The Truth About Love

Ai että, nyt pitää tulla vähän hihkumaan tänne eilisestä. Suunnattiin A:n ja poikien kanssa Hartwall Areenalle katsomaan miltä P!nk näyttää ja kuulostaa livenä. Pakko todeta, että näytti ja kuulosti mielettömän hyvältä! Keikkaa tuli katseltua normaalia(=eturivi) kauempaa ja väljyys oli oikein mukavaa. Ei urpoja hyppimässä päin tai muuta epämiellyttävää. Lukuunottamatta infernaalista hamevainoharhaisuutta. Päällä olevalla hameella on ollut ikävä tapa kiipeillä reisiä ylös ja se aiheutti vainoharhaisuutta, vaikka virheistä oppineina puin alle alushameen. Ja takaisin aiheeseen.

Mulla ei periaatteessa ollut mitään odotuksia, enkä tiennyt, mitä odottaa. Ilma-akrobatioista tiesin Twitterin perusteella, mutta mitään kuvia tai settilistoja en käynyt tutkimassa etukäteen. Lavarakennelmat oli jäätävät ja meininki hillittömän hyvä. Energiaa riitti ja koko ajan tapahtui jotain yllättävää jossain päin lavaa.

Setti oli oikein kiva, vaikka paria biisiä jäinkin kaipaamaan. Ehkä sen kuitenkin kestää, kaikkea kun ei voi saada. So What toimi muuten livenä jopa pelottavan hyvin. Koska tää on lähinnä hihkumispostaus, en selitä tän kummempia. Voipi olla, että Jatkobaarin puolelle tulee jotain kunnollisempaa rapsaa.

Nappasin autossa tylsistyessäni sneekpeek-kuvan päälle eksyneistä vaatteista. Tidii, kökkö asukuvaa leikkivä kuva luvassa.

Niittejä, raitoja ja perinteiset verkkosukkikset. Tykkäsin asusta hirveesti sen rentouden takia. Pitänee napata teille joskus kuva ihan kunnolla, kun eksyn jonnekin samassa varustuksessa. Nyt poistun Pottermoren pariin ja nukkumaan. Palaan taas ompelujuttujen kanssa.

Retroa ja höpinää

Tidii ja hyvää maanantaita. Hoidetaan nyt ekana pois alta taas yhden pienen ja söpön asian esittely. Lastenvaatekurssin tuotoksia tämäkin. Tehtiin kaikki yhteisenä harjoitustyönä vauvan essumekko ja onhan se suloinen. Kangaskin on herttaisen retroa.

Koko on 62 ja jos jotakuta kiinnostaa niin tää on myynnissä sopuhintaan.

Koulun puolesta muuten ollaan hyvällä mallilla. Kaikki työt on palautettu materiaalitietoa lukuunottamatta. Nyt pitäisikin oikeasti olla lukemassa ja kirjoittamassa tahranpoistosta. Pari vaatetta pitäisi saada kuvattua ja postailtua teille.

Mitäs muuta... Oon oikeastaan viimeisen kuukauden asunut kahdessa kämpässä ja se on vaatinut veronsa. Viikonloppu meni näppärästi pakatessa, siivotessa ja muuttaessa. Vanhan kämpän loppusiivous on vielä edessä, mutta tässä on vielä viikon verran aikaa ja meitä on onneksi kaksi siivoamassa.

Huomenna on luvassa parhautta keikan ja ystävien muodossa. Lähdetään A:n, M:n ja K:n kanssa katsomaan Naisenergian multihuipentumaa P!nkiä Hartwall Areenalle. Puoliksi läpällä, puoliksi tosissaan. Poikien (M & K) kanssa joskus todettiin, että mennään, kun P!nk seuraavan kerran Suomeen saapuu ja mehän sitten ollaan menossa. Parhautta. Mä en oo nähnyt poikia varmaan vuoteen eli hauskaa on luvassa.

Kesätyöt mulla alkaa sunnuntaina ja sitten pitäisi osata leikkiä kokkia koko kesä. Pelottaa jo valmiiksi. Mutta nyt jatkan taas kaiken mahdollisimman epäoleellisen parissa ja välttelen velvollisuuksia.

Räyh ja jotain sinne päin

Tidii, hyvää sunnuntaita ja auringonpaistetta! Lähiaikoina on tulossa paljon asiaa, kun ompelutöitä on valmistunut mukavaan tahtiin. Ja muutakin höpinää lienee luvassa mm uusien kenkien muodossa. Joka tapauksessa pidemmittä läpinöittä perjantaina valmistuneeseen vaatteeseen.

Se on pieni, söpö ja kierrätysmateriaalista tehty. Iskä uhrasi vanhat farkkunsa ja minä leikkelin ne iloisesti uuteen uskoon. Pikkuinen (kokoa 98) farkkuliivi matkusti eilen asiakkaalle, serkkuni pojalle, ja söpöähän se on. Odottelen, että saan pari kuvaa liivistä käytössä ja voin niitä tännekin tunkea.

