2015 Pikakelauksella

Edellisestä postauksesta on pitkälti aikaa, koska elämä on leikkinyt vuoristorataa. Sitä se teki oikeastaan koko viime vuoden, joten en oo ollut ihan kartalla.

Vuoden aikana ehti tapahtua vaikka mitä. Isoja ja pieniä, hyviä ja huonoja, lamauttavia ja ilahduttavia asioita. Alkuvuosi oli kohtuullisen kamala. 3,5 vuotta kestänyt parisuhde päättyi, eikä mitenkään näteimmällä tavalla. Se ajoi mun mielen todella synkäksi ja olin jo muutenkin enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Elin sumussa enkä oikeestaan saanut mitään aikaan. Tapahtui myös isoja ja huikeita asioita (mm. mun artistipuvustushaave toteutui).
Paljon aikaa kului sängyssä masennuksen kanssa. Musta ei ollut mihinkään, mikään ei tuntunut miltään. Tuijotin seinää. Roudaushommat Klubilla sai mut ylös sängystä. Oli hyviä ja huonoja kausia, enemmän huonoja. Olisi pitänyt yrittää hankkia töitä, mutta sekin vaati liikaa.

Hukkasin itseni aika huolella. Menetin motivaationi ompeluhommiin, en saanut itsestäni mitään luovaa irti. Yksinäisyys oli vahvasti mukana menossa.

Pikkuhiljaa asiat kirkastuivat hieman ja aloin etsiä itseäni eri suunnista. Kun mikään ei oikein kiinnostanut, oli vaikeaa keksiä, että mitä ehkä haluaisin olla. Päätin luopua suunnitelmastani perustaa oma firma vaatehommien suhteen. Musta ei olisi siihen, en kestäisi sitä stressiä tai jatkuvaa aikatauluttamista, kun hädin tuskin muistin ruokkia itseäni. Isosta suunnitelmasta luopuminen auttoi vähän asioiden selkiämisessä.

Musahommat onneksi pysyivät, vaikkakin paljolti muuttuneina, ja toimivat eräänlaisena ankkurina. Se yksi pieni asia, joka ei voi tuomita mua. Saan tuntea tai olla tuntematta kaikkia asioita, mitä haluan.

Loppukesästä tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen ja se omalla tavallaan heitti mun elämän kevyesti ympäri. Aloin nähdä itseäni eri tavalla, olin enemmän oma itseni ja masennuskaudet olivat lyhyempiä ja vähemmän agressiivisia.
Tutustuin tähän porukkaan hiljalleen ja huomasin myös tulevani vähän parempaan kuntoon.

Syyskuussa sain itsestäni riittävästi irti ja hankin itseni vuokratyöfirman listoille. Lokakuussa olin jo töissä. Ja samassa paikassa oon edelleen. Sain rytmin elämääni ja sen seurauksena masennuskaudet vähenivät ja lyhenivät. Loppuvuosi menikin pitkälti töissä ja vähemmän masentuneeseen oloon totutellessa.

Mun motivaatio kaikkeen alkaa palailla tässä pikkuhiljaa enkä elä enää niin syvällä omassa kuplassani. Toki masennusjaksoja on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän.

Oon aina halunnut pitää mun blogin tietyllä tasolla positiivisena enkä yleensä oo puhunut näistä asioista juurikin sitä positiivista vibaa ylläpitääkseni. Nyt kuitenkin koin, että haluan avata näitä asioita ja selittää epäaktiivisuuttani. Toki loppuvuodesta mun elämä oli oikeasti lähinnä töitä ja muutama keikka, joten kirjoitettavaa ei ihan liiaksi ollut.

Katsotaan, että mitä tästä (blogi)vuodesta tulee!

Rainbows all around

Viime viikko oli täynnä jännittäviä asioita, ihania ihmisiä, tanssia ja glitteriä. TurkuPride näkyi vähän joka puolella erilaisina tapahtumina. Virallisiin Pridejuttuihin tuli osallistuttua vain kahtena  päivänä, mutta hauskaa oli koko viikon edestä. 

Keskiviikkona pikniköitiin burleskihengessä. Hylätty Huvipuisto, mainiota seuraa, viiniä jokirannassa ja tunnelmavalaistusta. Sain myös mun ihanan Katan vierailulle. Parasta! Osa piknikseurueesta jutteli lähtevänsä perjantain etkoilubileisiin tanssimaan. Näppärästi tungin itseni mukaan seurueeseen. 

Turun sympaattinen Suxes tuntui lähinnä saunalta perjantaina. Aina parin biisin jälkeen tuli syöksyttyä ulos viilenemään ja sit takaisin tanssilattialle. En todellakaan oo mikään maailman paras tanssija, mutta mulla oli silti ihan hillittömän hauskaa. Mainio seura ja mahtava DJ toki auttoi tässä. Tulin siihen tulokseen, että pitäis ehdottomasti käydä tanssimassa useammin. 

