Pling

Kuten jo jossain välissä muistan maininneeni, muutin suunnilleen viikko takaperin pois kotoa. Majailen nykyään Turussa, jonne lähdin opiskelujen takia.
Kämppä sijaitsee Varissuolla, Turun ghettossa, josta kaikki sanovat, että on hieman epämääräistä aluetta. Tähän mennessä oon kuitenkin viihtynyt hyvin, eikä se ghettouskaan mitään haittaa :). Asustelen 59 neliön solukaksiossa, kolmannessa kerroksessa, ystäväni, Assin, kanssa ja tilaa on melko ruhtinaallisesti, meillä on jopa kunnon keittiö, eikä mitään säälittävää keittokomeroa.
Vedetään kuvaspämmillä. Kuvat on maanantailta, kun lähes kaikki kamat (pesukone ja jotain Assin tavaroita puuttuu) oli roudattu tänne. Kaaos oli melko eeppinen, mutta nyt ollaan jo vahvasti voiton puolella.

Kaikki kamat pakattuna muuttoautoon. Miten yhdellä ihmisellä voikaan olla niin paljon tavaraa? Ei tosin enää näytä siltä, kun kamat alkaa olla paikoillaan.

 Olohuone, joka on oikeesti jopa tilava. Johtunee tosin siitä, että se on periaatteessa yksi avoinainen tila keittiön kanssa.

 Keittiö (ja Assi), joka on ehkä karuin ikinä. Jostain syystä kulahtaneet, vaniljansävyiset, kaapit ei iske. Ja mikä idea on siinä, ettei liesituulentinta löydy? En tajua.

 Eteistä, ja ehkä joka gootin unelmapeili. Mainostus, kokovartalopeili Ikeasta, 39e.

Oma koppi, joka on itseasiassa isompi, kuin kotona Ylöjärvellä. Tykkäilen tästä kyllä kovasti, mutta valkoiset seinät vaatii tottumista, kun kotona koppi oli maalattu punaisella ja harmaalla. Ehkä mä selviän tästä.

Kämppä saa vielä toisen postauksen osakseen, kunhan kaikki on kunnossa ja paikoillaan. Seinien kuorruttaminen julisteilla on hauskaa ja yleinen sisustaminen/järkkäily on myös superjees. Vaikka vielä kaaoksessa eletäänkin, kämppä alkaa tuntua kodilta :).

And don't forget the cuteness!

Hiphei, lisää ompelujuttuja, tällä kertaa liikutaan melko suloisella linjalla. Megainspiraation tuloksena ,pari viikkoa sitten, valmistunut nimipäivälahjahamonen kohta 6-vuotiaalle pikkuserkulle, Maijalle. Hame tuli kuitenkin tehtyä kohtuullisessa kiireessä, joten se ei ole niin hyvä, kuin oikeasti voisi olla. Lahjan saaja oli tosin erittäin tyytyväinen :).

Supersöpö leppäkerttu-kangas ja pinkki satiininauha toimivat mainiosti ja hameesta tuli todella kesäinen.
Ignoratkaa muuten hameen ryppyisyys, koska se on käytön jäljiltä.

Hieman myöhemmin (lue: tänään) hame sai kaverikseen hiuspannan, jota koristaa rusetti, jota taas koristaa samainen pinkki satiininauha, jota on käytetty hameen helmassa.

Ette muuten usko, kuinka ärsyttävää on se, että ompeluinnostus on aivan järjetön, kun olisi pirusti muuta tekemistä. Työt toki verottavat osan ajasta, mutta kun pitäisi alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan suunnilleen kolmen viikon päässä odottelevan muuton takia. No jaa, ihan sama, ompelen silti :).

Keep it epic!

Joo, oon ehkä paras ikinä keksiin näitä otsikoita.
Anyways, otsikko kertoo semipaljon viimeisimmästä ompeluprojektista, joka taas eroaa aika paljon kaikesta muusta, mitä on tullut aiemmin ommeltua.
Tällä kertaa sain ompelupyynnön siskoni poikaystävältä, joka harrastaa boffausta (jos et tiedä, googlaa) ja tarvitsi vaatetusta Sotahuuto-tapahtumaan.
Harvemmin tulee ommeltua yhtään mitään miehille, joten sinänsä mukavaa vaihtelua. Ei niinkään tarvinnut miettiä vaatteiden istuvuutta tai mitään muutakaan.
Tabardi (aseliivi) ja tunika olivat sinänsä oikein yksinkertaisia, mutta ongelmilta ei vältytty. Tunikan kaavojen modailussa meni jotain pieleen, ja kaula-aukosta tuli auttamattoman pieni. Noh, luova ongelmanratkaisukyky on toisinaan hyödyllinen ja sakset käteen. Kaula-aukko tuli sitten modailtua halkiolliseksi, ja se oli loistava ratkaisu - siitä tuli sata kertaa paremman, ja enemmän oman vision, näköinen. Tabardi tuli heiteltyä täysin omasta päästä ja ainoat ongelmat muodostuivat lähinnä reunanauhojen kettumaisuudesta. Joka tapauksessa molemmat onnistuivat mainiosti, asiakas oli tyytyväinen ja samoin ompelija. Olin ehkä hitusen liekeissä noita tehdessä tai jotain.
Annetaan kuvien kertoa loput.