Idea lähti läpästä. Mietittiin T:n kanssa, kuinka hauskaa ois tehdä V:lle pieni rässiliivi ja tunkea se täyteen merkkejä ja muuta. Ajatus oli niin mahtava, että se piti toteuttaa.
Tätä oli todella kiva tehdä ja lopputulos kyllä miellyttää kovasti. Melkein tekisi mieli tehdä näitä pari lisääkin.

Pitää vielä mainita, että ihan hetki sitten kävin ekaa kertaa tänä kesänä hyppimässä ulkona paljain jaloin. Parhautta! Oon viettänyt viikonloppua porukoilla ja tää on ollut ihan mukavaa. Parin tunnin päästä pitäis nousta kuitenkin junaan, joka vie mut takaisin kohti Turkua. Palaillaan taas pian!

Pastelleja ja laatikkomeri

Hopsansaa ja terkut punaisten kaappien ja laatikkomeren keskeltä. Muutin torstaina uuteen kämppään ja elän vielä laatikoiden keskellä, koska mun pään järjestelmällisyysosasto on lomalla. Sanoinko jo, et kaikki kaapit on punaisia? Ne on iha mahtavat! Höpisen tästä aiheesta lisää ehkä kuvien kanssa, kunhan saan kaiken kasaan ja valmiiksi. 

Virallinen syy tälle postaukselle oli näin vaihteen vuoksi ompelujuttuja. En oo hetkeen oikeen koulun ulkopuolella saanut tehtyä mitään, mutta nyt pääsi käymään näin. Surattelin tänään kasaan sovitusproton eräästä asukokonaisuudesta ja asiakas kävi tänään sovittamassa. Näyttää kivalta, vaikka kaavojen kanssa sai tapella ja pientä fiksailua tarvitaan vielä niihinkin. Huomenna sitten. 

Käytän yleensä protokankaina vanhoja lakanoita ja tän kerran uhriksi valikoitui (eli osui ekana käteen) mintunvihreä lakana. Hyvältä näyttää pastellinakin, vaikka lopullinen tulee olemaan tummempi. Tuo pastelliversio huutaa pääsyä ylppärimekoksi tai muuten vaan kesän juhliin. Miksi oi miksi en osaa käyttää värejä? Jätän höpinän kuitenkin lyhyeen tällä kertaa ja hiihdän pesemään pyykkiä ja tekemään ruokaa vanhaan kämppään. Palataan taas piakkoin!

Violettia, pientä ja herttaista

Hiphei, tänään koulussa valmistui jotain, josta sain syyn tulla kirjoittelemaan teille. Meillä on tällä hetkellä meneillään lastenvaatekurssi, jonka suhteen meillä on melko lailla vapaat kädet. Saa itse valita, mitä tekee ja omaan tahtiin mennään. Tavoitteena on ehtiä tekemään neljä vaatetta vaikestasosta riippuen. 

Ensimmäiseksi työksi valikoitui huppari, joka muuttui napituksen ansiosta enemmän takiksi kuin huppariksi ja se lähinnä oli tarkoituskin. Tein hupparin kummitytölleni ja kyselin äidiltä, joka on myös serkkuni, mitähän pikkuinen Omppu mahtaa olla vailla. Fleece/collegetakille oli tarvetta, joten tällaisen mun pieni ja laho pääni siitä muokkasi. 

Halusin jotain tyttömäistä ja söpöä sekä vähän vähän tavallisesta poikkeavaa. Väri valikoitui sen perusteella, että en ihan periaatteestakaan tee Ompulle mitään vaaleanpunaista. Mua henkilökohtaisesti ärsyttää, kun tyttölapset puetaan lähes poikkeuksetta vaaleanpunaiseen ja pinkkiin. Punainen oli toki värinä myös kiva, mutta tein joskus aiemmin punaisen hupparin Ompulle niin piti keksiä jotain muuta. Huppu on vuoritettu trikoolla, jonka koukerokuviot ovat aivan ihania. Käy yksiin nappien, joille kuva ei ikävä kyllä tee oikeutta, kanssa.

Eipä tästä kai sen kummempaa sanottavaa ole. Söpö se on kuin mikä ja näitä pieniä töitä on mukava tehdä vaihtelun vuoksi. Näitä tullaan kevään aikana näkemään lisää, kunhan valmistuvat.

