Randomkuvailua

Pelleilin koulussa kameran kanssa ja uhriksi joutui Emilia.

Täysin hölmö minipostaus, koska nyt mielenkiinnon takia juoksen tuijottamaan Suomen Huippumalli haussa-ohjelmaa. Iskeekö teille moiset reality-sarjat?

Uusiks meni...

Overload tulee tässä lähipäivinä uudistumaan, niin ulkoasun, kuin nimensäkin osalta.
Sekavuutta saattaa siis olla ilmassa, mutta pyrin hoitamaan kaiken pois alta hetikohtapian.

Alice Kingsleigh vs Peppi Lotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu

Iltapäivän tylsinä tunteina tulimme jutelleeksi Annin kanssa yleisesti lolitamekoista. Puheeksi tuli eräs tietty Emily Temple Cuten jsk. Yksi niistä harvoista printtimekoista, jonka jopa minä voisin pukea päälleni.

 

Mekon printti on aivan vastustamaton ja sulattaa tiensä jäisemmänkin pohjoismaisen neidon sydämeen. Näin kävi ainakin omalla kohdalla, koska yleensä en printtimekoista perusta. Siitä sainkin ajatuksen vallankumouksesta.

Kaikkien tuntema, ja suurimmilta osin rakastama, Ihmemaan Liisa lienee The Lolita -ikoni, jota en suinkaan ihmettele. Herttainen pikkutyttö sinisessä mekossaan, mutta ei liene terävimmästä päästä. Oman päätelmäni perusteella Alice on myös lievästi mielenvikainen, sillä täytyy olla hieman hullu, että pystyy luomaan omaan maailmaansa raita kerrallaan katoavia kissoja, mestausintoisia kuningattaria tai kattilat päässä tappelevia kaksosia. Alkaa käydä pikkuhiljaa hitusen tylsäksi? (Mainittakoon kuitenkin, että rakastan Liisaa)

ETC:n mekon takia aloinkin miettimään, että miksei Pepistä, joka on huomattavasti rennompi ja täysijärkisempi, ole koskaan noussut ilmiötä? Tokihan järjestäen jokainen pohjoismaalainen tuntee Pepin, mutta tiedä sitten kuinka kaukana maailmalla tuo loistavan asenteen omaava anarkistineitokainen tunnetaan. 

  Liisan ollessa laitettu ja viimeisen päälle, Peppi vetää karusti eriparisukilla ja sotkuisilla hiuksilla, silmäänpistäviä väriyhdistelmiä unohtamatta. 

Lemmikkinä Liisalla on jokaisen pikkutytön unelma, pieni kissanpentu. Mutta vaatii oikean asenteen, että kulkee ympäriinsä apina olkapäällään, kuten Peppi tekee.

Tästä pohdinnasta inspiroituneena aloinkin ajattelemaan, että voisiko Pepistä tehdä lolitan? Oman pääni mukaan se onnistuisi oikeastaan aika helpostikin. Ei ehkä ihan perinteistä lolitaa, mutta rajat ja säännöt on tehty rikottaviksi. Ja kyllä, tulen sen vielä tekemään. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, moinen viritelmä tullaan näkemään Traconissa.

Mikä mahtaa olla teidän tuomionne? Raiskaako Peppi goes Lolita koko ideologian lolitassa vai toisiko se piristävää uutta kehiin?

Do it with the fantasy!

Olin yksin kämpällä ja keksin, että nythän on sopiva aika tehdä kirjekuorilaukku, jota siskoni oli kinunnut jo kuukauden päivät. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni?
Ohjeet ja kaavat ovat täysin yliarvostettuja (not) ja vedin koko homman täysin fantasialla. Tekninen toteutus on aivan kamala, mutta silti se näyttää hyvältä, ainakin omaan silmään.

 

Muistan haukkuneeni laukussa käyttämäni pitsin aivan lyttyyn, koska se EI ole niitä kauneimpia pitsejä, mutta minkä sille voi, että sitä lojui kangaslaatikossa juuri sopiva pala. Ja vielä kahdessa värissä, että sain mustaan laukkuun hieman ilmettä. Pitsiaplikaatio pitsillä on ideana melko huvittava, mutta kyllähän se kivalta näyttää, vai onko joku täysin eri mieltä?

 Sitten vielä säälittävä in action-kuva, jotta laukun kokoa olisi helpompi hahmottaa. Se mahduttaa sisuksiinsa lompakon, avaimet, puhelimen sekä bussikortin ja sulkijoina toimivat nepparit menevät vielä kiinnikin.

On vissiin ihan okei olla aivan liekeissä koulusta, jos tajuaa olevansa aivan oikeassa paikassa?

