... mutta myöhässä on ihan okei onnitella.
Shady Overload kasvoi eilen yhden vuoden ikään! Hyvä me!
Isompi synttäripostaus ja ehkä -arvonta luvassa kunhan saan iiiiiiiison projektini valmiiksi.
Ja jos teillä on niitä postausideoita niin mielelläni kuuntelen ja luen :)
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Pinkkiä ja lakritsia
Reippaan viikon takainen vapaapäivä oli jännittävä. Luokkakaverini C oli jo pidempään hehkuttanut eräiden sitruuna-lakritsimuffinssien olevan äärimmäisen hyviä. Pitihän se toki testata.
Käyttämämme ohje oli sovellus perusmuffinssiohjeesta. Ja mainittakoon se, että sitruuna todellakin maistuu näissä, kun lakritsi on rouheena joukossa. Aivan mielettömän hyviä!
Sitruuna-lakritsimuffinssit (~15 kpl)
1½ dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
~ 1½ dl maitoa (riippuen sitruunamehun määrästä)
1 sitruuna
~ 150 g lakritsia
Pilko lakritsi pieneksi, raasta sitruunan kuori ja purista mehu.
Vatkaa margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen HYVIN vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitruunan kuori ja mehu vaahtoon. Lisää kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon lakritsipalat.
Lusikoi muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa 12 - 15 minuuttia.
Kuorrutus (ei pakollinen, näyttää vaan kivalta), riittää noin kymmeneen muffinssiin
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
vajaa 100 g lakritsia
maitoa
sitruunamehua
tomusokeria
punaista elintarvikeväriä
Sulata laku maitotilkassa kattilassa, varovasti. Tässä menee oma aikansa, ei sula kuin suklaa. Anna jäähtyä. Vatkaa sekaan 2/3 tuorejuustosta.
Värjää loput juustosta elintarvikevärillä ja mausta sitruunamehulla. Käytä tomusokeria paksuntamaan seosta (meillä siitä tuli liian löysää).
Pursota jäähtyneiden muffinssien päälle ns. raidallisesti. Laita siis pursotinpussiin juustotahnat vierekkäin ja toimii!
Koristele vielä lakurouheella. Kylmäsäilytys suositeltavaa.
Ja niin, kuorrutuksen voi tehdä toki yksivärisenäkin. :)
Kokeilkaa ihmeessä ja kertokaa mielipiteenne näistä. :)
Blogihiljaisuus saattaa olla taas pian todellisuutta, kun työn alla on wanhojenpuku.
Käyttämämme ohje oli sovellus perusmuffinssiohjeesta. Ja mainittakoon se, että sitruuna todellakin maistuu näissä, kun lakritsi on rouheena joukossa. Aivan mielettömän hyviä!
Sitruuna-lakritsimuffinssit (~15 kpl)
1½ dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
~ 1½ dl maitoa (riippuen sitruunamehun määrästä)
1 sitruuna
~ 150 g lakritsia
Pilko lakritsi pieneksi, raasta sitruunan kuori ja purista mehu.
Vatkaa margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen HYVIN vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitruunan kuori ja mehu vaahtoon. Lisää kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon lakritsipalat.
Lusikoi muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa 12 - 15 minuuttia.
Kuorrutus (ei pakollinen, näyttää vaan kivalta), riittää noin kymmeneen muffinssiin
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
vajaa 100 g lakritsia
maitoa
sitruunamehua
tomusokeria
punaista elintarvikeväriä
Sulata laku maitotilkassa kattilassa, varovasti. Tässä menee oma aikansa, ei sula kuin suklaa. Anna jäähtyä. Vatkaa sekaan 2/3 tuorejuustosta.
Värjää loput juustosta elintarvikevärillä ja mausta sitruunamehulla. Käytä tomusokeria paksuntamaan seosta (meillä siitä tuli liian löysää).
Pursota jäähtyneiden muffinssien päälle ns. raidallisesti. Laita siis pursotinpussiin juustotahnat vierekkäin ja toimii!
Koristele vielä lakurouheella. Kylmäsäilytys suositeltavaa.
Ja niin, kuorrutuksen voi tehdä toki yksivärisenäkin. :)
Kokeilkaa ihmeessä ja kertokaa mielipiteenne näistä. :)
Blogihiljaisuus saattaa olla taas pian todellisuutta, kun työn alla on wanhojenpuku.
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Current obsessions
Korsetit
Tämähän sinänsä yllätti kaikki, mutta korsetit missä tahansa muodossa pyörivät hyvin usein päässä tällä hetkellä. Kyseisten kapineiden ompelu aiheuttaa iloa, kun taas kiristämällä saavutettu kapea uuma näyttää kauniilta.
Disneyn piirretyt
Rakkaus Leijonakuninkaaseen on suuri ja Scar on awsum! Tosin Ihmemaassa seikkaileva Liisa toimii myös. Hahmoista ja yleistunnelmasta inspiroituminen on todellisuutta.
Anette Olzon
Nightwishin viimeismmän levyn myötä onnistuin kehittämään valtavan obsession Anetten ääneen.
