Something Wicked...

Alkuvuodesta sain asiakkaakseni turkulaisen burleskineidon. Nyt syksyllä valmistui jotain siistiä toiselle burleskileidille. Miss Charming Daisy kääntyi mun puoleen korsettia halutessaan.

1-layer vyötärökorsetti irrotettavilla sukkanauhoilla ja leveällä plansetilla. Kangas on värjättyä kalanruotocoutilia. Luut ovat spiraalia ja suoraa teräsluuta.

Vaikka täysin vihreä korsetti olisikin ollut mahtava, päädyimme kaksivärisyyteen ja luukujat sekä kanttaukset on tehty mustalla. Myös nyörit ovat mustat. Itse tykkään kontrastijutuista ja näillä väreillä korsetti tuo mieleen Luihuisen ja Elphaban. 

Ongelmitta tän kanssa ei selvitty. Korsetti tehtiin niin pitkällä aikavälillä, että kaavat ja asiakkaan mitat eivät lopulta ihan olleet kohdillaan. Täysin valmista korsettia onkin aina yhtä iloista lähteä purkamaan ja pienentämään, mutta eipä sille mitään mahda. Lopulta saatiin koko kohdilleen ja sekä asiakas, että ompelijatar olivat tyytyväsiä. 

MCD kysyi multa eräässä sovituksessa, että miten mä pystyn tekemään korsetteja muille, enkö haluais itselleni niitä… Arvatkaapa huviksenne sitä jatkuvaa korsettihimotuksen määrää, kun näitä tekee. Ehkä tässä kohtajoskus sais aikaan jotain mahtavaa itsellekin. Oma korsetti on kyllä kiva, mutta pientä häikkää kaavoituksen suhteen on havaittavissa. Ja se kun on kiireessä ommeltu, että ehti päälle valmistujaisiin. Ulkonäöllisesti ei ihan paras mahdollinen, kun tikkaukset menee vähän miten sattuu. Nykyään tuleekin käytettyä korsettia enemmän alusvaatteena, kun alkuun käytin korsettia poikkeuksetta päällimmäisenä. Ehkä tässä pian jaksaa istua alas ja kyhätä uudet, toimivammat kaavat. 

Good bye to cotton candy

Blogissa tapahtui kummia ja muistaakseni 2 vuotta sitten kyhätty väliaikainen (öö hups?) ulkoasu muuttui vihdoin! Kiitos uudesta leiskasta kuuluu Assille, joka taikoi mun ideoiden mukaisia juttuja. Ja kunnia header.ideastakin menee samalle neidille. Jotain pikkujuttuja tulee varmaankin vielä säädeltyä, mutta ai että, vaaleampi pohja näyttää niin kivalta omaan silmään, kun tuijotteli samaa vanhaa mustapinkkiä pari vuotta. Ehkäpä tässä nousee taas blogi-innostus, who knows.

Muistellaan loppuun vielä pari vuotta palvellutta hattaraleiskaa.

Mulla on teille jännää kerrottavaa yhdestä projektista, joka on vielä puolisalainen. En millään malttaisi odottaa!

Palaillaan taas!

Somewhere close to tea time

Ei niin pitkä aika sitten väsäilin pitkästä aikaa osan kaverini cosplay-asuun. Joskus vuosia sitten askartelin pari cossia, mutta siitä on tosiaankin aikaa. Olin semisti innoissani, kun S kyseli, josko ehtisin hänelle tehdä bloomersit Traconia varten. 

Mun on jo pitkään pitänyt kokeilla bloomersien tekemistä, aina lolitainnostukseni alkuajoista lähtien, ja nyt vihdoin sain senkin aikaan. Kiva ja nopea ommeltava, helppo tehdä näyttäväksi ja omaan tyyliin sopivaksi. Ehkä nyt vihdoin saisin tehtyä moiset pöksyt itsellenikin. Uskoisin niiden lämmittävän mukavasti talvipakkasilla hameiden alle. Mutta joo, pidemmittä löpinöittä…

Pöksyt on tehty ihan simppelisti peruspuuvillasta ja puuvillapitsistä. Captain Vecona -cossia ajatellen kirkas valkoinen ei ollut paras vaihtoehto joten teemaan sopien värjäsin pöksyt teellä. Uitin housumyttyä kuumassa teessä about tunnin ja jätin kuivumaan. Kuivumisen jälkeen kiinnitin värin ihan vaan silittämällä. Tähän väliin pitää muistuttaa, että jos harrastatte teevärjäystä ja värjäätte valmiin vaatteen ison kangaspalan sijaan, peskää kangas ensin, ettei valmiille vaatteelle tapahdu hassua ja epäkivaa kutistumista. Pesemätön puuvilla meinaan kutistuu.

