torstai 28. helmikuuta 2013

Maastoutumisharjoituksia

Kaivellaan vähän lisää vanhoja. Löysin arkistojen kätköistä kuvia, joista ehkä mulle rakkaimmat housut näkyvät mainiosti. Alla oleva kuva lienee öö... reilut kolme vuotta sitten napattu. Tykkäsin tosta tukasta hirvittävän paljon ja välillä haikailenkin pinkin perään.
Pointti ei kuitenkaan oo kuva, vaan kuvassa näkyvät housut. Nuorena metallistina vinguin pitkään maastohousujen perään, mutta äiti kielsi ostamasta. Ratkaisu, minähän näppäränä tyttönä ompelin ne itse. Nääkin on ommeltu ysiluokan käsityötunneilla, kun saatiin keksiä itse, mitä haluttaisiin tehdä. Kaavatkin näihin piirtelin eräiden farkkujen avulla, koska malli oli just eikä melkein.

Siitä lähtien, kun opettaja nää housut mulle palautti, ne oli suunnilleen liimattuna jalkoihin. Ja äiti valitti. Noihin aikoihin käytin oikeestaan vaan bändipaitoja, huppareita, maastohousuja tai mustia samanmallisia farkkuja, tennareita ja koruja oli jäätävä määrä. Metallistin perusvaatetus. Olin pukeutumisen puolesta todella tylsä. Välillä päälle eksyi hame, mutta melko harvinaista se oli. Nykyään taas luokkakaverit järkyttyy nähdessään mut housuissa. Välillä on hauska vetää kuvaa vastaavat vaatteet päälle ja fiilistellä. 

Housut oli jalassa jatkuvasti syksystä 2007 aina kevääseen 2011 asti. Sitten keksin hameet ja tavoittelin goottiutta epäonnistuneesti. Nää housut on muuten edelleen tallessa ja täysin ehjät! Tai no, lahkeet on kuluneet paskaksi jo monta vuotta sitten ja toisessa takataskussa on reikä. Reiän aiheutti saksien säilytys takataskussa. Ulkoilutin näitä aika ahkerasti Röllin kuvauksissa mukavuutensa takia. Katu-uskottavuutta piti kuitenkin pönkittää pinkeillä kumppareilla.

Äiti yrittää edelleen heittää näitä pois. Tunnearvo on valtava ja ilmeisesti oon osannut, koska housut todellakin on ehjät kaiken metsässä, keikoilla ja ties missä rymyämisen jälkeen. Kangaskin on jotain superlaatua. :) Rakkaushousut.

Tällä hetkellä mulla on koulussa meneillään housukurssi, joten tää muistelu osui aika hyvään kohtaan. Työn alla olevista housuista lisää myöhemmin. Nyt on aika siirtyä nukkumaan.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Vanhojen kaivelua

Loma hupenee ikävän nopeaa vauhtia, mutta kerrankin olo tuntuu lomailleelta. Ompelulakko on tehnyt hyvää ja pää on tyhjentynyt ja tuntuu mukavan kevyeltä. Pakkasin tavarani hullussa kiireessä tiistaina sikin sokin matkalaukkuun ja hyppäsin junaan kohti Tamperetta.
Oon viettänyt lomaani porukoiden helmoissa tekemättä mitään. Unta on tullut enemmän kuin varmaan koko vuonna yhteensä ja on aika ihanaa, kun ei tarvii huolehtia mistään.