Kyseisellä levyllä biisit on kirjoitettu Anettelle, joten hän sen myötä pääsee käyttämään ääntään vahvimmillaan ja monipuolisemmin. Turn lose the Mermaids on ehdotonta parhautta, sitä voisi kuunnella päivän putkeen. Upeinta olisi päästä toteuttamaan lava-asua Anettelle.
Värit
Ketään ei taaskaan yllätä kun mainitsen pukeutuvani lähes aina mustaan. MUTTA nyt päässä on naksahtanut enkä voi oikeastaan lähteä ulos ilman mitään värikästä. Yleensä väripilkkuna toimii pinkit villasukat, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Saga of Darren Shan
Omia suosikkikirjoja jo ala-asteajoilta. Sinänsä ehkä vähiten hypetettyjä vampyyrikirjoja, tiedä sitten miksi. Sarjassa on mielestäni ehkä yksi parhaista vampyyrikäsityksistä, joka on hyvinkin inhimillinen. Ykkösosa Friikkisirkus lienee melko tunnettu, mutta loput 12 ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tosin oma maailma romahti, kun lempparihahmoni kuoli.
Desing-laukut
Mulberryn Alexa, elämäni suurin laukkurakkaus! En osaa vielä päättää tahdonko tuon mustana vai harmaana, miniversiona vaiko normaalikokoisena. Vielä joskus. Laskin että isoa varten pitäisi tehdä parikymmentä tilauskorsettia. Hupsis.
Ja Lumin minikukkaro hotpinkkinä on myös ihana. Annoin itselleni luvan hankkia sen synttärilahjaksi itselleni parin kuukauden päästä.
Nostalgia-fanfiction
Muutamana viime päivänä olen tehnyt paluun juurilleni ja olen lueskellut paljon minulle ns. vanhaa fanfictionia. Jotkin vain iskevät edelleen. H/D ftw!
Kuvat netistä.
Tämähän sinänsä yllätti kaikki, mutta korsetit missä tahansa muodossa pyörivät hyvin usein päässä tällä hetkellä. Kyseisten kapineiden ompelu aiheuttaa iloa, kun taas kiristämällä saavutettu kapea uuma näyttää kauniilta.
Disneyn piirretyt
Rakkaus Leijonakuninkaaseen on suuri ja Scar on awsum! Tosin Ihmemaassa seikkaileva Liisa toimii myös. Hahmoista ja yleistunnelmasta inspiroituminen on todellisuutta.
Anette Olzon
Nightwishin viimeismmän levyn myötä onnistuin kehittämään valtavan obsession Anetten ääneen.
Kyseisellä levyllä biisit on kirjoitettu Anettelle, joten hän sen myötä pääsee käyttämään ääntään vahvimmillaan ja monipuolisemmin. Turn lose the Mermaids on ehdotonta parhautta, sitä voisi kuunnella päivän putkeen. Upeinta olisi päästä toteuttamaan lava-asua Anettelle.
Värit
Ketään ei taaskaan yllätä kun mainitsen pukeutuvani lähes aina mustaan. MUTTA nyt päässä on naksahtanut enkä voi oikeastaan lähteä ulos ilman mitään värikästä. Yleensä väripilkkuna toimii pinkit villasukat, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Saga of Darren Shan
Omia suosikkikirjoja jo ala-asteajoilta. Sinänsä ehkä vähiten hypetettyjä vampyyrikirjoja, tiedä sitten miksi. Sarjassa on mielestäni ehkä yksi parhaista vampyyrikäsityksistä, joka on hyvinkin inhimillinen. Ykkösosa Friikkisirkus lienee melko tunnettu, mutta loput 12 ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tosin oma maailma romahti, kun lempparihahmoni kuoli.
Bussimatkat
Vajaan puolen tunnin bussimatka kouluun ja takaisin kotiin on toisaalta aika ihana. Joka päivä on aikaa keskittyä vain itseensä ja kirjan lukemiseen tai ihan vaan musiikin kuunteluun. Jollain tasolla bussilla kulkeminen on myös rentouttavaa, jos ei ole kiire minnekään. Ja mainittakoon vielä, että kannatan vahvasti joukkoliikennettä.
Irkkaus
Eksyin ircin ihmeelliseen maailmaan itselleni tärkeän foorumin kautta. Nykyisin illat tulee länkytettyä ircissä hyvän porukan kanssa. Naurukuolema on yleistä.
Mulberryn Alexa, elämäni suurin laukkurakkaus! En osaa vielä päättää tahdonko tuon mustana vai harmaana, miniversiona vaiko normaalikokoisena. Vielä joskus. Laskin että isoa varten pitäisi tehdä parikymmentä tilauskorsettia. Hupsis.
Ja Lumin minikukkaro hotpinkkinä on myös ihana. Annoin itselleni luvan hankkia sen synttärilahjaksi itselleni parin kuukauden päästä.
Muutamana viime päivänä olen tehnyt paluun juurilleni ja olen lueskellut paljon minulle ns. vanhaa fanfictionia. Jotkin vain iskevät edelleen. H/D ftw!
Kuvat netistä.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Tikulla silmään...
... mutta vanhojen kaivelu on oikeasti aika kivaa. Olen mielikuvitukseton ja käyn juuri päättyneen vuoden vielä kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa.