Pling

Kuten jo jossain välissä muistan maininneeni, muutin suunnilleen viikko takaperin pois kotoa. Majailen nykyään Turussa, jonne lähdin opiskelujen takia.
Kämppä sijaitsee Varissuolla, Turun ghettossa, josta kaikki sanovat, että on hieman epämääräistä aluetta. Tähän mennessä oon kuitenkin viihtynyt hyvin, eikä se ghettouskaan mitään haittaa :). Asustelen 59 neliön solukaksiossa, kolmannessa kerroksessa, ystäväni, Assin, kanssa ja tilaa on melko ruhtinaallisesti, meillä on jopa kunnon keittiö, eikä mitään säälittävää keittokomeroa.
Vedetään kuvaspämmillä. Kuvat on maanantailta, kun lähes kaikki kamat (pesukone ja jotain Assin tavaroita puuttuu) oli roudattu tänne. Kaaos oli melko eeppinen, mutta nyt ollaan jo vahvasti voiton puolella.

Kaikki kamat pakattuna muuttoautoon. Miten yhdellä ihmisellä voikaan olla niin paljon tavaraa? Ei tosin enää näytä siltä, kun kamat alkaa olla paikoillaan.

 Olohuone, joka on oikeesti jopa tilava. Johtunee tosin siitä, että se on periaatteessa yksi avoinainen tila keittiön kanssa.

 Keittiö (ja Assi), joka on ehkä karuin ikinä. Jostain syystä kulahtaneet, vaniljansävyiset, kaapit ei iske. Ja mikä idea on siinä, ettei liesituulentinta löydy? En tajua.

 Eteistä, ja ehkä joka gootin unelmapeili. Mainostus, kokovartalopeili Ikeasta, 39e.

Oma koppi, joka on itseasiassa isompi, kuin kotona Ylöjärvellä. Tykkäilen tästä kyllä kovasti, mutta valkoiset seinät vaatii tottumista, kun kotona koppi oli maalattu punaisella ja harmaalla. Ehkä mä selviän tästä.

Kämppä saa vielä toisen postauksen osakseen, kunhan kaikki on kunnossa ja paikoillaan. Seinien kuorruttaminen julisteilla on hauskaa ja yleinen sisustaminen/järkkäily on myös superjees. Vaikka vielä kaaoksessa eletäänkin, kämppä alkaa tuntua kodilta :).

And don't forget the cuteness!

Hiphei, lisää ompelujuttuja, tällä kertaa liikutaan melko suloisella linjalla. Megainspiraation tuloksena ,pari viikkoa sitten, valmistunut nimipäivälahjahamonen kohta 6-vuotiaalle pikkuserkulle, Maijalle. Hame tuli kuitenkin tehtyä kohtuullisessa kiireessä, joten se ei ole niin hyvä, kuin oikeasti voisi olla. Lahjan saaja oli tosin erittäin tyytyväinen :).

Supersöpö leppäkerttu-kangas ja pinkki satiininauha toimivat mainiosti ja hameesta tuli todella kesäinen.
Ignoratkaa muuten hameen ryppyisyys, koska se on käytön jäljiltä.

Hieman myöhemmin (lue: tänään) hame sai kaverikseen hiuspannan, jota koristaa rusetti, jota taas koristaa samainen pinkki satiininauha, jota on käytetty hameen helmassa.

Ette muuten usko, kuinka ärsyttävää on se, että ompeluinnostus on aivan järjetön, kun olisi pirusti muuta tekemistä. Työt toki verottavat osan ajasta, mutta kun pitäisi alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan suunnilleen kolmen viikon päässä odottelevan muuton takia. No jaa, ihan sama, ompelen silti :).

Keep it epic!

Joo, oon ehkä paras ikinä keksiin näitä otsikoita.
Anyways, otsikko kertoo semipaljon viimeisimmästä ompeluprojektista, joka taas eroaa aika paljon kaikesta muusta, mitä on tullut aiemmin ommeltua.
Tällä kertaa sain ompelupyynnön siskoni poikaystävältä, joka harrastaa boffausta (jos et tiedä, googlaa) ja tarvitsi vaatetusta Sotahuuto-tapahtumaan.
Harvemmin tulee ommeltua yhtään mitään miehille, joten sinänsä mukavaa vaihtelua. Ei niinkään tarvinnut miettiä vaatteiden istuvuutta tai mitään muutakaan.
Tabardi (aseliivi) ja tunika olivat sinänsä oikein yksinkertaisia, mutta ongelmilta ei vältytty. Tunikan kaavojen modailussa meni jotain pieleen, ja kaula-aukosta tuli auttamattoman pieni. Noh, luova ongelmanratkaisukyky on toisinaan hyödyllinen ja sakset käteen. Kaula-aukko tuli sitten modailtua halkiolliseksi, ja se oli loistava ratkaisu - siitä tuli sata kertaa paremman, ja enemmän oman vision, näköinen. Tabardi tuli heiteltyä täysin omasta päästä ja ainoat ongelmat muodostuivat lähinnä reunanauhojen kettumaisuudesta. Joka tapauksessa molemmat onnistuivat mainiosti, asiakas oli tyytyväinen ja samoin ompelija. Olin ehkä hitusen liekeissä noita tehdessä tai jotain.
Annetaan kuvien kertoa loput.

Ai niin, mainittakoon vielä tähän loppuun, että aloitan syksyllä vaatetusalan opiskelut. Jaksanko odottaa? En.