin imartelukin, että sovitetut vaatteet olisivat lähteneet mukaan. Eräskin sovittamani bolero miellytti silmää kovasti huppunsa ja ketjuyksityiskohtansa kanssa, mutta vilkaisu hintalappuun sai vaatteen jäämään kaupan rekille roikkumaan. Ei, en maksa bolerosta 40 euroa. Varsinkaan trikoisesta. Yksi vaate lisää ommeltavien listaan, hiphei.

Eksyin muuten ensimmäistä kertaa The Ounce -teekauppaan ja voi sitä valinnanvaikeutta. Kyseistä puotia ei ole todellakaan hehkutettu turhaan. Mukaan tarttui kahta teetä ja yksi hedelmähauduke. Ehdin jo yhtä niistä maistaa ja voi että, muistin taas miksi rakastankaan teetä.

Ilta meni rennosti Lauttasaaressa lahnatessa hyvän ruoan ja leffojen parissa. Helen pikkuinen yksiö oli jotain kovin suloista ja huvittavinta oli se, kun tajusin sopivani sisustukseen punamustan tukkani ja mekkoni kanssa. Voi sitä naurun määrää.
Viihteenä toimivat Aladdin sekä Black Swan. Kunnon kontrasti leffojen välillä...

Sunnuntaina suuntasimme kohti Aleksanterin teatteria ja Aladdin-musikaalia. Kaksikielinen musikaali, jonka puvustusta oli koulullamme (saatan olla väärässäkin), oli mahtava! Juonta oli toki hieman muokattu, mutta silti se oli hyvin uskollinen Disneyn versiolle. Repliikkejä ja puvustusta myöten. Omiksi suosikeiksi nousivat Jafar, joka on lempparipahikseni, ja Henki. Kylmät väreet olivat todellisuutta ja nauru oli herkässä. Taidetta parhaimmillaan!
Rakkaus musikaaleja ja Disneyn piirrettyjä kohtaan ovat taas esimerkkejä mua ja Heleä yhdistävistä asioista. Mainittakoon nyt, että otsikko on suora lainaus musikaalista.

Kulttuurielämyksen jälkeen löysimme itsemme Ruttopuistosta vaahteranlehtien keskeltä. Syksy on ehkä parasta aikaa valokuvaukselle ja silloin jopa siedän keltaista ja oranssia.
Kuvasta huomaa, että tukkani vaihtoi väriä takaisin kohti punaista. Tai niinkin punaista kuin tukkaani vaalentamatta sai. Eli mustaa löytyy hieman seasta. Toisaalta vaalentamattomuus oli hyvä ratkaisu, koska oon vihdoinkin saanut tukkani takaisin elävien kirjoihin.

Loma lähti käyntiin oikein mainiosti ja tänään päivä on kulunut lähinnä rentoillessa ja suklaayliannostusta hankkiessa. Lomalla on tiedossa muutama keikka, ihania ihmisiä ja yleistä hömppäilyä. Ja kouluhommia tuotesuunnittelun osalta.

 

Parasta syksyä ja koittakaa välttyä flunssalta!