Kokonaisuutena vuoteni oli onnistunut ja elin elämäni parhaimpia hetkiä, mutta samalla myös huonoimpia. Käytin paljon aikaa haaveiluun ja opettelin rakastamaan itseäni huonolla menestyksellä. Rakastuin, matkustin, tein itselleni tärkeitä asioita. Ja ennen kaikkea itsenäistyin valtavasti.
Tammikuu
Vuoteni alkoi makaamalla sohvalla jäätävässä kuumeessa ja yskässä. Kävin parilla keikalla, laulutunneilla sekä opiskelin. Tai lähinnä kävin koulussa ja yritin pysyä kasassa. Löysin myös sisäisen glamrokkarini ja jouduin pakkaseen kuvattavaksi vain glamin takia. Aloitin myös isoimman ompeluprojektini, jonka myötä sain myös valmistujaislahjani etukäteen.
Helmikuu
Sain valmiiksi tammikuussa aloitetun valtavan ompeluprojektin, joka oli wanhojentanssipuku ystävälleni. Olin oikeasti ylpeä itsestäni ja aikaansaannoksestani. Shady Overload -blogi syntyi (eri nimellä alkuun), kun halusin pitää musajutut erillään. Tai lähinnä kaikki muu huttu tuntui liian irtonaiselta musiikin seassa, joten tämä syntyi. Vietin laatuaikaa siskoni kanssa Happoradion parissa ja valokuvasin hyytävän kylmässä säässä.
Maaliskuu
Odotin. Panikoin. Odotin lisää. Kävin keikoilla ja juhlin syntymäpäivääni. Jouduin Aamulehteen. Sain elämäni ensimmäisen kesätyöpaikan. Yritin nähdäd mahdollisimman paljon kavereita ja pakkasin matkalaukkuni. Löysin itseni Birminghamista, Englannista. Ostin itse valkoisen paidan ekaa kertaa ikinä.
Huhtikuu
Valehtelematta parhaita päiviä moneen vuoteen! Kävin ensimmäisellä ulkomaankeikalla ja sen seurauksena olin myös ensimmäistä kertaa spontaanisti vieraslistalla. Päivän varoitusajalla keikalle. Kokeilin uusia asioita, joita kaduin jälkeenpäin syvästi. Kerroin itselleni olevani äärimmäisen typerä. Nautin toisaalta elämästäni ja sain vanhan kaverini takaisin, kun suoritimme molemmat työssäoppimistamme Brumissa. Tajusin osaavani puhua englantia, mutta ammattitaito taas tuntui olevan pahasti hakusessa. Työskentelin Bank-ravintolassa. Tuhlasin rahaa liiaksikin ja kaipasin musiikkia. Ostin ehkä itseni näköisimmät maiharit IKINÄ. Kävelin älyttömän paljon ja opin pitämään siitä. Olin hoikempi kuin koskaan ennen. Rakastuin Birminghamiin.
Toukokuu
Olin edelleen Brumissa ja viihdyin liiankin hyvin. Lähestyvä kotiinpaluu ahdisti, mutta samalla kaipasin takaisin Suomeen. Kävin suklaatehtaassa saamatta kuitenkaan suklaaähkyä. Olin valokuvattavana ja leikkautin hiukseni eri tavalla vaihtelun vuoksi. Tajusin kuinka ihania ystäviä mulla oikeasti onkaan, kun sain ihanan kotiinpaluuyllätyksen. Hengailin ja juhlin jääkiekon MM-kultaa muiden kanssa Tampereen keskustorilla. Yritin saada taas kiinni suomalaisesta elämäntavasta ja siitä, ettei kaupassa niin vaan jäädäkään teelle myyjien kanssa. Valmistuiduin myös siihen, että pian koko elämä on auki hetken aikaa.
Kesäkuu
Valmistuin suurtalouskokiksi hyvillä arvosanoilla ja kolmen (wtf?!) stipendin arvoisesti. Kävin töissä epäinhimillisiin aikoihin, koska leipomotyö. Matkailin Jyväskylässä Leveragen perässä. Kävin festareilla ja pidin hauskaa kavereiden kanssa. Sain opiskelupaikan haluamaltani alalta ja aloin suunnitella muuttoa heti, kun sain kämpän. Matkustin myös Osloon ja jätin pikkiriikkisen palan sydäntäni Norjaan, koska Norja. Kärsin ihan älyttömästi, kun tajusin lopulta mitä haluan. Hajoilin pääni kanssa rankasti eikä työaamut auttaneet asiaa ollenkaan. Opettelin positiivisempaa asennetta onnistumatta siinä.
Heinäkuu
Alkukuu meni lähinnä sumussa, koska olin totaalisen hajalla. Kävin kuitenkin festareilla ja löysin taas yhteisen sävelen serkkuni kanssa. Pakkailin tavaroita ja aloin herätä todellisuuteen, että muutan oikeasti pois kotoa. Kävin edelleen töissä. Koko kesän kohokohtana sain itselleni tärkeän ja hyvinkin rakkaan ihmisen takaisin kotiin (lue: Suomeen). Vietin liian monta päivää pääkaupunkiseudulla, jonka aikana tosin tajusin, kuinka asioiden kuuluu olla.