Alkuillasta mun tennareille naureskeltiin, kun iso osa porukasta oli korkkareissa. Mut eipäs muuten sattunut jalkoihin so it was party all night for me! :) 

Onnea on myös se, että yleensäkin lähtee ulos kämpästä ilman meikkiä. Siinä saunassa ois meinaan naama vaan valunut pois paikoiltaan. Tämä tosin tuli myös koettua, koska muutamat naamaan tungetut blingit eivät kovinkaan kauaa pysyneet. Mut ne oli hauskat niin kauan kuin kestivät. Saatoin myös kuorruttaa kanssatanssijoita tukasta lentävällä glitterillä. Vaikka mulla onkin identiteettikriisi lyhyen tukan takia, siinä oli omat hyvinkin positiiviset puolensa. Pysyi niska iloisen viileänä. 

Tanssitun yön jälkeiset unet jäivät lyhyiksi, koska lauantaina oli vuorossa paraati. Hylätyllä Huvipuistolla oli oma pieni osastonsa. 

Marssijoita oli reippaat 2000 ja näytti pirun hyvältä. Jonain kauniina päivänä pääsen vihdoin isompiin Pridekulkueisiin, mutta tänä vuonna tuli sössittyä useampikin typerillä aikatauluilla. Anyways, Turun oma pieni Pride on parasta. And we will get bigger. 

Fiksu veto lähteä kokomustissa ja korkkareissa, mutta pikkuvikoja. Välillä on kiva näyttää ihmiseltä.

 

Jokirannassa oli (ja on luultavasti vieläkin) superhienot sateenkaarisiivet. Puistojuhlan jälkeen kipiteltiin tanssimaan vielä lisää, kun Priden iltabileet järkättiin Klubilla.

Pridehöpinöiden perään on ihan luontevaa jatkaa, että en ollut mukana tapahtumissa ja marssimassa vain kavereiden ja yleisen tukemisen takia. Oli seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli mitä tahansa, sen ei pitäis vaikuttaa siihen, miten ajattelee muista. Jokainen pitäis nähdä ihmisenä, tasa-arvoisena. Heterous ei nosta ketään muiden yläpuolelle. Transihmiset ei oo pohjasakkaa. Avarakatseisuus ei maksa mitään. 

Olin mukana, koska hyväksyn itseni just näin: homoseksuaalina, mutta kevyesti panromanttisena. 

(Koska kaikki ei ehkä oo ihan perillä termeistä... Tunnen seksuaalista vetoa vain naisiin, mutta en koe mahdottomaksi rakastua muuhun sukupuoleen.) 

See the sun rise

Pari viikkoa takaperin superkauniina maanantaiaamuna kiivettiin Hannin ja Annin kanssa Luolavuorelle. Alkukesästä kiipeiltiin samassa paikassa ja tultiin siihen tulokseen, että ois parasta käydä katsomassa siellä auringonnousua. Hetki siinä meni, mutta lopulta löydettiin sopiva päivä ja säätila.

Näin myöhään kesällä aurinko nousee siinä vähän aamuviiden jäljestä, joten H:n kanssa jumitettiin yö jätskin ja leffojen parissa. Powernap ja sit kuuman kaakaon kanssa kohti Luolavuorta. Epäturkulaisille (ja miksei turkulaisillekin) tiedoksi, että ehkä kolme kilsaa keskustasta pönöttävältä Luolavuorelta näkee käytännössä koko Turun ja pidemmälle. Eikä muuten oo mitään edessä paria puuta lukuunottamatta. Kantsii kiivetä joskus. Ja onhan siellä mäen juurella siistejä luolahommia, joita en  oo kylläkään itse vielä käynyt tutkimassa.

Kameran kanssa leikkiessä Hanni totesi vierestä, että näyttää supersiistiltä aurinkolasien läpi. Piti kokeilla.

Mitä sitä turhaan instagramfilttereitä käyttämään, aurinkolasit ajaa saman asian. :)

Joku kiva filtteri objektiiviin helpottais varmaan huomattavasti auringonnousun kuvaamista, koska heheee silmät tuntuu aika höpöltä siinä vaiheessa, kun tuijottaa nousevaa aurinkoa riittävän pitkään.

Vaikka nykyään kukaan ei ehkä usko, oon oikeesti aamuihminen ja rakastan aamuja. Tässä kun on välillä kärsinyt uniongelmista kaiken muun hauskan lisäksi oon valvonut monta kertaa nousevan auringon seurana. Useimmiten ihan vaan oman kämpän uumenista, mutta valon ja värien seuraaminen on mahtavaa. Pari kertaa oon kipittellyt ulos aikaiseen aamuun ja käynyt kunnolla moikkaamassa nousevaa aurinkoa. Rakastan aamuja vähän vielä enemmän. Kaiken heräämisen seuraaminen on ihanaa. Kirkkaita ja kylmiä syysaamuja odotellessa!

