lauantai 24. joulukuuta 2011

So this is Christmas...

Shady Overload kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta, kohtahan tässä on ehditty vuoden ikään.
Vietän jouluni kotona Ylöjärvellä, jossa on kuin onkin lunta! Toivottavasti myös teille tuli valkea joulu.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Zedong, tuttavallisemmin Soini

Mainittakoon heti alkuun, että tällä postauksella EI ole mitään tekemistä politiikan kanssa.
Joku saattaa muistaa paaaaljon vanhemmista postauksista, ellei jopa Snowfallin puolelta, että meillä on kavereiden kesken kummallinen tapa nimetä vaatteita, erityisesti korsetteja. Poliitikkoja. Miten surullista, mutta minkäs sille mahtaa, kun on idiootti? :D
Tällä hetkellä poliitikkokorsetteja on 5, joista yksi, Matti, on omani. Alexander on Susannan omistuksessa ja loput kolme, Sauli, Ilkka ja Soini, ovat Helenan hellässä huomassa.

Uusin näistä aiheutti taannoisen blogikuoleman, sillä askartelin valmistujaispuvun Helelle, joka nyt joulukuun alussa tunnustettiin ylioppineeksi.

Kyseessä oli mulle ensimmäinen overbust-korsetti, paria korselettia lukuunottamatta. Kaavat ryöväsin karusti Helen toisesta korsetista, mutta jokin piirtelyssä meni hitusen pieleen, sillä yläreuna näytti kummalliselta ja takakappale oli muita huomattavasti pidempi. Kannattaa tehdä asiat viimetipassa ja kiireessä. Sovitusmallin teko helpotti kaavojen korjausta ja lopullinen tuotos istuikin mukavasti.
Miehustamateriaalina on aito kiinansilkki, jota käytin sekä oikein että nurin päin ja se toi kauniin yksityiskohdan korsettiin. Kaavamuutosten takia tilaamani plansetti oli liian pitkä, joten oli työn ja tuskan takana saada se näyttämään hyvältä ja mielestäni onnistuin siinä. Tavoistani poiketen nyöritin korsetin satiininauhalla, joka toimi yllättävänkin hyvin kovassakin kiristyksessä. Ja se on huomattavasti silmäämiellyttävämmän näköistä.


Korsetin kaveriksi tuli vielä taftinen bolero, jonka kiinnitys tapahtui nyörityksellä ja yksityiskohtana toimi myös kirkkaan punainen vuori. Ottaen huomioon huonon aikataulutuksen, bolerokin onnistui. Vaikka lopputuloksen livenä nähtyäni tulin siihen tulokseen, että satiini olisi sopinut muihin materiaaleihin paremmin. Nyt lopputulos oli jotenkin rauhaton.

Huomaan aina toisinaan ilmoittavani, etten enää IKINÄ tee tyllihametta. Ja hupsis, jostain syystä niitä tulee tehtyä kuitenkin melko usein. Hyvä minä.
Tällä kertaa tehtäväkseni koitui täyspitkä tylli, jonka olisi näytettävä tyylikkäältä päällihameen virassa. Onneksi on huntutylli, joka on 3m leveää, mikä taas mahdollisti tyylikkään toteutuksen ilman ärsyttäviä poikkisaumoja. 4 tyllikerrosta sekä vuori, ompele sitten siihen vetoketju. Joskus voisi vaikkapa miettiä ideoitaan toteutuksen kannalta, mutta aina ei voi voittaa. Järjettömän ninjailun avulla vetoketju kuitenkin kiinnittyi nätisti. Ei kuitenkaan puhuta siitä pöydän vallanneesta tyllivuoresta.
Lopputulos oli kuitenkin erittäin tyydyttävä. Hame näytti täsmälleen siltä, miten se oli visioitukin. 9 metriä tylliä riitti hetkeksi ja tuon valmistuttua lupasin itselleni, etten tee enää yhtäkään tyllihametta tänä vuonna. Realistinen lupaus, joka on myös pitänyt.


Puvun omistaja näytti kauniilta puvussaan ja se tulee saamaan muutakin käyttöä, niin yhdessä kuin erikseenkin. Olemme molemmat tyytyväisiä ja puku on kantajansa näköinen. Se on ehkä palkitsevinta tällaisissa asioissa.
Juhlissa pukua kehuttiin jatkuvalla syötöllä ja mulle jo ilmoitettiin että seniorimallistolle olisi asiakkaita.


Seuraavana isona projektina onkin taas wanhojentanssipuku. Apuaaaa! Mun onneksi tammikuun tiistait tulevat olemaan opetuksettomia, joten aikaa ompelulle on helppo järjestää.