Elokuu
Ensimmäinen viikko meni töissä ja samaisen viikon perjantaina mun pieni elämäni pakattiin autoon ja liikutettiin kohti Turkua. Kaikki alkoi puhtaalta pöydältä ja jollain tasolla olo helpottui, kun pääsi pois porukoiden nurkista. Olin häävieraana ja aloitin vaatetusalan opiskelut. Piipahdin myös kummityttöni ristiäisissä. Kävin Turun linnassa toista kertaa elämässäni ja edellisestä kerrasta oli aikaa yli 10 vuotta. Keskityin kerrankin kouluun. Kriiseilin edelleen pääni kanssa.
Syyskuu
Hyvinkin mitäänsanomaton kuukausi. Totuttelin vielä uudenlaiseen vapauteeni ja tajusin että itsenäistyminen vie kyllä vielä pitkään. Näin jälkikäteen ajatellen syyskuussa ei tapahtunut oikeastaan mitään kahta keikkaa lukuunottamatta.
Lokakuu
Koulua, keikkoja, henkistä epätasapainoilua. Eeppisin viikonloppu ehkä ikinä, koska keikkajatkot. Turhaa valokuvausta ja alemmuuskompleksin pahenemista sen suhteen. Liikaa leffoja ja hyvää seuraa.
Marraskuu
Keikkoja, elämän ensimmäinen ylinopeussakko. Vuoden toiseksi paras levy julkaistiin. Malleilin koulun muotinäytöksessä. Aloin päästä niskan päälle pääni kanssa. Tajusin olevani rakastunut. Ompelin liikaa liian lyhyessä ajassa, mutta lopputulos oli kuitenkin mainio.
Joulukuu
Nauroin täydestä sydämestäni ekaa kertaa kuukausiin. En ollutkaan enää niin ahdistunut ja aloin ajatella uudella tavalla. Uskalsin suunnitella ja asettaa itselleni tavoitteita. Niin realistisia kuin täysin utopistisiakin Kävin keikoilla ja tunsin jollain tasolla olevani kokonaisempi. Osasin suhtautua vanhempieni valitukseen ja asennevammaisuuteen muutenkin kuin vain ahdistumalla. Sivistin itseäni Hopeanuolella. Lupasin itselleni opettelevani kontrolloimaan rahojani paremmin.Sain myös kirjoitusintoni takaisin.
Mainittakoon vielä loppuun uudenvuodenlupaukset ja -tavoitteet:
- tiskaa useammin kuin kerran viikossa
- karkkipäivä
- kirjoita keskeneräisiä asioita eteenpäin
- hanki työpaikka --> maksa velat
- pyri henkiseen tasapainoon
- kutistu riittävästi
Suhtaudun alkaneeseen vuoteen positiivisesti, koska tiedossa on kaikke mahtavaa! Mainittakoon vaikkapa matka Budapestiin ja piiiiiiiiiitkä lista keikkoja.
Eläkää oman päänne mukaan ja tehkää se, mikä tuntuu hyvältä!
Kokonaisuutena vuoteni oli onnistunut ja elin elämäni parhaimpia hetkiä, mutta samalla myös huonoimpia. Käytin paljon aikaa haaveiluun ja opettelin rakastamaan itseäni huonolla menestyksellä. Rakastuin, matkustin, tein itselleni tärkeitä asioita. Ja ennen kaikkea itsenäistyin valtavasti.
Tammikuu
Vuoteni alkoi makaamalla sohvalla jäätävässä kuumeessa ja yskässä. Kävin parilla keikalla, laulutunneilla sekä opiskelin. Tai lähinnä kävin koulussa ja yritin pysyä kasassa. Löysin myös sisäisen glamrokkarini ja jouduin pakkaseen kuvattavaksi vain glamin takia. Aloitin myös isoimman ompeluprojektini, jonka myötä sain myös valmistujaislahjani etukäteen.
Sain valmiiksi tammikuussa aloitetun valtavan ompeluprojektin, joka oli wanhojentanssipuku ystävälleni. Olin oikeasti ylpeä itsestäni ja aikaansaannoksestani. Shady Overload -blogi syntyi (eri nimellä alkuun), kun halusin pitää musajutut erillään. Tai lähinnä kaikki muu huttu tuntui liian irtonaiselta musiikin seassa, joten tämä syntyi. Vietin laatuaikaa siskoni kanssa Happoradion parissa ja valokuvasin hyytävän kylmässä säässä.
Maaliskuu
Odotin. Panikoin. Odotin lisää. Kävin keikoilla ja juhlin syntymäpäivääni. Jouduin Aamulehteen. Sain elämäni ensimmäisen kesätyöpaikan. Yritin nähdäd mahdollisimman paljon kavereita ja pakkasin matkalaukkuni. Löysin itseni Birminghamista, Englannista. Ostin itse valkoisen paidan ekaa kertaa ikinä.
Valehtelematta parhaita päiviä moneen vuoteen! Kävin ensimmäisellä ulkomaankeikalla ja sen seurauksena olin myös ensimmäistä kertaa spontaanisti vieraslistalla. Päivän varoitusajalla keikalle. Kokeilin uusia asioita, joita kaduin jälkeenpäin syvästi. Kerroin itselleni olevani äärimmäisen typerä. Nautin toisaalta elämästäni ja sain vanhan kaverini takaisin, kun suoritimme molemmat työssäoppimistamme Brumissa. Tajusin osaavani puhua englantia, mutta ammattitaito taas tuntui olevan pahasti hakusessa. Työskentelin Bank-ravintolassa. Tuhlasin rahaa liiaksikin ja kaipasin musiikkia. Ostin ehkä itseni näköisimmät maiharit IKINÄ. Kävelin älyttömän paljon ja opin pitämään siitä. Olin hoikempi kuin koskaan ennen. Rakastuin Birminghamiin.