Viettäkää super loppukesä!

Light and simple

Täällä taas ja kesä alkaa pikkuhiljaa olla purkissa. Aika jutella vähän yhdestä kesän ompelujutusta. Pääsin tekemään elämäni ensimmäisen iltapuvun. Joo, oon kyllä tehnyt wanhojenpukuja, mut ne on ihan oma juttunsa. Nyt tehtiin tosi simppeliä ja keveää. 

Perhetuttu sai kutsun RUKin kurssijuhlaan ja mua pyydettiin tekemään puku. Mikäs mä oon ei sanomaan, jos pääsee tekemään isoja juttuja. 

Heti alusta asti oli tiedossa, että mitään överiä ja blingattua ei tulla tekemään. Muutamien ideakuvien jälkeen lopullinen malli lähti hahmottumaan ja oltiinkin molemmat tyytyväisiä asiakkaan kanssa. Kapea linja, vedostuksia, kevyesti laskeutuva, olkaimet ja yksityiskohdat luodaan eri materiaaleilla. Kuulostaa aika näppärältä? 

Väri tuotti lopulta päänvaivaa, kun alkuperäisen suunnitelman mukaista kangasta ei sitten löytynytkään. Loppuratkaisu oli kaukana asiakkaan normaalista värimieltymyksestä, mutta eipä se haitannut. Hento sininen näyttää mahtavalta! 

Materiaaleina sifonkia sekä satiinia. Olkaimet, jotka menevät takaa ristiin, ja vyötärökaitale on hopeisensinisestä satiinista ja loput on sifonkia. Miehustassa on vedostettua sinfonkia ja helma on kellotettu. Supersimppeliä ja supernättiä.

Henkilökohtaisesti tykkään puvusta hurjasti ja joku kommentoi, että siinä on selkeitä goddess -viboja. Täytyy myöntää, että allekirjoitan tämän lausunnon täysin. Tykkään. Mitäpä mieltä te ootte? :)

Oon tässä nyt vaihteeksi ollut hukassa elämäni kanssa ja sen takia bloggailu on vähän unohtunut. Mutta tän seilaamisen aikana on tullut useampikin postausidea, joten kokeillaan, jos saisin niitä naputeltua tänne. 

Laced up with blue

Lupailin teille ompelujuttuja ja nytpä niitä tulee. Keväällä S pyysi mua tekemään asun synttärijuhliaan varten ja tällaista lopulta saatiin aikaan. 

Perusmusta vyötärökorsetti, jossa on plansetin sijasta etunyöritys. 1-layer, kalanruotocoutil, spiraali- ja suoria teräsluita, nyöritys edessä ja takana. 

Vaikka henkilökohtaisesti tykkään kovasti planseteista, etunyöritys tuo kivaa vaihtelua. Kun kyseessä on ihan peruspertsakorsetti, siihen saa kivaa ja vähän erilaista ilmettä nyörityksellä. Omaan silmään näyttää oikein kivalta. 

Lisäksi ompelin mekon. Sen kanssa haettiin vanhahtavaa/fantasiahenkeä, mutta värien puolesta se on kaukana historiallisesti oikeasta. Tai no, eipä siinä kaiketi oo mitään historiallisesti oikein. Malli muotoutui inspiskuvia selaillessa ja S:n kanssa jutellessa. Mekko on puuvillaa ja malliltaan säkkimäinen. Pääntie on poimutettu ja kantattu, hihansuut myös kantattu.

Vaikka kuvassa ei kunnolla näykään, helman sivuissa on mustat kiilat, joilla saatiin kaksivärisyyttä ja lisää leveyttä helmaan. Helmaa nostamassa on tyllihame, jonka tein jo aiemmin osaksi S:n wanhojenpukua. 

Juhlat pidettiin Brinkhallin kartanossa ja asu istui sinne varsin mainiosti. Sekä S, että minä olemme tyytyväisiä lopputulokseen, mikä on aina hyvä asia! :)

Nyt on hyvä jatkaa kesästä nauttimista, kun se tänne vihdoin edes hetkellisesti saatiin. Juhannushommat alkaa olla reilassa ja nyt voi vaan olla hetken. Palaillaan!

Meow!

Kalenteri väittää kesäksi, ilma ei niinkään osaa päättää. Festarisuunnitelmat on hyvässä vauhdissa ja pidetään peukkuja ettei tällä kertaa ois niin jäätävän kylmä juhannus. 

Kävin viime viikonloppuna juhlimassa paria koulunsa päättänyttä kaveria Ylöjärvellä ja samalla reissulla hoidin pari asiakastapaamista ja näin kavereita. Sinänsä aika rento meininki, sunnuntain lähinnä lojuin sohvalla. 