4 yötä jouluun, eikä vieläkään lunta.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Mekkohömppää

Hämmennän itseänikin jo sillä, että postaus tulee olemaan lähestulkoon puhdasta Lolitaa, mikä ei oo mulle mitenkääm tavallista. Kuitenkin tässä lyhyellä aikaa lolitaminä on taas alkanut nostaa päätään pensaasta ja tyyli kiehtoo enemmän kuin aikoihin.
Koska goottityyli on kuitenkin iso osa omaa tyyliäni, olen kallistunut vahvasti Gothic Lolitan ja tummanpuhuvan Classicin puolelle. Tosin pari päivää takaperin huomasin liehuvani ympäriinsä mustassa Sweetissa perhoshameeni kanssa.

Olen vielä kuitenkin vahvasti alkutekijöissä lolitan kanssa, mutta kasailen lolitakaappiani pikkuhiljaa. Brändimekkoja tuskin tullaan päälläni näkemään, sillä en todellakaan ole brändimitoissa. Huomaan tosin usein haaveilevani tästä ja tuosta mekosta.

Vaatetusalan opiskelijana olen kuitenkin kohtuullisen hyvässä tilanteessa. Voin kasailla lolitavuortani omaan tahtiini ja itse tehden. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että selfmade lolita on huomattavasti brändiä mielenkiintoisempaa.
Tällä hetkellä enemmän tai vähemmän työn alla koulussa on lolisopiva paitapusero, joka on uupunut kokonaan vaatekaapistani. Pari hametta, mekko ja kunnollinen alushame kuitenkin löytyvät jo kaapista. Yhtenä ikuisuusprojektinani on myös mamelukit.

Arkena pukeudun useimmiten hameeseen ja johonkin paitaan käytännöllisyyden vuoksi, mutta mekot ovat myös puhdasta rakkautta. Lolitassa olen enemmän mekkojen kannalla kuin hameiden, sillä koen mekot eleganteimmaksi.
Ensimmäinen ja rakkain lolivaikutteinen vaatteeni on juurikin mekko, joka istuu sekä gothiciin että classiciin. Mekko on itsetekemäni ja se lisää tunnesidettä kyseiseen vaatteeseen. Kangas taas oli löytö Eurokankaan palalaatikosta. Teknisesti ja mallinsa puolesta se ei ehkä oli täydellinen, mutta tunneside siihen on val
tava. En voisi kuvitellakaan luopuvani siitä, kuten en voisi luopua rakkaimmasta korsetistanikaan. On ihan okei kiintyä vaatteeseen?
Unohdetaan kamalat hiukset ja vammaava ilme, mekko on pääpointti kuvassa.
Yleensähän lolitahelmat ulottuvat juuri polvien tienoille, mutta itseäni viehättää hirveästi nuo "ylipitkät" helmat lolitassa. Ja polvien alle ulottuva helma on minulle pukevampi.

Jos nyt puhutaan yleisesti, niin pitsiyliannostusmekot eivät TODELLAKAAN ole minua varten, koska yksinkertainen on kaunista. Simppelit mallit ja kiinnostavat yksityiskohdat luovat omaa silmääni  viehättävän mekon. Saatte muutaman esimerkin.

Tämä Victorian Maidenin British check jsk lienee yksi suosikkimekoistani, vaikka värinsä puolesta se ei olekaan puhtainta minua. Sen yksinkertaisuus vain viehättää ja underbust -yläosa tekee mallista kiinnostavan. Laskostettu helma toimii myös erittäin hyvin, jopa poimutettua paremmin. Laskostettu helma lienee rauhallisempi ja klassisemman oloinen vaihtoehto. Helman täysvinoon leikattu kaitale lisää myös mekon kiinnostavuutta. Tällainen minulle, kiitos.

Lisää Victorian Maidenia, joka oikeastaan lienee jopa suosikkibrändini. Flower tulle regimental dress on suunniteltu selkeästi minulle! Pystyraita on aivan ihanaa ja väritys tässä on totaalisesti minua. Musta ja tumma pinkki ovat yhdistettynä mitä parhainta eikä mekossa ole mitään muutakaan vikaa. Malliltaan taas kerran hyvin yksinkertainen.
Mustaa, hopeaa ja lumihiutaleita yksinkertaisessa liivimekossa. VM, marry me? Waltz of Snow vetää nyt lähinnä sanattomaksi. Kaunista kaunista kaunista. Unelmamekko, ehdottomasti. Kokonaisuus on yksinkertaisesti täydellinen.
Moi-même-Moitié ja Randomly tiered pinafore toimii kivasti. Kevyt kerrostettu sifonki näyttää ehdottomasti nätiltä ja toimii yksinkertaisena. Kelpuuttaisin myös tämän kaappiini.
Silent Moon on puolestaan Moitien kauneimpia printtejä. Ja mainittakoon nyt, että printit eivät ole niinkään oma juttuni, mutta Moitie osaa hommansa niiden kanssa. OP:t miellyttävät harvemmin silmääni, mutta poikkeuksiakin on.
Crossed Gathered OP on kaikin puolin hurmaava! Rakastan hieman erikoisesti katkaistuja vyötärölinjoja ja muutenkin pelkistettyä mallia. Pääntieltä lähtevä poimutus tuo taas mielenkiintoisen yksityiskohdan muuten yksinkertaiseen mekkoon ja saa sen lasketumaan todella kauniisti. Ja kulmikas pääntie taas tekee oikeutta dekolteelle. All hail Moitie!
Ja sitten se eka brändirätti, mikä aiheutti totaalisen pakkosaadapakkosaadapakkosaada-kuolareaktion. Moitien Asymmetry Corset skirt runnoi tiensä tahtootahtoo-listalle, juurikin tuossa sinimustassa muodossa. Ja minä kun en edes pidä sinisestä. Hupsista.