Olin edelleen Brumissa ja viihdyin liiankin hyvin. Lähestyvä kotiinpaluu ahdisti, mutta samalla kaipasin takaisin Suomeen. Kävin suklaatehtaassa saamatta kuitenkaan suklaaähkyä. Olin valokuvattavana ja leikkautin hiukseni eri tavalla vaihtelun vuoksi. Tajusin kuinka ihania ystäviä mulla oikeasti onkaan, kun sain ihanan kotiinpaluuyllätyksen. Hengailin ja juhlin jääkiekon MM-kultaa muiden kanssa Tampereen keskustorilla. Yritin saada taas kiinni suomalaisesta elämäntavasta ja siitä, ettei kaupassa niin vaan jäädäkään teelle myyjien kanssa. Valmistuiduin myös siihen, että pian koko elämä on auki hetken aikaa.
Valmistuin suurtalouskokiksi hyvillä arvosanoilla ja kolmen (wtf?!) stipendin arvoisesti. Kävin töissä epäinhimillisiin aikoihin, koska leipomotyö. Matkailin Jyväskylässä Leveragen perässä. Kävin festareilla ja pidin hauskaa kavereiden kanssa. Sain opiskelupaikan haluamaltani alalta ja aloin suunnitella muuttoa heti, kun sain kämpän. Matkustin myös Osloon ja jätin pikkiriikkisen palan sydäntäni Norjaan, koska Norja. Kärsin ihan älyttömästi, kun tajusin lopulta mitä haluan. Hajoilin pääni kanssa rankasti eikä työaamut auttaneet asiaa ollenkaan. Opettelin positiivisempaa asennetta onnistumatta siinä.
Alkukuu meni lähinnä sumussa, koska olin totaalisen hajalla. Kävin kuitenkin festareilla ja löysin taas yhteisen sävelen serkkuni kanssa. Pakkailin tavaroita ja aloin herätä todellisuuteen, että muutan oikeasti pois kotoa. Kävin edelleen töissä. Koko kesän kohokohtana sain itselleni tärkeän ja hyvinkin rakkaan ihmisen takaisin kotiin (lue: Suomeen). Vietin liian monta päivää pääkaupunkiseudulla, jonka aikana tosin tajusin, kuinka asioiden kuuluu olla.
Elokuu
Ensimmäinen viikko meni töissä ja samaisen viikon perjantaina mun pieni elämäni pakattiin autoon ja liikutettiin kohti Turkua. Kaikki alkoi puhtaalta pöydältä ja jollain tasolla olo helpottui, kun pääsi pois porukoiden nurkista. Olin häävieraana ja aloitin vaatetusalan opiskelut. Piipahdin myös kummityttöni ristiäisissä. Kävin Turun linnassa toista kertaa elämässäni ja edellisestä kerrasta oli aikaa yli 10 vuotta. Keskityin kerrankin kouluun. Kriiseilin edelleen pääni kanssa.
Hyvinkin mitäänsanomaton kuukausi. Totuttelin vielä uudenlaiseen vapauteeni ja tajusin että itsenäistyminen vie kyllä vielä pitkään. Näin jälkikäteen ajatellen syyskuussa ei tapahtunut oikeastaan mitään kahta keikkaa lukuunottamatta.
Koulua, keikkoja, henkistä epätasapainoilua. Eeppisin viikonloppu ehkä ikinä, koska keikkajatkot. Turhaa valokuvausta ja alemmuuskompleksin pahenemista sen suhteen. Liikaa leffoja ja hyvää seuraa.
Marraskuu
Keikkoja, elämän ensimmäinen ylinopeussakko. Vuoden toiseksi paras levy julkaistiin. Malleilin koulun muotinäytöksessä. Aloin päästä niskan päälle pääni kanssa. Tajusin olevani rakastunut. Ompelin liikaa liian lyhyessä ajassa, mutta lopputulos oli kuitenkin mainio.
Joulukuu
Nauroin täydestä sydämestäni ekaa kertaa kuukausiin. En ollutkaan enää niin ahdistunut ja aloin ajatella uudella tavalla. Uskalsin suunnitella ja asettaa itselleni tavoitteita. Niin realistisia kuin täysin utopistisiakin Kävin keikoilla ja tunsin jollain tasolla olevani kokonaisempi. Osasin suhtautua vanhempieni valitukseen ja asennevammaisuuteen muutenkin kuin vain ahdistumalla. Sivistin itseäni Hopeanuolella. Lupasin itselleni opettelevani kontrolloimaan rahojani paremmin.Sain myös kirjoitusintoni takaisin.