Tiistaina värjäsin tukkani punaiseksi, keskiviikkona en tehnyt mitään oleellista, paitsi soitin pari puhelua. Torstaina juoksentelin koko päivän kaupungilla kavereiden kanssa, joista erityisesti mainittakoon Ranskan vahvistus Clem. Bussissa kotimatkalla törmäsin kakkosperheen isään ja kutsuin itseni ovelasti kylään ja olin kotona hämmentävän myöhään 13 tunnin juoksentelun jälkeen. Eilinen meni äidin kanssa shoppaillessa mulle synttärilahjaa ja muuta kivaa. Illalla suunniteltiin serkun kanssa pukua häihin ja vielä myöhemmin hiippailtiin keikalle iskän ja serkun kanssa.
Nyt jumitan ja muut hääräävät. Käydään läpi Australian reissua sukulaisten kanssa ja syödään taas hillittömät määrät ruokaa. Himoitsen lähinnä juustoja.

Whoaah, asukuva! Arkieleganssia eli semisti tylsää pukeutumista.
Hame on ostettu joskus mooonta vuotta sitten ja se edelleen ihan yhtä ihana. Mustaa farkkua ja tosi kiva malli, käy tyttömäiseen ja vähän rokimpaankin tyyliin. Susiteeppari on viimeisin t-paitarakkaus, kun vahingossa siihen törmäsin. Mainio keikkapaita, kun ei keksi muuta. Ja väriltään se on tumman harmaa eikä kuvan mukaan musta. En muuten hallitse itseni kuvaamista.

Ja otsikkoon viitaten kaivelin vähän vaatekaappiani täällä ja löysin ihan ekan tekemäni korsetin. Tein ekan korsettini yläasteen tekstiilityön päättötyönä eli ööö 2008, melkein 5 vuotta sitten. Joku joskus toivoi postausta mun ompeluhistoriasta ja kehityksestä, niin heitetään tähän nyt pätkä siitä.
Ompeluteknisesti korsetissa ei ole moitittavaa, mutta kaikki muu siinä kyllä sitten onkin pielessä.
Materiaalit toki ovat kunnollisia, mutta onnistuin ompelemaan kappaleet väärin päin eli nurja puoli muuttui oikeaksi. Eihän se mustassa niin näy, mutta nyt tuota hypistellessäni vähän nauratti. Luina on spiraalia, mutta kapeaa sellaista. Ja se ei riitä kiristämään mulle tarpeeksi. Edessä on hakasnauhaa eikä sekään ihan toimi. Eikä varsinkaan tuo nyöri, kun se on jumalattomassa solmussa jatkuvasti.
Kaavakaan ei oikein oo onnistunut. Se on aivan liian pitkä ja muodoton. Suora pötkylä, jolla saa vyötärön jos kiristää päin kettua. Ja alareunan brodeeraus on suunnittelun multihuipentuma. Nooh, tekemällä oppii ja nykyään korsetit toimivat oikein mukavasti. Nauratti meinaan hiukan, kun kiskoin tuota päälle.
Jatkossakin voisin kaivella vanhoja ompeluksia ja kirjoitella niistä, mitä sanotte?

Pitäkää hauskaa!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Dancing in the woods

100. postaus, uujea!
Nyt, kun on wanhojenpäivä , on sopiva hetki esitellä teille tämän vuoden wanhojenpukuprojekti. Pariin otteeseen oon teille jo tästä hiukan höpissyt ja pari kurkkailukuvaa on nähty. Pukua suunniteltiin jo syksyllä, mutta perinteisesti toteutus jäi viime tippaan, kun puku valmistui viime perjantaina ja lähti omistajansa matkaan lauantaina. Väri oli tiedossa jo heti alkumetreillä ja on kyllä oikeanlainen Saijan kaltaiselle tanssivalle keijupersoonalle. 

Materiaaleina käytettiin oliivinvihreää taftia, vihreää kiemurakuvio-organzaa, mustaa pitsiä sekä tylliä. Rakastan tuota taftia ihan mielettömästi, väri on älyttömän kaunis. 