Vaikuttaa pahasti siltä, että postaus karkasi lievästi käsistä. Vai mitä veikkaatte? Arvatkaa vaan paheniko lolitaintoilu ja mekkohimotus?

Koittakaa jaksaa lukukausi loppuun! Itsekin kärsin vielä kaksi päivää koulun penkillä, mutta sitten voi vaihtaa vapaalle.
Valkeaa joulua odotellessa...

lauantai 10. joulukuuta 2011

Hupsista ja joulua

Turhaa selitystä pt. random.
Hengissä edelleen, vaikka blogi onkin ollut hyvinkin kuollut reilun kuukauden päivät. Suurimmilta osin johtuu siitä, että loppukuusta vaihdoin läppärin ompelukoneeseen ja toiseksi taas oma koneeni toimii varsin kausiluontoisesti.
Pidempi dataustauko on oikeastaan aika virkistävää ja nyt koko päivän koneella istuneena on tullut ihmeteltyä, mikä tässä dataamisessa ennen niin kovin viehätti. No jaa, eipä sillä kai niin väliä ole.

Postausideoita olisi, mutta kuvien puute on ikävä asia. Koulutöiden kuvaaminen on hankalaa, kun valoa on niin heikosti ja siihen valoisaan aikaan tulee hengattua koulussa. Mutta ehkä vielä joskus on aikaa. Lomakin menee niin ympäriinsä juostessa, että melkein itkettää.

Työn alla on myös ns. armoton mainostus, sillä köyhä opiskelija on köyhä ja tilaustöistä saa rahaa. Tästäkin lisää myöhemmin, mutta tosiaan, otan tilaustöitä vastaan. Esim. korsetteja, hameita, mekkoja ja paljon muutakin. Jonkinsorttista portfoliota pitäisi kyhäillä, mutta yhteyttä saa ottaa.

Opiskelu innostaa vaihtelevasti, mutta viihdyn edelleen ompelukoneen ääressä ja ompelen erittäin mielelläni kotonakin, etten totu liiaksi teollisuuskoneeseen, joka on tosin aika kiva kapine, nyt kun siihen on tottunut.
Tylsyystunnit menee monesti luokkakaveri C:n kanssa höpistessä, et heitetään kehiin oma lolibrändi, joka on suunnattu Gothic Lolitaan. Cloudberry Lady on kiva, mutta lähinnä sweettareille. Kyllä jööttilolitkin tarvitsevat suomibrändin. Ehkä vielä joskus.

Loppuun saatte vielä pari pientä yksityiskohtaa kämpästä, joka on muuten edelleenkin kaaos.
Ei ehkä gooteimmat mahdolliset verhot, mutta aivan ihanat joka tapauksessa! Rakkaus rokokoohon on valtava ja aika vahvasti pinnassa taas nykyisin, vaikka pastellivärinen onkin. Kuva taitaa heittää hieman punertavaksi, mutta harmaat verhot kyseessä.

Koska jouluvalot ikkunassa on turhan mainstream, keksin lintuhäkilleni toimivan koristuksen. Tosin se kusee, koska valot pitäisi asetella uudelleen. Josko joululahjaksi saisi tuonne linnun tai sitten käyn pyydystämässä variksen.
Ja eteinen sai toiset jouluvalot. Olivat muuten helkkarin kätevät, kun eteisestä paloi lamppu eikä kukaan jaksanut käydä ostamassa uutta, saati vaihtaa sitä lamppua. Mutta näyttää oikeasti aika kivalta tuossa peilissä, sitä ei voi kieltää, vaikka tunnetusti kuva ei tee oikeutta, koska en osaa. Valokuvausalemmuuskompleksi on edelleen vahvasti mukana.

Joulu tulee ja allekirjoittanut on älyttömän hidas sekä korttien, että lahjojen teon kanssa. Tänä vuonna ne on tehtävä itse, ainakin suurin osa. Viikko aikaa, kun isosisko tulee noutamaan ne ens viikon sunnuntaina, ettei mun tarvitse roudata kaikkia junalla kotiin.

Koulua jäljellä 6 1/2 päivää, jonka jälkeen lomailen täällä Turussa pari päivää ja suuntaan kotiin Ylöjärvelle aaton aattona.

Palaillaan, kunhan en huku loskaan.