Vyötäröllä ja lahkeissa on kuminauhat. Väriä tuotiin lisäämällä lahkeisiin myös rusetille sidottavat satiininauhat. 

Ylläolevassa kuvassa näkyy teellä aikaansaatu väri. Vahvemmassa teessä pidempään uittamalla väristä olisi saanut vielä hitusen tummemman, mutta kyllä tällä haaleallakin pärjää aika pitkälle. 

Traconin jälkeen sain kuulla, että pöksyt palvelivat tarkoitustaan loistavasti ja mukavatkin olivat. Yay! 

Kesä meni pitkälti velloessa ties missä kuopissa ja ojissa, mutta nyt oon vihdoin taas löytänyt intoa asioihin ja ompelu tuntuu paremmalta kuin pitkään aikaan. Ehkä kesän kestänyt tauko teki hyvää ja nyt oon vaan innoissani tekemässä kaikkia uusia projekteja ja rästijuttuja pois alta. Korsetteja on valmistunut pari ja siistejä yhteistyökuvioita on kehitteillä. Palaillaan niihin vähän myöhemmin, kun hommat etenee. Yksi on jo valmis, mutta siitä jutellaan enemmän tällä tietoa maaliskuulla. Ehkä tällä menolla saadaan blogiakin taas virkistymään! 

Dream on

Long time, no see… Vähän turhan pitkä aika, mutta täällä ollaan taas uusissa voimissa! Kahden kuukauden blogitauko ei ollut todellakaan suunnitelmissa, mutta sen piti tapahtua. Tässä on ollut elämä totaalisen sekaisin koko kesän ja on edelleenkin ja jostain piti luopua. Oon vaihtanut kämppää, lagannut kuukauden työttömänä, käynyt Ruotsissa ja tehnyt juttuja. Enemmän tai vähemmän tehokkaasti ja onnistuneesti. 

Selailin puhelimen kuvia ja yks keväällä askarreltu unisieppari hyppäsi sieltä silmille. Piti jotain postattavaa keksiä, joten se kelpaa tähän väliin.

Oon pitänyt unisieppareista kovasti siitä lähtien, kun ekan kerran niihin tutustuin. Olin käsityökoulussa ja siellä sit tein ensimmäisen siepparini, joka roikkuu edelleen vanhempien makuuhuoneessa. Nykyään askartelen näitä kavereille, koska unisieppari on hyvä olla. (Ei kuitenkaan puhuta siitä, että mulla ei ole vieläkään omaa, vaikka näihin varmaan 10 vuotta sitten tutustuin.) Tykkään todella paljon pelkistetystä versiosta ja sen takia nää mun askartelut sitä linjaa seuraavatkin. Halkaisijaltaan 20 senttinen sieppari on aika söpö ilman mitään överiä. 

Lupaan palata taas pian, kunhan saan kuvajuttuja hoidettua! Nauttikaa syksystä!

Shades of Red

Pitkästä aikaa tuli napattua kamera ihan kunnolla käteen, kun Sanna tuli tyttöhömppäilemään mun seuraksi. Oon tosi huono keksimään mitään järkevää tekemistä vapaapäivilleni, joten vierailu oli enemmän kuin toivottu. Meidän on jo pitkään pitänyt kuvailla ihan kunnolla, mutta nyt vihdoin saatiin aikaan. Kuvattiin pari erilaista juttua ja pidemmittä puheitta…

Fiftarihtava osasto vähän kärsi, kun muutaman ruudun jälkeen tuuli ja sade päättivät ruveta ikäviksi. Pari kivaa kuitenkin saatiin ja etenkin ekasta tykkään hirvittävän paljon. 

Tykkään näiden kuvien värimaailmasta kovin ja luonnonvalo on ihanan pehmeää. Pitänee joskus yrittää uudestaan paremmalla suunnittelulla. Taustat on vähän kökköjä näissä.