Puku on mulle ominaiseen tapaan moniosainen jolloin siitä tulee jatkoa ajatellen huomattavasti käytännöllisempi. Malli muokkautui aika pitkälle minun päässäni ja visiota selitellessä löytyi yhteinen sävel ja malli selkeytyi. Saija halusi puvultaan kevyttä metsänkeijumaisuutta ja sitä me pukuun sitten saimme.
Yläosan virkaa toimittava korsettitoppi on tehty pitkälti kokeilemalla. Edellisen korsetin/korsettitopin tekemisestä ehti vierähtää vuosi ja siinä ajassa uudenlaisia ideoita putkahteli päähän. Pitsiä löytyy myös takaa ja tämä yksilö söi sekä spiraaliluuta, että suoraa teräsluuta takakappaleella. Takana on perinteinen nyöritys.
Musta, täyspitkä, tyllihame söi 11 metriä kovaa tylliä, 2,5 metriä huntutylliä ja 2 metriä vuorikangasta. Yleensä tylli tappaa mun hermot, mutta tällä kertaa niin ei päässyt käymään. 
Päällihame on koottu suikaileista ja kuvasta poiketen niitä on enemmän. Viime hetken lisäyksiä. 

Asiakas on tyytyväinen, minä olen tyytyväinen. Kunhan saan kuvia puvusta tansseissa, postailen niitä tännekin.

Minä pakkaan ompelukoneeni viikoksi ja vietän ansaittua talvilomaani. 

torstai 14. helmikuuta 2013

Still prettier than you

Tidii, tänään oli penkkaripäivä ja A oli pomppimassa rekan lavalla. Askarteluksi meni taas ja aikataulut löin itse ihan päin seiniä. Kaikki kuitenkin saatiin kasaan ja puku näyttää esikuvaltaan. Haltialinjalla mentiin ja vuorossa tällä kertaa on Legolas. Viitta on nähty täällä aiemminkin, mutta paita/tunika ja takkiasia ovat uutukaisia. En oikeastaan osaa sanoa tästä sen enempää. Supervauhdilla kasaan raavittu penkkariasu.

Toivotan teille vielä mainiota ystävänpäivää, vaikka jokaisen päivän pitäisi olla ystävänpäivä. Saatiin kuitenkin A:n kanssa loistava tekosyy korvapuusteille. :)


Selitetään vielä otsikko. Se on typerää tumblr-huumoria.

maanantai 11. helmikuuta 2013

2 v.

Armas Overloadini saavutti tänään kahden vuoden iän ja meillä on ollut aika mukavaa yhdessä sen kaksi vuotta. Meillä on siis minibileet kaiken kiireen keskellä. Katsotaan, jos lomalla saisi aikaan jotain bilepostausta 2v/100postausta/+50lukijaa -arvonnan tiimoilta. 


Mainittakoon nyt vielä tähän postaukseen, että mut löytääpi myös Tumblrista, kahdella eri blogilla. Seurailkaa siellä, jos kiinnostaa. Shady Symphonies (omia kuvia) ja Shady Inspiration (mystistä inspiraatiorebloggailua).

Enter Party King Thrandy. (Lainattu Tumbrl:n ihmemaasta.)


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

It's a question of taste...

Näitä kysymyshaasteita on tipahdellut nyt useammasta suunnasta, niin vastailen niihin tässä samassa postauksessa. Nää on oikeastaan olleet kerro 11 asiaa itsestäsi ja vastaa sit kysymyksiin -juttuja, mutta tylsänä vastaan vaan kysymyksiin. Ps. otsikko on quote Wilde -leffasta.


Aman kysymykset:

1. Mikä on unelmiesi ammatti?
Haluan ehdottomasti tehdä jotain luovaa ja käytännönläheistä. Tällä hetkellä vaatetusala tuntuu mulle oikealta. Teatteripuvustus kiehtoo.

2. Jos voisit yhden päivän olla joku julkisuuden henkilö, kuka olisit? Miksi?
Colleen Atwood tai Vivienne Westwood. Molemmat suunnittelijat inspiroivat mua suuresti, mutta en mä osaa kertoa syytä.

