Budapest

Me A:n, ja muutaman muun, kanssa lähdimme tosiaankin viettämään vappua Budapestiin. Mielettömän kaunis kaupunki! Jos nyt haluaa verrata, niin Budapest on hyvinkin vihreä ja kasvillisuutta on oikeasti muuallakin kuin vain puistoissa. Kun mennään keskustan ulkopuolelle, kaikki on jossain määrin ehkä hiukkasen rempallaan ja mua se viehättää suunnattomasti. Vanhat rakennukset, joita ei ole entisöity överisti ovat ihania. Kaupunkina Budapest todellakin miellytti silmää. Sitä ei käy kieltäminen.

Metroa odotellessa on perinteisesti napattu kunnon turistikuva. Metroiltiin A:n kanssa Budapest Arenalle, jossa Nightwishilla oli keikka. Siis NW:n takiahan me itseasiassa tuonne lähdettiinkin. Tehtiin tavallaan tyhmä temppu ja mentiin heti aamusta jonottamaan keikalle, josta muuten naputtelen tarkemmin Snowfalliin, ja samalla meiltä meni kokonainen päivä ohi. Senkin ajan olisi voinut käyttää kaupunkiin tutustumiseen. Rakennuksena tuo areena ei istunut lainkaan keskelle niitä vanhoja taloja, mutta pikkuvikoja. Alla oleva kuva on napattu juurikin areenan edestä. Lippu piti toki raahata mukaan, että varmasti näyttää oman suomalaisuutensa.
Tästä muuten pääsee kätevästi aiheeseen ihmiset. Hirvittävän ystävällisiä ja sosiaalisia suomalaisiin verrattuna.

Meidän reissummehan oli melko lyhyt ja viimeinen päivä menikin lähinnä pyöriessä ympäriinsä ilman mitään suunnitelmaa. Siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa ja fiilis palloilikin laidasta toiseen.
Kävin ekan kerran elämässäni syömässä Hard Rock Caf'éssa. Söin parhaita ranskalaisia ehkä koskaan. Eikä siinä kanahampparissakaan ollut mitään vikaa. Omnomnom. Tulee nälkä pelkästä ajatuksestakin.

Jätskiä syötiin ehkä 5 kertaa päivän aikana, kun se oli mielettömän hyvää ja huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Ja kuva kertoo taas... Mä voisin elää jäätelöllä. Kasvatin jätskisarvetkin.

Viimeisenä iltana jaksoimme vielä kiivetä Vanhan kaupungin puolelle ja se todellakin kannatti. Upeat näköalat ja taas niitä ihania rakennuksia. Auringonlasku ja hyvää seuraa.

Kukkulan toisella puolella oli järjettömän upea linna ja ylhäältä näki Tonavalle loistavasti. Kaiken kruunasi muuten se, että linnassa soitettiin, ilmeisesti ravintolassa, klassikkovalssi Tonavan Aallot. Ja kun mä joskus pienenä soitin sitä pianolla. Nostalgia ja silleen.

Pitää vielä mainita se, että mun ja A:n juomat oli aina kalleimmat. Ja me pysyttiin vesi- ja limpparilinjalla. Nauratti ehkä hiukan. Mutta baareissa tosiaan limppari maksoi suunnilleen 2 e, kun oluttuopin sai alle kahdella eurolla.

Kyllä, ehdottomasti suosittelen Budapestissa vierailua. Erittäin lämpimästi. A:n kanssa meinattiin lähteä uudelleenkin ehkä vähän paremmalla suunnittelulla.