Mainittakoon vielä loppuun uudenvuodenlupaukset ja -tavoitteet:
- tiskaa useammin kuin kerran viikossa
- karkkipäivä
- kirjoita keskeneräisiä asioita eteenpäin
- hanki työpaikka --> maksa velat
- pyri henkiseen tasapainoon
- kutistu riittävästi
Suhtaudun alkaneeseen vuoteen positiivisesti, koska tiedossa on kaikke mahtavaa! Mainittakoon vaikkapa matka Budapestiin ja piiiiiiiiiitkä lista keikkoja.
Eläkää oman päänne mukaan ja tehkää se, mikä tuntuu hyvältä!
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Zedong, tuttavallisemmin Soini
Mainittakoon heti alkuun, että tällä postauksella EI ole mitään tekemistä politiikan kanssa.
Joku saattaa muistaa paaaaljon vanhemmista postauksista, ellei jopa Snowfallin puolelta, että meillä on kavereiden kesken kummallinen tapa nimetä vaatteita, erityisesti korsetteja. Poliitikkoja. Miten surullista, mutta minkäs sille mahtaa, kun on idiootti? :D
Tällä hetkellä poliitikkokorsetteja on 5, joista yksi, Matti, on omani. Alexander on Susannan omistuksessa ja loput kolme, Sauli, Ilkka ja Soini, ovat Helenan hellässä huomassa.
Uusin näistä aiheutti taannoisen blogikuoleman, sillä askartelin valmistujaispuvun Helelle, joka nyt joulukuun alussa tunnustettiin ylioppineeksi.
Kyseessä oli mulle ensimmäinen overbust-korsetti, paria korselettia lukuunottamatta. Kaavat ryöväsin karusti Helen toisesta korsetista, mutta jokin piirtelyssä meni hitusen pieleen, sillä yläreuna näytti kummalliselta ja takakappale oli muita huomattavasti pidempi. Kannattaa tehdä asiat viimetipassa ja kiireessä. Sovitusmallin teko helpotti kaavojen korjausta ja lopullinen tuotos istuikin mukavasti.
Miehustamateriaalina on aito kiinansilkki, jota käytin sekä oikein että nurin päin ja se toi kauniin yksityiskohdan korsettiin. Kaavamuutosten takia tilaamani plansetti oli liian pitkä, joten oli työn ja tuskan takana saada se näyttämään hyvältä ja mielestäni onnistuin siinä. Tavoistani poiketen nyöritin korsetin satiininauhalla, joka toimi yllättävänkin hyvin kovassakin kiristyksessä. Ja se on huomattavasti silmäämiellyttävämmän näköistä.
Korsetin kaveriksi tuli vielä taftinen bolero, jonka kiinnitys tapahtui nyörityksellä ja yksityiskohtana toimi myös kirkkaan punainen vuori. Ottaen huomioon huonon aikataulutuksen, bolerokin onnistui. Vaikka lopputuloksen livenä nähtyäni tulin siihen tulokseen, että satiini olisi sopinut muihin materiaaleihin paremmin. Nyt lopputulos oli jotenkin rauhaton.
Huomaan aina toisinaan ilmoittavani, etten enää IKINÄ tee tyllihametta. Ja hupsis, jostain syystä niitä tulee tehtyä kuitenkin melko usein. Hyvä minä.
Tällä kertaa tehtäväkseni koitui täyspitkä tylli, jonka olisi näytettävä tyylikkäältä päällihameen virassa. Onneksi on huntutylli, joka on 3m leveää, mikä taas mahdollisti tyylikkään toteutuksen ilman ärsyttäviä poikkisaumoja. 4 tyllikerrosta sekä vuori, ompele sitten siihen vetoketju. Joskus voisi vaikkapa miettiä ideoitaan toteutuksen kannalta, mutta aina ei voi voittaa. Järjettömän ninjailun avulla vetoketju kuitenkin kiinnittyi nätisti. Ei kuitenkaan puhuta siitä pöydän vallanneesta tyllivuoresta.
Lopputulos oli kuitenkin erittäin tyydyttävä. Hame näytti täsmälleen siltä, miten se oli visioitukin. 9 metriä tylliä riitti hetkeksi ja tuon valmistuttua lupasin itselleni, etten tee enää yhtäkään tyllihametta tänä vuonna. Realistinen lupaus, joka on myös pitänyt.
Puvun omistaja näytti kauniilta puvussaan ja se tulee saamaan muutakin käyttöä, niin yhdessä kuin erikseenkin. Olemme molemmat tyytyväisiä ja puku on kantajansa näköinen. Se on ehkä palkitsevinta tällaisissa asioissa.
Juhlissa pukua kehuttiin jatkuvalla syötöllä ja mulle jo ilmoitettiin että seniorimallistolle olisi asiakkaita.
Seuraavana isona projektina onkin taas wanhojentanssipuku. Apuaaaa! Mun onneksi tammikuun tiistait tulevat olemaan opetuksettomia, joten aikaa ompelulle on helppo järjestää.
4 yötä jouluun, eikä vieläkään lunta.
Joku saattaa muistaa paaaaljon vanhemmista postauksista, ellei jopa Snowfallin puolelta, että meillä on kavereiden kesken kummallinen tapa nimetä vaatteita, erityisesti korsetteja. Poliitikkoja. Miten surullista, mutta minkäs sille mahtaa, kun on idiootti? :D
Tällä hetkellä poliitikkokorsetteja on 5, joista yksi, Matti, on omani. Alexander on Susannan omistuksessa ja loput kolme, Sauli, Ilkka ja Soini, ovat Helenan hellässä huomassa.