Ai niin, mainittakoon vielä tähän loppuun, että aloitan syksyllä vaatetusalan opiskelut. Jaksanko odottaa? En.

Norge

Jo monta vuotta oon halunnut lähteä käymään Norjassa, erinäisistä syistä. Nyt sain sen kuitenkin vihdoin aikaiseksi, hyvän syyn varjolla. Mikäs siinä kesälomamatkaillessa.
Vietin siis 4 päivää Oslossa leikkimässä turistia. Tosin vierailin tasan yhdessä turistikohteessa. Henkilökohtaisesti tykkään päättömästä ja suunnittelemattomasta hengailusta ympäriinsä ja tätä tulikin toteutettua kohtuullisen hyvin paremman puoliskon kanssa. Eli siis raportointi on hyvin pintaliitoista, koska lähinnä vaan hengailtiin ympäriinsä tai sitten tuijotettiin leffoja.

Ainoana turistikohteena toimi kuninkaanlinna, jossa lähdettiin käymään täysin spontaanisti, paremman tekemisen puutteessa. Olihan se ihan näkemisen arvoinen ja päästiin todistamaan myös vahdinvaihtoa.

 Yleisellä tasolla tykkäilen Norjasta mielettömästi, ainoa miinus on hintataso, joka lähinnä itkettää. Jostain kumman syystä kaupoissa pyöriminen jäi hyvin vähäiseksi, enkä mä nyt sinänsä tuonne shoppailemaan lähtenytkään. Ja mulle lähinnä esiteltiin goottipuodit ja nörttimestat.
Neo Tokyo -putiikissa törmäsin johonkin hyvin hämmentävään. Rekeillä roikkui Bodylinen enemmän tai vähemmän jännittäviä Lolita -hameita/mekkoja. Mitä kummaa? Törmäsin kuitenkin samaisessa putiikissa myös johonkin aivan vastustamattomaan, nimittäin Irvikissa-kigurumiin. Voitte vaan kuvitella, kuinka houkuttava se oli!
Ja sitten se joka nörtin unelma, Outland, joita oli kaksin kappalein. Pelejä, kirjoja, mangaa, pikku-ukkoja, jännittäviä merchandise-tuotteita ja mitä ikinä keksikään. Esiteltäköön nyt yksi jäätävimmistä...

Tätä tuskin tarvinee selittää yhtään enempää? Jännittävää, ja normaalia paremman makuista energiajuomaa. Menee lähes eeppisen puolelle. Pakko tosin myöntää, etten itse tuota ostanut. Pullo kuuluu Liselle, uudelle tuttavuudelle.
Goottipuodeista sitten... Valikoimiltaan aika lailla samaa, kuin Suomessakin. Ainoana poikkeuksena se, että Suomesta ei saa Alchemy Gothicin koruja, joita taas noista gootti- ja nörttipuodeista löytyi.

Ja mukaan tarttui ehkä ihanimmat pelikortit, heti Burton-korttien jälkeen. Okei, lievähkö Alice In Wonderland-obsessio koituu mun kohtaloksi. Aivan tavalliset pelikortit, joista maksoin itseni kipeäksi, mutta en vaan voinut vastustaa!
Mutta jostain kumman syystä noissa korteissa on k18-merkintä. Wut?

Ja toinen täysin vastustamaton asia.

Alchemy Gothicin Passion. Rakastuin kyseiseen koruun tulisesti kolmisen vuotta takaperin, kun näin sen ekaa kertaa. Sitten näin sen livenä ja hihkuin riemusta ja kuolasin paitani märäksi. Parempi puolisko oli jännittävällä tuulella, ja päätti lahjoa mua. En pistä pahakseni ollenkaan :).
Nyt lähti myös eeppinen metsästysprojekti, koska rannekoru ja korvakorut on ehkä saatava!