3. Viihdytkö mieluummin isossa porukassa vai pienessä porukassa/yksin?
Jos tunnen kaikki isossa porukassa olevat, sillon siinä ei oo mitään ongelmaa. Pieni porukka silti miellyttää enemmän. Ja viihdyn toisinaan myös yksin.

4. Uskotko unisieppareiden toimivan?
Mulla ei ole koskaan ollut omaa siepparia, joten en oikein tiedä. Mutta en mä kai niitä muille tekisi lahjaksi, jos en edes vähän uskoisi niiden toimivan. Pitää askarrella oma sieppari.

5. Osaatko pitää huoneesi siistinä?
En todellakaan. Pitäisi ehkä opetella.

6. Kirja vai elokuva?
Rakastan molempia tasapuolisesti, mutta kirjan lukeminen kadottaa kaiken muun ympäriltä elokuvaa helpommin.

7. Lempiväri ja väri, jota et voi sietää?
Mun lemppari vaihtelee välillä, mutta luotan aika pitkälle mustaan ja harmaaseen. Punainen ja violetti toimivat myös. Keltaista ja oranssia en itse pukisi päälleni enkä välttämättä vaaleanpunaista tai muita pastelleja.

8. Paras näkemäsi elokuva?
Oon todella huono laittamaan asioita järjestykseen. Moulin Rouge on kuitenkin yksi lemppareista ja itken silmät aina päästäni.

9. Mikä on parhain näkemäsi uni ikinä?
Tidii, arvatkaa muistanko unia? En.

10. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoonan?
Ostaisin oman kämpän, mutta muuten yrittäisin pitää elämäni samanlaisena. Kävisin koulun loppuun ja luultavasti sen jälkeen laittaisin oman firman pystyyn.

11. Osaatko nauraa itsellesi?
Pakko, muuten en kestäisi elää itseni kanssa. Teen virheitä, opin niistä ja lopulta nauran niille.


Anni  esitti nämä kysymykset:

1. Mitä teit viime viikonloppuna?
Tämän pian loppuvan viikonlopun oon vaan lahonnut kotona, nukkunut pitkään ja katsonut samaa leffaa varmaan 14 kertaa. Viime viikon viikonloppuna olin katsomassa Stam1naa kahtena iltana ja näin Jyväskylässä asuvaa ystävää.

2. Matkustatko mielummin junalla vai bussilla?
Yleisellä tasolla tykkään julkisista. Juna tulee valittua pidemmille matkoille bussia useammin.

3. Viihdytkö kirjastoissa?
Viihdyn kyllä. Turun kirjasto ei oo vielä tullut mulle niin kotoisaksi kuin Ylöjärven kirjasto.

4. Mitä haluat tehdä elämässäsi ennen kuin kuolet?
Haluan elää ja kokeilla. Tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja saavat nauttimaan. Haluan myös olla tyytyväinen itseeni.

5. Jos saisit tyttö- ja poikalapsen, mitkä antaisit heille nimiksi?
No kids for me.

6. Osaatko soittaa mitään soitinta?
Pianoa on tullut nuorempana soitetttua, joten se sujuu jotenkuten. Ruosteessa kuitenkin ollaan.

7. Mitä sellaista kieltä, jota et vielä osaa ollenkaan, haluaisit osata jopa täydellisesti?
Ööö... Tolkienin haltiakieli. Latina.

8. Onko sinulla jotain erityistä mielenkiinnon kohdetta?
Oon tylsä ja tavallinen, eikä tuu mitään kummempaa mieleen.

9. Lempiravintolasi?
Käyn ravintoloissa todella harvoin ja nekin on näitä halpoja ketjuravintoloita. Mutta mutta, Viikinkiravintola Harald on mahtava!

10. Kirjoitatko mieluummin kuulakärkikynällä vai lyikkärillä?
Tää on yksi niistä asioista, joita teen fiilispohjalta. Koulujutut yleensä lyikkärillä, mutta listoja ja muistilappuja mustekynällä.