Uusin näistä aiheutti taannoisen blogikuoleman, sillä askartelin valmistujaispuvun Helelle, joka nyt joulukuun alussa tunnustettiin ylioppineeksi.
Kyseessä oli mulle ensimmäinen overbust-korsetti, paria korselettia lukuunottamatta. Kaavat ryöväsin karusti Helen toisesta korsetista, mutta jokin piirtelyssä meni hitusen pieleen, sillä yläreuna näytti kummalliselta ja takakappale oli muita huomattavasti pidempi. Kannattaa tehdä asiat viimetipassa ja kiireessä. Sovitusmallin teko helpotti kaavojen korjausta ja lopullinen tuotos istuikin mukavasti.
Miehustamateriaalina on aito kiinansilkki, jota käytin sekä oikein että nurin päin ja se toi kauniin yksityiskohdan korsettiin. Kaavamuutosten takia tilaamani plansetti oli liian pitkä, joten oli työn ja tuskan takana saada se näyttämään hyvältä ja mielestäni onnistuin siinä. Tavoistani poiketen nyöritin korsetin satiininauhalla, joka toimi yllättävänkin hyvin kovassakin kiristyksessä. Ja se on huomattavasti silmäämiellyttävämmän näköistä.
Huomaan aina toisinaan ilmoittavani, etten enää IKINÄ tee tyllihametta. Ja hupsis, jostain syystä niitä tulee tehtyä kuitenkin melko usein. Hyvä minä.
Tällä kertaa tehtäväkseni koitui täyspitkä tylli, jonka olisi näytettävä tyylikkäältä päällihameen virassa. Onneksi on huntutylli, joka on 3m leveää, mikä taas mahdollisti tyylikkään toteutuksen ilman ärsyttäviä poikkisaumoja. 4 tyllikerrosta sekä vuori, ompele sitten siihen vetoketju. Joskus voisi vaikkapa miettiä ideoitaan toteutuksen kannalta, mutta aina ei voi voittaa. Järjettömän ninjailun avulla vetoketju kuitenkin kiinnittyi nätisti. Ei kuitenkaan puhuta siitä pöydän vallanneesta tyllivuoresta.
Lopputulos oli kuitenkin erittäin tyydyttävä. Hame näytti täsmälleen siltä, miten se oli visioitukin. 9 metriä tylliä riitti hetkeksi ja tuon valmistuttua lupasin itselleni, etten tee enää yhtäkään tyllihametta tänä vuonna. Realistinen lupaus, joka on myös pitänyt.
Juhlissa pukua kehuttiin jatkuvalla syötöllä ja mulle jo ilmoitettiin että seniorimallistolle olisi asiakkaita.
4 yötä jouluun, eikä vieläkään lunta.
lauantai 10. joulukuuta 2011
Hupsista ja joulua
Turhaa selitystä pt. random.
Hengissä edelleen, vaikka blogi onkin ollut hyvinkin kuollut reilun kuukauden päivät. Suurimmilta osin johtuu siitä, että loppukuusta vaihdoin läppärin ompelukoneeseen ja toiseksi taas oma koneeni toimii varsin kausiluontoisesti.
Pidempi dataustauko on oikeastaan aika virkistävää ja nyt koko päivän koneella istuneena on tullut ihmeteltyä, mikä tässä dataamisessa ennen niin kovin viehätti. No jaa, eipä sillä kai niin väliä ole.
Postausideoita olisi, mutta kuvien puute on ikävä asia. Koulutöiden kuvaaminen on hankalaa, kun valoa on niin heikosti ja siihen valoisaan aikaan tulee hengattua koulussa. Mutta ehkä vielä joskus on aikaa. Lomakin menee niin ympäriinsä juostessa, että melkein itkettää.
Työn alla on myös ns. armoton mainostus, sillä köyhä opiskelija on köyhä ja tilaustöistä saa rahaa. Tästäkin lisää myöhemmin, mutta tosiaan, otan tilaustöitä vastaan. Esim. korsetteja, hameita, mekkoja ja paljon muutakin. Jonkinsorttista portfoliota pitäisi kyhäillä, mutta yhteyttä saa ottaa.
Opiskelu innostaa vaihtelevasti, mutta viihdyn edelleen ompelukoneen ääressä ja ompelen erittäin mielelläni kotonakin, etten totu liiaksi teollisuuskoneeseen, joka on tosin aika kiva kapine, nyt kun siihen on tottunut.
Tylsyystunnit menee monesti luokkakaveri C:n kanssa höpistessä, et heitetään kehiin oma lolibrändi, joka on suunnattu Gothic Lolitaan. Cloudberry Lady on kiva, mutta lähinnä sweettareille. Kyllä jööttilolitkin tarvitsevat suomibrändin. Ehkä vielä joskus.
Joulu tulee ja allekirjoittanut on älyttömän hidas sekä korttien, että lahjojen teon kanssa. Tänä vuonna ne on tehtävä itse, ainakin suurin osa. Viikko aikaa, kun isosisko tulee noutamaan ne ens viikon sunnuntaina, ettei mun tarvitse roudata kaikkia junalla kotiin.
