maanantai 22. joulukuuta 2014

Let it Roar!

Pari postausta takaperin mainitsin superjännän projektin, joka oli siinä vaiheessa vielä puolisalainen. Tässä jo hetken aikaa se ei ookaan ollut enää niin salainen ja nyt on siis hyvä aika tarinoida siitä. Oon liekehtinyt tästä projektista helmikuusta asti ja voi että, mahtavuutta! 

Aloitetaan siitä, että yksi mun ammatillisista unelmista toteutui. Iso sellainen. Yläasteella päätin, että haluan jossain vaiheessa tehdä jollain tasolla töitä musajuttujen parissa. Ammattikoulussa, jo cateringin aikaan, keksin, mitä se olisi. Artistipuvustus. Oon aina keikoilla käydessäni kiinnittänyt paljon huomiota lavapukeutumiseen, erityisesti naisten. Se oli siis täysin luontevaa tajuta, että sitä mä haluan tehdä. (Jorisen tästä aiheesta ehkä oman postauksen.) Iso unelma toteutui ja tällä hetkellä on fiilis, että sitähän pystyy ihan mihin tahansa.

Joku saattaa muistaa Heinon Pekalle tehdyt liivit, mutta ne on pientä tähän verrattuna. Ainakin omasta mielestä. 

Asiakkaana Battle Beastin upea vokalisti Noora Louhimo
Tietyllä tasolla idea tähän lähti jo 2012, kun vähän verta itkien katselin Nooran lavakorsettia. Ajattelin, että olispa siistiä hänelle moinen tehdä. Pitkään jäi ajatuksen tasolle, mutta se palaili mieleen aina toisinaan. Täysin omaa ansiota tämän työn saaminen ei ollut, sillä A näki Nooran ja heitti ajatuksen ilmoille. Noora innostui ja sitten olikin mun vuoro laittaa asiasta viestiä ja koko homma lähti vireille. Toukokuussa nähtiin mittojen ja suunnittelun puolesta ja homma pääsi kunnolla alkuun. 
Suunnittelu oli yllättävän kivuton. Tulevan levyn teemaväri oli punainen. Nahkaremmeillä tuotiin iso kasa rokkia mukaan. 

1-layer vyötärökorsetti kalanruotocoutilista. Värjäsin kankaan itse kahdella värillä ja siitä tuli kyllä jännittävä. Plansetti, sirkat, nyörit ja kanttaukset ovat mustia. Ääliö unohti ottaa kunnollisen kuvan valmiista korsetista, joten nyt pitää tyytyä promokuvaan sekä musavideoon. 


Kyllä muuten oli pieni ompelijatar innoissaan, kun kuuli, että oma tekele päätyy promokuviin eli järjettömän laajaan levitykseen musavideosta puhumattakaan. Ja hyvältähän se näyttää ainakin omaan silmään. Mitä mieltä te ootte?
Tällä hetkellä on työn alla toinenkin lavavaate Nooralle. Siitä sitten lisää kunhan valmistuu.

Nyt kun ensimmäinen artistipuvustusduuni onnistui mainiosti tästä sai ison annoksen itsevarmuutta. Ja oon ehdottomasti ylpeä itsestäni ja siitä, että toteutin yhden suurimmista ammatillisista unelmistani. Hihkun tästä innoissani varmaan vielä pitkään

Madness -videolta näkee lisää korsettia. Pienenä varoituksena, videolla on paljon tissejä ja pyllyjä.



Battle Beastin Unholy Savior julkaistaan 16. tammikuuta. 

maanantai 1. joulukuuta 2014

Hello, cotton candy!

Höpistään hetki hiuksista. Mun tukka on ollut samaan malliin leikattu vuosikausia. Ja se on ollut tumma about 8 vuotta. Pidemmän pohdinnan jälkeen keksin, mitä haluan tehdä tukalleni ja tartuin vaalennusainepurkkeihin. Lähtötilanne oli tummanpinkki/tummanruskea violetilla lisäyksellä. 


Kovin ihana tuo oli, mutta halusin jotain vaihtelua. Alunperin tähtäimessä oli merenneitotukka, mutta sitten homma karkasi käsistä ja vaalennusten seurauksena menetin about puolet tukastani. Niskahiukset paloivat eli ne on raivostuttavat pätkät ja tukka tuntuu purkalta. Katkeilee niin perkeleesti ja tosiaan oheni puolella. 


Pinkistä kestoväristä pääsin eroon kivuttomasti kerralla, mutta ääliönä en tajunnut haalistaa violettia shokkiväriä ennen vaalennusta. Sain sinivihreät viikset sen ansiosta. Kun peilistä tuijotti blondi minä, en ihan pysynyt enää kartalla. Mitäs helvettiä sitä tuli tehtyä. Nooh, lisää vaalennusta kehiin, koska alaosa tukasta oli vielä huomattavasti tummempi ja joitain läikkiä jäi. Tukkaa harjatessa hiuksia irtosi pienen koiran verran ja siinä vaiheessa kyllä ihan oikeasti itketti. 

Päätin ryömiä rutikuivan ja kuolleen pehkoni kanssa kampaajan hellään käsittelyyn. Rivien välistä huomasi kampaajaleidin kauhistelevan mun tukkani kuntoa. Ilmoitin, että ota ihan reilusti pois, että saadaan tukka vielä joskus henkiin. Pituutta lähti ehkä 7-10cm ja kerrostettiin reippaasti. Päädyttiin myös leikkaamaan mulle otsatukka. 7-luokalla halusin otsiksen ja sittemmin kasvatin sen aika nopsaan pois. 9 vuotta ilman otsista ja nyt se tuli takaisin. Tuskin pysyvästi, mutta onpahan hauskaa vaihtelua. Väri muuttui radikaalisti niin samalla sitten malli. 


Kuvassa tukka on suoraan kampaajanpenkistä ja sen takia suoristettu. En oo pariin vuoteen viihtynyt överisuorassa tukassa, joten en ihan lämmennyt sille tuossakaan. Kiharana huomattavasti mukavampi. Reilun viikon olin blondin otsiksen kanssa, mutta sitten alkoi ahdistamaan, kun ei näyttänyt lainkaan itseltään. Vaikka tummempi tukka houkutteli aika huolella, en halunnut heittää heti jäätävää vaalennusurakkaa hukkaan. Tartuin siis biozellin raspberry -colormaskiin, pinkin shokkivärin jämiin, pieneen määrään sinistä väriä, hopeamaskiin ja hoitoaineeseen. Sekoittelin noista jännän vaaleanpunaisen ja heitin tukkaan.  


Yleisilme on edelleen vaalea, mutta nyt huomattavasti enemmän mua. Onnea on colormaskit, joilla uskaltaa sävyttää jopa kuolemispisteessä olevaa tukkaa. Haaveissa on edelleen merenneitotukka, mutta ehkä se saa odotella ensi vuodelle. Viihdyn hattaratukassani oikein hyvin, joten ehkä kestän odottelun ja yritän parannella hiuspehkoparkaani.

Iloitaan vuoden viimeisestä kuukaudesta ja toivotaan lunta!