torstai 16. elokuuta 2012

4/30 Budapest

4. A photo of the last place you went on a holiday


Tässähän menee kätevästi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun tuo Budapestpostaus on jäänyt pahasti rästiin. Saatte siis myös useamman kuvan yhden sijasta.

Me A:n, ja muutaman muun, kanssa lähdimme tosiaankin viettämään vappua Budapestiin. Mielettömän kaunis kaupunki! Jos nyt haluaa verrata, niin Budapest on hyvinkin vihreä ja kasvillisuutta on oikeasti muuallakin kuin vain puistoissa. Kun mennään keskustan ulkopuolelle, kaikki on jossain määrin ehkä hiukkasen rempallaan ja mua se viehättää suunnattomasti. Vanhat rakennukset, joita ei ole entisöity överisti ovat ihania. Kaupunkina Budapest todellakin miellytti silmää. Sitä ei käy kieltäminen.


Metroa odotellessa on perinteisesti napattu kunnon turistikuva. Metroiltiin A:n kanssa Budapest Arenalle, jossa Nightwishilla oli keikka. Siis NW:n takiahan me itseasiassa tuonne lähdettiinkin. Tehtiin tavallaan tyhmä temppu ja mentiin heti aamusta jonottamaan keikalle, josta muuten naputtelen tarkemmin Snowfalliin, ja samalla meiltä meni kokonainen päivä ohi. Senkin ajan olisi voinut käyttää kaupunkiin tutustumiseen. Rakennuksena tuo areena ei istunut lainkaan keskelle niitä vanhoja taloja, mutta pikkuvikoja. Alla oleva kuva on napattu juurikin areenan edestä. Lippu piti toki raahata mukaan, että varmasti näyttää oman suomalaisuutensa.
Tästä muuten pääsee kätevästi aiheeseen ihmiset. Hirvittävän ystävällisiä ja sosiaalisia suomalaisiin verrattuna.


Meidän reissummehan oli melko lyhyt ja viimeinen päivä menikin lähinnä pyöriessä ympäriinsä ilman mitään suunnitelmaa. Siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa ja fiilis palloilikin laidasta toiseen.
Kävin ekan kerran elämässäni syömässä Hard Rock Caf'éssa. Söin parhaita ranskalaisia ehkä koskaan. Eikä siinä kanahampparissakaan ollut mitään vikaa. Omnomnom. Tulee nälkä pelkästä ajatuksestakin.


Jätskiä syötiin ehkä 5 kertaa päivän aikana, kun se oli mielettömän hyvää ja huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Ja kuva kertoo taas... Mä voisin elää jäätelöllä. Kasvatin jätskisarvetkin.


Viimeisenä iltana jaksoimme vielä kiivetä Vanhan kaupungin puolelle ja se todellakin kannatti. Upeat näköalat ja taas niitä ihania rakennuksia. Auringonlasku ja hyvää seuraa.


Kukkulan toisella puolella oli järjettömän upea linna ja ylhäältä näki Tonavalle loistavasti. Kaiken kruunasi muuten se, että linnassa soitettiin, ilmeisesti ravintolassa, klassikkovalssi Tonavan Aallot. Ja kun mä joskus pienenä soitin sitä pianolla. Nostalgia ja silleen.



Pitää vielä mainita se, että mun ja A:n juomat oli aina kalleimmat. Ja me pysyttiin vesi- ja limpparilinjalla. Nauratti ehkä hiukan. Mutta baareissa tosiaan limppari maksoi suunnilleen 2 e, kun oluttuopin sai alle kahdella eurolla.

Kyllä, ehdottomasti suosittelen Budapestissa vierailua. Erittäin lämpimästi. A:n kanssa meinattiin lähteä uudelleenkin ehkä vähän paremmalla suunnittelulla.

3 kommenttia:

  1. Ah, Budapest! <3 Haluaisin kovasti käydä Unkarissa, osittain äitini matkakertomusten, osittain entisen Itäblokin maiden viehätyksen innoittamana. Ja jäätelöllä voi (melkein) elää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä ehdottomasti käydä! Ja ihanaa, joku on samaa mieltä siitä, että jätskillä voi elää. Mä en olekaan ainoa. :)

      Poista
  2. Budapest <3 Oli itselle rakkautta heti ensi näkemältä, jolloin kiireisen aikataulun takia käytännössä vain ajoimme sen läpi, mutta tein päätöksen palata ja silloin vietinkin kaupungissa vajaan viikon. Itse pidin myös kaupungin vihreydestä, rappioromantiikasta, historiasta, mitä kaupunki oli tulvillaan, sekä sen tunnelmasta. Itse liikuin jalan käyden niin linnassa, mikä osottautui toimivaksi tavaksi tutustua kujiin ja muuhun ei-niin-turistiin, kuin linnanympäristöön ja siltoihin.
    Unkarissa mielestäni myös muut kaupungit ja kylät, kuin maaseutu ovat tutustumisen arvoisia. Todella kaunis ja lumoava maa ^^

    VastaaPoista