Huomenna on vapaapäivä koulun osalta, mutta ompeluksi taitaa silti mennä. Pari tilaustyötä on enemmän tai vähemmän työn alla. Ehkäpä niiden jälkeen olisi aikaa tehdä jotain itsellekin. :)

Vastauksia ja nenäliinoja

Pahoittelen heti alkuun, että kirjoittelu on taas jäänyt kaikenlaisten mukakiireiden takia. Nyt jumitan kuitenkin kuumeessa sohvannurkassa tuijottamassa laatuviihdettä telkkarista niin on hyvää aikaa kirjoitella tännekin. Ompeluprokkisten kuvat saavat nyt odottaa vielä hetken.

Anki nakkasi mulle tunnustuksen ja kasan kysymyksiä. Otetaan ne käsittelyyn nyt.

Kiitos Alma tästä. Säännöistä poiketen kuitenkin vastaan vaan kysymyksiin, koska oon jakanut tämän jo aiemmin eteenpäin ja pää lyö tyhjää uusien blogien suhteen.

1. Millaisen kirjan kirjoittaisit, jos osaisit?

En oo koskaan oikeastaan ajatellut asiaa eikä multa taida löytyä riittävästi kärsivällisyyttä. Haluaisin kuitenkin tuoda kirjaan sen saman positiivisuuden ja kiltteyden, mikä mulle on suotu.

2. Oletko niitä ihmisiä, joilla leipomukset, askartelut, yms. projektit menevät kuten Strömsössä vai päinvastoin?

Taidan olla vahvasti matkalla Strömsöön, yleensä hommat menevät suunnitellusti. Oon siinä suhteessa perinteinen nainen, että mun vahvat alueet on keittiössä ja kädentaidoissa. 

3. Jos sinun pitäisi lahjoittaa iso summa johonkin apua tarvitsevaan kohteeseen, mihin lahjoittaisit?

Oon aina ollut hirvittävän kiitollinen suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joten lykkäisin rahoja jotenkin koulutukseen. Ehkä tarkemmin vielä erityisopetukseen.

4. Mikä on oudoin tilanne, johon olet joutunut?

Mikä nyt sitten luokitellaan oudoksi... Ekana tupsahti mieleen Birminghamin työssäoppimisreissulla tapahtuneita juttuja. Yhtenä iltana löydettiin itsemme Nanan kanssa turkkilaisten kauppiasveljesten luota juomasta teetä, mikä oli varsin kummallista.

5. Onko suhteesi syömiseen, ruokaan ja herkkuihin rento ja vapautunut vai ei?

Tää vaihtelee mulla ihan hirvittävän paljon, mutta useimmiten suhde on neutraali, me tullaan ihan kivasti toimeen ruoan kanssa. Ainakin nykyään.

6. Mikä on lempiherkkusi?

Onko mun pakko osata valita jäätelön ja popcornin välillä? Rakastan molempia ihan liian paljon. Ja toki myös eräs suklaata ja kaikkea muuta nannaa sisältävä tee on ansainnut paikkansa herkkulistalla. 

7. Onko sinulla jonkinlaista "elämänfilosofiaa" (esim. "Kaikki järjestyy lopulta")?

Tätäkään en oo tullut pahemmin ajatelleeksi. Pyrin kuitenkin kohtelemaan muita niin kuin tahtoisin itseäni kohdeltavan. Yritän tulla toimeen kaikkien kanssa, vaikka en heistä pitäisikään. Koen elämäni olevan helpompaa, jos en osoita pitämättömyyttäni avoimesti vaan yritän tulla toimeen. Kaipa sekin jonkinsorttisesta elämänfilosofiasta menee. Mä toimin usein myös fiilispohjalta ja teen asioita, koska nyt tuntuu siltä. 

8. Mitä positiivista on tapahtunut viimeisten seitsemän päivän aikana?

Kun pää on täynnä räkää ja painetta, niin on yllättävän hankalaa miettiä positiivisia asioita... Ekana mieleen tulee se, että näin rakasta kaveria pitkästä aikaa. Viimeksi nähtiin marraskuussa ja silloinkin vain pikaisesti. Ostin uudet farkut täysin kivuttomasti ja vieläpä alennuspöydästä. Koulussa sujuu kivasti ja yhtenä koulutyönä on valmistumassa ihan hillittömän söpö huppari. Ja niin, sain uuden kämpän. :)

9. Noudatatko tarkasti hyviä elämäntapoja vai oletko "rentoilija"?

Ehdottomasti rentoilija! Tosin pieni elämäntaparemontti ei tekis pahaa lainkaan ja pari rutiinia koulun lisäksi vois olla ihan jees. 

10. Onko sinulla jokin pieni suuri taito (esim. viheltäminen, muffissien tekeminen, riippuliito...)?

Lasketaanko se, että opin uusia asioita ja tekniikoita, varsinkin jos ne ovat kiinnostavia, helposti? Mitähän muuta... Osaan 50-luvun tyyppikirjoituksen eli tarvittaessa osaan kirjoittaa kauniilla käsialalla. Onhan sitten toki ompelutaidot, mutta ne taitavat olla aika iso tähän?

