torstai 16. elokuuta 2012

4/30 Budapest

4. A photo of the last place you went on a holiday


Tässähän menee kätevästi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun tuo Budapestpostaus on jäänyt pahasti rästiin. Saatte siis myös useamman kuvan yhden sijasta.

Me A:n, ja muutaman muun, kanssa lähdimme tosiaankin viettämään vappua Budapestiin. Mielettömän kaunis kaupunki! Jos nyt haluaa verrata, niin Budapest on hyvinkin vihreä ja kasvillisuutta on oikeasti muuallakin kuin vain puistoissa. Kun mennään keskustan ulkopuolelle, kaikki on jossain määrin ehkä hiukkasen rempallaan ja mua se viehättää suunnattomasti. Vanhat rakennukset, joita ei ole entisöity överisti ovat ihania. Kaupunkina Budapest todellakin miellytti silmää. Sitä ei käy kieltäminen.


Metroa odotellessa on perinteisesti napattu kunnon turistikuva. Metroiltiin A:n kanssa Budapest Arenalle, jossa Nightwishilla oli keikka. Siis NW:n takiahan me itseasiassa tuonne lähdettiinkin. Tehtiin tavallaan tyhmä temppu ja mentiin heti aamusta jonottamaan keikalle, josta muuten naputtelen tarkemmin Snowfalliin, ja samalla meiltä meni kokonainen päivä ohi. Senkin ajan olisi voinut käyttää kaupunkiin tutustumiseen. Rakennuksena tuo areena ei istunut lainkaan keskelle niitä vanhoja taloja, mutta pikkuvikoja. Alla oleva kuva on napattu juurikin areenan edestä. Lippu piti toki raahata mukaan, että varmasti näyttää oman suomalaisuutensa.
Tästä muuten pääsee kätevästi aiheeseen ihmiset. Hirvittävän ystävällisiä ja sosiaalisia suomalaisiin verrattuna.


Meidän reissummehan oli melko lyhyt ja viimeinen päivä menikin lähinnä pyöriessä ympäriinsä ilman mitään suunnitelmaa. Siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa ja fiilis palloilikin laidasta toiseen.
Kävin ekan kerran elämässäni syömässä Hard Rock Caf'éssa. Söin parhaita ranskalaisia ehkä koskaan. Eikä siinä kanahampparissakaan ollut mitään vikaa. Omnomnom. Tulee nälkä pelkästä ajatuksestakin.


Jätskiä syötiin ehkä 5 kertaa päivän aikana, kun se oli mielettömän hyvää ja huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Ja kuva kertoo taas... Mä voisin elää jäätelöllä. Kasvatin jätskisarvetkin.


Viimeisenä iltana jaksoimme vielä kiivetä Vanhan kaupungin puolelle ja se todellakin kannatti. Upeat näköalat ja taas niitä ihania rakennuksia. Auringonlasku ja hyvää seuraa.


Kukkulan toisella puolella oli järjettömän upea linna ja ylhäältä näki Tonavalle loistavasti. Kaiken kruunasi muuten se, että linnassa soitettiin, ilmeisesti ravintolassa, klassikkovalssi Tonavan Aallot. Ja kun mä joskus pienenä soitin sitä pianolla. Nostalgia ja silleen.



Pitää vielä mainita se, että mun ja A:n juomat oli aina kalleimmat. Ja me pysyttiin vesi- ja limpparilinjalla. Nauratti ehkä hiukan. Mutta baareissa tosiaan limppari maksoi suunnilleen 2 e, kun oluttuopin sai alle kahdella eurolla.

Kyllä, ehdottomasti suosittelen Budapestissa vierailua. Erittäin lämpimästi. A:n kanssa meinattiin lähteä uudelleenkin ehkä vähän paremmalla suunnittelulla.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Väsyttää

Töissä on kivaa. Työpaikka on äärimmäisen jännittävä. Työpäivät ovat kuitenkin olleet lähinnä epäinhimillisiä, joten virtaa bloggailuun ei ole hirveästi ollut. Maanantai ja tiistai meni niin kivasti, että olin töissä aamu neljästä suunnilleen ilta kuuteen. Omnomnom. Nyt, kuten ehkä huomaatte postauksen julkaisuajasta, oli kuitenkin pieni hetki aikaa naputella. Työt alkavat vasta 7.45.
Palaan illalla juttelemaan teille lisää, mutta olenpahan hengissä.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

3/30

Näin alkuun, tervetuloa hattarahömppäilemään Hannabella :)


3. A photo that makes you happy.
Mietin tähän sopivaa kuvaa melko pitkään ja päädyin sinänsä melko yleispätevään kuvaan. Vaihtoehtoja oli ehkä miljoona. Ylläoleva kuva on napattu viime vuonna Sauna Open Air-festareilla vähän ennen Mokomaa. Olin lähtenyt tuonne totaalisen spontaniisti tunnin varoitusajalla eli seuraa ei ollut, iskää lukuunottamatta. Onnekseni löysin heti ekan keikan, Turisas, jälkeen Mikaelin ja Clemin ihan sattumalta. Ilmoitin vain, että hengaan nyt teidän kanssa ja onneksi muuten tein niin. Meillä oli ihan mielettömän hauskaa ja sain Clemistä ihanan uuden kaverin. Miksun taas sain tavallaan takaisin erinäisten taukojen jälkeen. Ehkä kolmanneksi paras asia viime kesässä, joka oli kyllä yleisellä tasolla kamala.
Kuva saa mut iloiseksi myös sen takia, että Miksu ja Clem, joka on siis ranskalainen, tulevat tässä muutaman päivän päästä vierailemaan Turkuun. Parhautta luvassa!

Ja jos nyt vielä juttelen vähän yleispätevämmin... Keikka- ja festarimuistot oikeasti jaksavat lämmittää. Tällaisia fiiliskuvia selatessa ne hetket voi elää uudestaan ja hymy nousee huulille. Kaikessa yksinkertaisuudessaan rakastan livemusiikkia ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta keikoilla ja festareilla. Musikilla jaksaa pitkälle. Jos jatkan tästä yhtään enempää, voisin siirtää tekstin kokonaisuudessaan Snowfallin puolelle. Tuntuu, että näitä musahömppäilyjä tipahtelee tännekin nykyään aika reippaasti.

Voi ei! Saatte tähän vielä toisenkin kuvan, kun sattumalta just törmäsin siihen.
Poisonblack oli keikalla Raumalla viime syksynä ja siellä tuli napattua moinen kuva. Lukekaa lisää: Keikkarapsa Snowfallin puolella. Se oli liian eeppistä. Pelkkä ajatuskin tilanteesta huvittaa mielettömästi. Se oli hieno ilta ja saa iloiseksi edelleen.

Okei, nyt on ehkä aika lopettaa, kun nauran täällä päätäni irti tuon kuvan takia. Palaan taas toivottavasti jonkin järkevämmän höpinän kanssa tai vähintään uuden kuvan.