Jatkossa tulee luultavasti pyörittyä Norjassa kohtuullisen paljon ja vielä joskus haluaisin päästä kiertämään ympäri maata. Vuoria ja vuonoja, kiitos nam.

Kuvailua

Laiskana ihmisenä en oo vieläkään ottanut kuvia Brumin ostoksista, vaikka idea onkin, niin saatte muutenvaankuvia.

Koska omanaama näyttää kerrankin jotenkin päin ihmiseltä, haluan jakaa erään otoksen kanssanne.
Brumissa ollessani sain jännittävän tarjouksen johon sisältyi hiustenleikkuu, meikki ja photoshoot. Nooh, uusi pää houkutti ja sessio oli hauska! Olin periaatteessa ekaa kertaa ammattikuvaajan kameran edessä, joten kokemus oli melko jännittävä. Tykkäsin kyllä ja kuvaaja kehui, että mun kanssa oli helppo työskennellä. Sisäistin ohjeet helposti eikä mua tarvinnut liikutella kädestä pitäen. Ehkä valokuvaajan on helppo vain sisäistää collegan ohjeet ^^

Jälkikäteen, kun mulle näytettiin kuvia, joista sain valita yhden, joka kuului hintaan, valinta oli KÄSITTÄMÄTTÖMÄN hankala. Kaikki kuvat oli lähinnä upeita ja jotenkin tosi paljon mun näköisiä. Onnistuin kuitenkin valitsemaan kuvista vain yhden.

 Tuosta huomaa, kuinka paljon kamera ja oikea valaistus rakastaa punaisia hiuksia. Alla olevassa kuvassa meinaan näkyy, kuinka iloisen haalistunut väri oikeesti olikaan. Ja siinä näkyy samalla tuota uutta malliakin. Viimeiset 5 vuotta on tullut varjeltua hiuksia ettei niistä lähde pituutta pois ja Brittilästä kotiin tullessa mulla olikin glampörrö, mikä on itseasiassa superkiva!
Meikkiä on naamassa enemmän kuin koskaan ennen, olin hankalaa tunnistaa itseään kun näki naamansa peilistä tuolla pakkelimäärällä. Ei, en aio siirtyä käyttämään järjetöntä kasaa meikkiä, liian hankalaa.

Random maisemakuvia ja snapshotteja tuli otettua oikein urakalla Brumissa, mutta pääsin mä ihan kunnollakin kuvaamaan, kun pakotin erään otuksen kameran eteen. Tai no, pakotin ja pakotin, totesin kauniisti, että aion hyväksikäyttää herraa julmasti ja ottaa kuvia.

Joku saattaa myös huomata yhdennäköisyyttää erääseen suomalaiskitaristiin. Kuvissa esiintyvä otus tunnetaan nykyään myös allekirjoittaneen parempana puoliskona, joten elämä hymyilee enemmän, kuin koskaan ennen. Ei enempää tästä aiheesta. Tosin suomeksi puhuminen tuntuu välillä hämmentävältä, kun otuksen kanssa tulee kommunikoitua englanniksi, koska harmikseni en osaa norjaa ja ruotsi on pahasti ruosteessa.

Loppuun saatte vielä ehkä oman lempparikuvani koko Brumin reissulta. Aivan ihana Kit ja merirosvolaiva, joka totteli nimeä Mortimer.

Home, odd, home.

Todellakin, olen tehnyt paluun takaisin Suomeen. Ehkä hieman vastahakoisesti, koska Brum oli liian ihana ja oma mieliala oli korkealla siellä ollessa. Toki muutkin asiat vaikuttaa, mutta silti. Pitkä aika poissa kotoa on ihanan rentouttavaa.
Vaikka olinkin ihan oikeasti töissä, koko reissu tuntu melkein lomailulta. Ei koulujuttuja, ei harrastuksia, ei mitään velvotteita. Kelpaa mulle. Mä todellakin kaipasin moista kokemusta. Olisin aivan valtava stressipallo, jos olisin viettänyt kevään kotona.

 Pidän tän postauksen nyt lyhyenä ja ytimekkäänä, pääpointti oli se, että olen taas Suomessa. Ette kuitenkaan pääse vieläkään eroon Brumista, sillä luultavasti vielä parikin postausta aiheesta on luvassa. Yleisfiilistelyä ja tavoistani poiketen mahdollinen mitä tarttui mukaan-postaus.

Vai onko teillä jotain tiettyä, mitä haluatte kuulla Brittilä-seikkailusta?

Charlie and the Chocolate factory, without Charlie...