Koulua jäljellä 6 1/2 päivää, jonka jälkeen lomailen täällä Turussa pari päivää ja suuntaan kotiin Ylöjärvelle aaton aattona.
Palaillaan, kunhan en huku loskaan.
Hengissä edelleen, vaikka blogi onkin ollut hyvinkin kuollut reilun kuukauden päivät. Suurimmilta osin johtuu siitä, että loppukuusta vaihdoin läppärin ompelukoneeseen ja toiseksi taas oma koneeni toimii varsin kausiluontoisesti.
Pidempi dataustauko on oikeastaan aika virkistävää ja nyt koko päivän koneella istuneena on tullut ihmeteltyä, mikä tässä dataamisessa ennen niin kovin viehätti. No jaa, eipä sillä kai niin väliä ole.
Postausideoita olisi, mutta kuvien puute on ikävä asia. Koulutöiden kuvaaminen on hankalaa, kun valoa on niin heikosti ja siihen valoisaan aikaan tulee hengattua koulussa. Mutta ehkä vielä joskus on aikaa. Lomakin menee niin ympäriinsä juostessa, että melkein itkettää.
Työn alla on myös ns. armoton mainostus, sillä köyhä opiskelija on köyhä ja tilaustöistä saa rahaa. Tästäkin lisää myöhemmin, mutta tosiaan, otan tilaustöitä vastaan. Esim. korsetteja, hameita, mekkoja ja paljon muutakin. Jonkinsorttista portfoliota pitäisi kyhäillä, mutta yhteyttä saa ottaa.
Opiskelu innostaa vaihtelevasti, mutta viihdyn edelleen ompelukoneen ääressä ja ompelen erittäin mielelläni kotonakin, etten totu liiaksi teollisuuskoneeseen, joka on tosin aika kiva kapine, nyt kun siihen on tottunut.
Tylsyystunnit menee monesti luokkakaveri C:n kanssa höpistessä, et heitetään kehiin oma lolibrändi, joka on suunnattu Gothic Lolitaan. Cloudberry Lady on kiva, mutta lähinnä sweettareille. Kyllä jööttilolitkin tarvitsevat suomibrändin. Ehkä vielä joskus.
Koulua jäljellä 6 1/2 päivää, jonka jälkeen lomailen täällä Turussa pari päivää ja suuntaan kotiin Ylöjärvelle aaton aattona.
Palaillaan, kunhan en huku loskaan.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Lisää tunnustuksia
1. Sulan aivan täydellisesti pienille eleille. Mulle ei tarvitse kantaa ruusupuskia tai vannoa ikuista rakkautta, viedä ulos syömään tai muutakaan tuon kaltaista. Se, että saan ensimmäisenä teemukin käteeni, kun tuun kotiin pitkän päivän jälkeen sulattaa aivan täysin.
2. Oon huonoin ikinä aloittamaan yhtään mitään, ellei kyse ole sitten leffan katselusta. Kaikki aikataulutetut jutut tulee valmiiksi oikeastaan vasta DL:n paukkuessa. Mutta pieni paine tehostaa työskentelyä.
3. Haluaisin olla jokapäiväinen goottiprinsessa ja juosta pitkissä hameissa, korsetissa ja koroissa. Tosin köyhän opiskelijan ollessa köyhä, se ei ole niinkään mahdollista, kun vaatekaapin sisältö on hyvin rajallinen moisen suhteen.
4. Vaikka oonkin koulutukseltani suurtalouskokki, en pysty käsittelemään kanankoipia. Se on vaan jotain käsittömättömän kamalaa. Samaan liittyen, jos mulle annetaan vapaat kädet iltapalan suhteen, kaivan valmispatongin pakastimesta ja törkkään sen uuniin.
5. Mulla on salainen obsessio pinkkiin. Haluaisin pinkit kutrini takaisin.
6. Sinä aikana, kun oon asunut poissa kotoa, eli suunnilleen vikat 3kk, oon soittanut isälleni muistaakseni kolmesti. Äidin kanssa tulee juteltua viikottain, mutta iskälle en jotenkin vaan uskalla soittaa. Se luultavastikin johtuu siitä, että meidän välit oli viimeiset 4 vuotta tosi huonot. Mistään ei tullut kiitosta ja kaikki oli aina jotenkin väärin.
7. Isosiskoni on sotilasarvoltaan alikersantti. Tästä johtuen multa on monesti kyselty, että kai mäkin sitten menen inttiin. En todellakaan! Vaikka taustalla onkin pian 13 -vuotinen partioura, armeija olisi mun psykeelle aivan liikaa. Kyllä mä siellä metsäleireillä pärjäisin, mutta pää ei taas muuten kestäisi.
8. Mulla on paha asennevamma särkylääkkeiden suhteen. En koske moisiin ellei pää oo kainalossa ja koipi paketissa. Tyhmää sinänsä kärsiä päänsärystä kerran kaksi vuodessa vain sen takia, etten periaatteen vuoksi koske särkylääkkeisiin.
Olen evil bitch enkä anna tätä kummemmin eteenpäin, koska mielikuvitukseni ei riitä moiseen tämän päänsäryn kanssa.
Hei muuten, mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? (:DD)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)