Kuvausskillit tuntuu kyllä ruostuneen pahasti pitkän tauon takia. Osittain taukoon on vaikuttanut niin motivaation kuin kuvauskohteidenkin puute. Oon myös aika pitkälti sitä mieltä, kun pää ei ole ihan kunnossa, kuvaaminenkaan ei oo kivaa. Mikään ei tunnu onnistuvan ja sen takia ei kiinnosta. Ehkä tää vielä tästä. Blogiinkin tuntuu eksyvän lähinnä luuriräpsyjä ja se ei oo ihan kauheen kivaa. Yritän parantaa tapani. Yritän.

Kylmää ja liikaa glitteriä

Koska asioiden postaaminen myöhässä on kivaa, jutellaan hetki juhannuksesta (Snowfallin puolelle tuleepi ihan kunnon rapsa). Kerättiin tytöt kasaan ja lähdettiin festareille Kauhajoelle. Nummirock kutsui viidettä kertaa putkeen ja olihan se taas hauskaa. Pakkaaminen oli kyllä oma eksoottinen lajinsa, kun mukaan lähti villasukkahousuja, hanskoja, toppatakki ja villakangasviitta. Telttajuhannus on hauskaa, mutta kun lämpötilat pysyttelevät suurimman osan ajasta alle +10 asteessa kaikesta tulee jännittävää. Sadettakin kovasti lupailtiin, mutta onneksi säilyttiin kohtuullisen kuivina.

Matkaan tosiaan lähdettiin torstaina ja hyvän leiripaikan löydyttä laitettiin teltat kasaan ja viriteltiin pressukatos. Ihan itse. Katos oli varsin näppärä ja teki leiristä hyvän paikan hengailla. Ens vuodeksi vielä parempi leiri.

Juostiin keikoilla, hengailtiin, nähtiin kavereita ja tehtiin talkoohommia. Loistavuutta. Herätettiin Eilan kanssa pahennusta heittelemällä glitteriä mm kaikkialle.

Hölmöt tyllihameet ja paljettipäähärpäkkeet oli loistava idea. Siitä glitteristä puhumattakaan. Kaverit raportoivat festareiden jälkeen, kuinka glitteriä on kaikkialla. Glitter on iloinen asia. Etenkin, jos tukka tuntuu sen ja hiuslakan ansiosta hiekkapaperilta (älkää kokeilko, ei ollut kivaa selvittää).

Pidetään täällä juttelu lyhyenä ja palataan festaritunnelmiin kunnolla Snowfallin puolella. Hengissä kuitenkin ollaan!

Töitä

Koska bussiaikataulut on perinteisesti epäloogisia, jouduin odottelemaan bussia tänään töiden jälkeen noin tunnin. Tapoin aikaa kävelemällä kohti keskustaa ja matkalla vastaan tuli päivänkakkaroita. Eilisten keijuhypetysten innoittamana jäin askartelemaan itselleni seppelettä. Piristi kivasti työpäivän jäljiltä.

Työt sujuu vähän sinne päin, välillä tuntuu kuin ois kaks vasenta kättä eikä mikään ihan suju ja välillä on ihan kivaa. En muista, oonko maininnut, että leikin taas kokkia kesän ajan. 

Ja koska asukuvathan on aina kivoja?

Äärimmäisen tyylikäs työvaatetus. Paita ja essu: Image wear, housut: Nanso, kengät: Jalas by Sara La Fountain. Kuten ehkä voitte päätellä, työpäivinä ei paljoa jaksa miettiä mitä päällensä kiskoo. Kunhan on vaatteet päällä kun lähtee ovesta ulos ja töihin. Mun unirytmi on vieläkin ihan päin seiniä kun ottaa huomioon työajat ja se muuten tuntuu. Kiukuttaa ja nukuttaa, mitään ei saa aikaan kun pääsee kotiin. Viikonpäivät on ihan sekaisin, kun vapaapäiviä on yksi siellä ja toinen täällä. Ehkä tää tästä. Juhannuksena sit nollataan. Nyt kuitenkin ryömin peiton alle ja yritän selvitä aamuseitsemäksi töihin. Palataan taas!