On ihan okei päätyä ekaan turistikohteeseen vasta viiden viikon jälkeen, eikö vain?

Molempien vapaapäivän, vapaamaanantait <3, kunniaksi otettiin Nanan kanssa suunnaksi Cadbury World, suklaatehdas. Vaikka allekirjoittaneen sydän kuuluukin Fazerin siniselle, Cadburyn suklaa tulee aivan hyvänä kakkosena. Voittaa Pandan ja Maraboun mennen tullen, siitä ei pääse minnekään ja onkin sinänsä surullista, että Cadburyn suklaata ei saa Suomesta.
Cadburyn tehdas on perustettu jo 1800-luvun loppupuolella Birminghamissa eli se on ollut aina samassa paikassa. Bournevillen kaupunginosa on rakennettu periaatteessa täysin tehtaan ympärille. Olin tosin fail, enkä tajunnut kuvailla pahemmin niitä aivan upeita vanhoja rakennuksia. Tosin alueelle tehdään varmaankin vielä paluu ihan kuvaamisen muodossa, ja ehkä vähän sen suklaakaupankin takia.

Jokatapauksessa, palloiltiin hetki aivan hukassa, kun oven löytäminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta selvittiin lopulta oikeaan paikkaan. Liput käteen ja kohti Essence-näytöstä ja suklaamaistajaisia. Näytös oli kohtuullisen huvittava ja sulatettu suklaa vaahtokarkeilla oli ehkä liian hyvää.

Turistikuvailun ja säälittävän hihkumisen jälkeen oli vuorossa itse tehdas. Ja ensimmäisenä käteen törkättin suklaata, kuinka yllättävää.
Ennen virallista tehdasosuutta paikanpäälle oli rakennettu aivan käsittämättömän siisti reitti, joka kertoi suklaan historiasta ja valmistuksesta. Sinänsä ihan kätevää. Pääsimme käymään kaakaopuumetsässä, aukiolla, jossa sijaitsi ensimmäinen Cadbury-myymälä ja kaakaopapujen valloittamassa kylässä. Kieltämättä hieman lapsille suunnattua, mutta ei se haittaa, meillä oli hauskaa joka tapauksessa.

Kierroksen jossain vaiheilla oli interaktiivisia pelejä, jotka oli aika jees. Piti kasvattaa kaakaopuu xD.
Ehdottomaksi suosikiksi kuitenkin muodostui täysin random videoseinä, jossa piti ottaa suklaapalloja kiinni. Ei mitään pointtia koko jutussa, mutta hauskaa se oli silti ja kuvat on kivoja.

Tässä vaiheessa on hyvä tajuta, että näissä Brum-kuvissa esiintyy yleensä Nana. No jaa, pikkuvikoja moiset. Ja Nana, jos haluut naamas pois täältä niin kerro ihmeessä.

Ihan lopussa päästiin alueelle, missä suklaata oikeesti tehtiin. Eikä siellä saanut kuvata. No jaa, oli ihan siistiä nähdä moisia juttuja. Varsinkin suklaakorkokenkien koristelu oli jännittävää. Kaikki koristeet tehtiin käsin. Päästiin itsekin kokeilemaan suklaan pursottamista. Ja sen jälkeen tarjoiltiin lisää sulatettua suklaata. Matkan varrella jaettuja suklaapatukoita unohtamatta. Pää oli täynnä suklaata ja jos joku olisi kysynyt nimeä, olisin varmaankin vastannut Suklaa.

Olikin siis äärimmäisen loistava idea suunnata vielä ostoksille suklaapuotiin... Tosin mukaan tarttui muutakin kuin suklaata, uskokaa tai älkää. Jostain syystä aina Englannin reissuilla on ollut pakko ostaa uusi viivotin enkä voinut tehdä poikkeusta nytkään. Kuinka monella on suklaatehtaasta ostettu viivotin? Joo, sitä minäkin.
Okei, vielä yksi Nana, koska the epic Cadbury Teddybear attack!

Kuvassa bonkkaileva suklaa-muro-vaahtokarkki-mikälie jäi lopulta puoliksi syömättä suklaayliannostuksen takia. Nalletkin oli aivan vastustamattomia!

Typerää turistikuvausta ei voi koskaan harrastaa liikaa. Piti olla rabel ja kiipeillä aidatulle alueelle, että pääsi tekemään lähempää tuttavuutta tuon kyltin kanssa.

Ja koska teitä kiinnostaa aivan varmasti, tässä postauksessa on sana suklaa 23 kertaa xD.

Suklaista toukokuuta!