Saatte asukuvan maanantailta, koska sellainen kerrankin on. Ihan normiminä. Ei mitään ihmeellistä tai spessutilaisuutta. 

Jos ei oo mitään erityistä tiedossa, niin aika pitkälti näytän tältä. Hame (tää yksilö oli ennen farkut), kiva paita, sukkikset ja tennarit. Ja nahkarotsi, koska en omista muutakaan näihin keleihin sopivaa takkia. Tennareista sen verran, että mulla on ekaa kertaa vuosikausiin mustat tennarit ja se on hämmentävää.  Mun ekat tennarit 10 vuotta sitten oli mustat ja niiden jälkeen ei oo mustia ollut. Kun muuten käyttää pääsääntöisesti mustaa, niin värikkäät kengät on super. Nytkin on itseasiassa hakusessa toiset näiden seuraksi. Viimevuotiset conssit on jo siinä kunnossa, että mummu ystävällisesti rahoitti mulle nää uudet yksilöt. 

Tukka on yleensä huomattavasti räjähtäneempi, mutta jollain mysteerivoimilla jaksoin sen suoristaa. Keväällä päätin, että nyt tapahtuu jotain jännää tukalle ja sen seurauksena toinen sivu katosi. Oon myös tässä nyt jonkun aikaa taas viihtynyt tässä hopeanvaaleassa tukassani, mutta juhannuksena taas tulee pinkki kuvioihin. Kaiketi. Saas nähdä. Juurikasvu on iloinen asia, mutta hattaralta tuntuvaa tukkaa ei viitsi vaalennella ihan turhan usein. Jaaaaaaa jorinaksihan tää meni. Mites, haluatteko jatkossakin satunnaisia asukuvia?

Lisäksi nyt on mainittava, että mun armas Snowfall heräsi pitkiltä talviuniltaan! Joku vielä saattaa muistaakin, että ennen Overloadia oli Snowfall, joka painottui niin vahvasti musiikkiin, että tein näille mun ompelu- ja hömppäjutuille oman blogin. Snowfall säilyi musahommissa. Ja sittemmin jäi uinumaan. Nyt se on kuitenkin palannut! Käykää kurkkimassa ja jääkää seuraamaan, jos siltä tuntuu. 

Osaa teistä taas kiinnostaa ompelujutut joten kerrottakoon, että pari valmistunutta juttua ois postattavana (kunhan jaksan noita kuvia käydä läpi) ja uusia juttuja valmistuu aina välillä. Ompeluhommia siis seuraavaksi luvassa. Ehkä jotain valokuvaushommiakin, kun vihdoin oon taas löytänyt kamerasta ilon. Tän seurauksena varmaan taas näkyy enemmän hyvälaatuisia kuvia ikuisten kännykkäräpsyjen sijasta. 

Ehkä mä nyt kuitenkin nappaan itseäni niskasta ja kaivan kuvat ompeluhommista, ettei tuu taas miljoonaa höpinäpostausta putkeen. Nauttikaa kesästä! 

Give yourself over to absolute pleasure

Viime viikon maanantaina hyppäsin bussiin Tampereella ja päädyin Helsinkiin. Syynä vierailuun oli The Rocky Horror Picture Show ja spessujuhlanäytös Elokuvateatteri Orionissa. Kata, jonka kanssa olin samassa työssäoppimispaikassa viime keväänä,  kosiskeli mua seurakseen katsomaan RHPS ja myönnän nauraneeni itseni hölmöksi tuon illan aikana. Ennen näytöstä shoppailtiin kumihanskoja ja pelikortteja, istuttiin Kampissa laittautumassa ja hömppäiltiin yleisesti. Saatiin paljon katseita osaksemme koroissa ja verkkosukkiksissa. 

Lainattu Katan IG:sta

Leffanäytöksestä spessun teki se, että jengillä oli mukana kaikenlaista proppia ja vaatetus oli teemaan sopivaa. Oli paljon korsetteja ja korkoja, verkkosukkia ja kumihanskoja, party hats and glitter. Mukana oli myös shadow cast, joka esiintyi pitkin leffaa. Siistiä!

Katan Magenta-cossi poiki voiton parhaan puvun osalta. Omalla kohdalla tuntui, että mulla on jotenkin paljon vaatteita päällä muihin verrattuna. Tuli toisaalta myös fiilis, että pitäis useemminkin näyttää ihmiseltä ja käyttää korkkareita. 

We laughed, sang along, did the Time Warp, laughed some more, got covered in glitter and confetti. 

Mulla oli ihan hillittömän hauskaa, Kata on ihana, Time Warp soi päässä ja tekee mieli heitellä glitteriä (jota muuten löytyy edelleen meidän hissistä). Onnistunut pikavisiitti Helsinkiin siis.