11. Mihin huomiosi kiinnittyy, kun tapaat uuden ihmisen? 

Puhetapaan ja ryhtiin ensimmäisenä. Muodostan ensivaikutelman pitkälti puhetavan perusteella, varsinkin jos se on jotenkin ärsyttävä. 

***

Oon nyt tässä huomannut, että jos lupaan jonkun postauksen ihan minkälaisella deadlinella tahansa, se ei tapahdu. Parannan tapani ja lopetan lupaamisen. Kirjoittelen, kun on aikaa ja asiaa. Toivottavasti useammin kuin kerran kuussa. Aloittaminen on vaan niin pirun hankalaa oli kyse ihan mistä tahansa. 

Loppuun saatte vielä kuvituksena naamaräpsyn eräältä aurinkoiselta aamulta viime viikolla. 

Kuvassa näkyvät uudet silmälasit, jotka eivät kylläkään eroa vanhoista kovinkaan paljoa. Tykkään näistä silti ja maailma on huomattavasti kirkkaampi. Oikeasti kuvan elämää suurempi pointti on maailman eeppisin muki. Sain sen synttärilahjaksi yhdeltä kaverilta, kun täytin 18 ja mun reaktio oli varmasti hillittömän hauska. Kuinka monella on Ville Laihialan kuvalla varustettu muki? Fanityttöilyä parhaimmillaan. On mulla tuon lisäksi vielä essu, jossa patsastelee Sonata Arctican kiiipparisti. Välillä on kiva vetää överiksi. 

Nyt vetäydyn takaisin sohvannurkkaan vikisemään säälittävästi. Palataan taas mahdollisimman pian!

Raitoja ja vaahtokarkkeja

Paljon onnea minä! Oon virallisesti vanha, kun eilen mittariin kilahti 21 vuotta. Aikuinen en kyllä kuitenkaan koe vieläkään olevani. Ehkä tässä muutaman vuoden päästä jaksaa aikuistua.

Minivaahtokarkkikakun taikoi siskoni, joka viihtyy kakkunäpertelyjen parissa aika mainiosti. Laiskuus iski ja vinguin Miiaa tekemään mulle kakun sunnuntaina olleille kahvikekkereille. 

Oon aina ollut maailman huonoin keksimään lahjatoiveita ja sen myötä sainkin lautasia ja sukkahousuja. Molemmat toki tulivat suureen tarpeeseen. Oon sukkahousujen suurkuluttaja ja lautasia on ihan kätevä olla, kun muutto lähenee ja A kerää astiansa nurkista. Porukat lahjoivat mua vähän isommalla asialla. Postailen siitä, kunhan saadaan kämppä kuntoon ja voin antaa itselleni luvan kaivaa lahjan laatikostaan.

Eilinen juhlinta jäi aamuun, kun sain aamupalaksi lättyjä suklaalla. Eipä siinäkään mitään valittamista ole. Loppupäivä meni enemmän tai vähemmän raivosiivoillessa ja samaa hommaa pitäis jaksaa jatkaa pitkin viikkoa. Kyllä tää kaaos vielä tästä selviää. 

Tänään tapahtuikin jotain mystistä ja jaksoin hankkiutua lähes ihmisen näköiseksi.

Raitamekko on omaa käsialaa muotinäytösprojektin tiimoilta, vyö on facebookin goottikirppikseltä ja neuletakki on Katri Niskasen Nansolle suunnittelemasta mallistosta. Koru on valmistujaislahja kavereilta. Tukka oli hillittömässä pörrössä ja tungin sekaan pari rusettia ja höyhentä. Mieleen tuli lähinnä merirosvot ja näytti kivalta.

Kenkien virkaa toimittivat uudehkot nilkkurit, joissa on jäätävän liukas korko, mikä on hillittömän kätevää näin talvella ja jäisillä keleillä. Pikkuvikoja. Oon itseasiassa kipitellyt lähes koko talven koroissa ja oon edelleen yhtenä kappaleena. Tennarit ja maiharit ovat olleet käytössä lähinnä keikoilla ja roudatessa.

Yritän saada taas aktiivisen kirjoittelun käyntiin tän tauon jälkeen. Pää ei oo vaan toiminut halutulla tavalla, joten kirjoittaminen on jäänyt todella vähälle. Eikä niitä ideoitakaan oo ihan liikaa ollut. Yritän tulla höpisemään kuulumisia vielä tarkemmin tällä viikolla. Kertokaa muuten ihmeessä, jos haluatte kuulla jostain tietystä jutusta tai haluatte jostain tutoriaalia tai jotain. Otan ideoita mielelläni vastaan ja toteutan niitä parhaani mukaan ajan salliessa. 

Parasta loppuviikkoa!