11. Oletko lukemassa jotain kirjaa tällä hetkellä?
Tolkienin Satujen valtakunta on hippusen verran vielä kesken.


Sanni kyseli:

1. Viehättävin julkisuuden henkilö?
Yritäpä sitten löytää tähän vain yksi vastaus. Miesrintamalla silmää tällä hetkellä miellyttävät Jude Law sekä Richard Armitage. Naisista taas Kirsten Dunst sekä Maggie Lally (Captain Maggots).

2. All time inhokkikouluaineesi?
Kemia, fysiikka, maantieto ja bilsa. Noihin aineisiin mulla ei koskaan ollut minkäänsorttista mielenkiintoa.

3. Kappale, jonka haluaisit kuunnella viimeisenä ennen kuolemaasi?
Tähän en osaa oikeasti vastata. Mulla on paljon rakkaita biisejä. Tosin tässä pohtiessani mieleeni pompahti Ensiferumin Into Battle.
Into Battle we ride with Gods by our side
We are strong and not afraid to die

4. Kumman valitsisit: kyvyn lentää vai muuttua näkymättömäksi?
Mä tahtoisin lentää. Miltä tuntuisikaan olla kaiken yläpuolella ja kaikkea kevyempi? Koen olevani tarpeeksi näkymätön jo valmiiksi. 

5. Kamalin ruokaan liittyvä kokemuksesi?
Ekana tulee mieleen etanat, joita meidän koulussa piti maistaa. Käsittämättömän kuvottavaa. Toisaalta oon ehkä maailman ruokarajoittunein kokki. Kamalia kokemuksia ja kasapäin, minä </3 ruoka.

6. Varhaisin lapsuuden haaveammattisi, jonka muistat?
Varhaisimpiin kuuluu varmaankin kokki, joka sittemmin toteutui. Muita taisi olla laulaja ja poliisi.

7. Pisin aika, jonka olet viettänyt valveilla yhteen menoon?
Villi veikkaus, että 45 tuntia taitaa olla pisin. Ja onhan noita pitkiä valvomisia tullut useampia. Keikkaviikonloput ja partio. Mutta ei näin vanhana enää jaksa.

8. Minkä konsertit ehdottomasti tahtoisit kokea (tuleva, mennyt tai muuten vaan haaveissa oleva)?
Kamelotin keikka Pakkahuoneella 2010 oli parhautta, joten se olisi upea kokea uudestaan. Ja Queenin olisin tahtonut päästä näkemään alkuperäiskokoonpanossa.

9. Ketkä kaksi fiktiivistä hahmoa valitsisit kanssasi pelaamaan pullonpyöritystä?
Mä en oikein tiedä, haluanko edes vastata tähän... Öööö... Larten Crepsley (Saga of Darren Shan) ja Sirius Musta.

10. Minkälaisesta pukeutumistyylistä et ollenkaan pidä?
Mulle on periaatteessa ihan sama, miten joku pukeutuu, mutta rajansa kaikella. Ei saa näyttää liikaa ja vaatteita pitää olla riittävästi. Esimerkkinä nyt legginssit ja joku semipitkä paita. Kun niitä housuja kuuluu käyttää! Jos pitää legginssejä, niin sit päälle kiskotaan hame, mekko tai shortsit. Ihminen näyttää hyvältä, jos kantaa vaatteensa itsevarmasti ja ne istuvat. Oikeankokoiset vaatteet ftw!

11. Mitkä nimet antaisit tyttö- ja poikalapsille?
Mä en ole aikeissa hankkia lapsia, joten en oo tullut miettineeksi moista asiaa. 


Valtava kasa vastauksia oikeastaan todella epäoleellisiin kysymyksiin. Ensi viikolla on luvassa jotain huomattavasti järjellisempää.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Valkeaa fantasiaa

Täällä taas, hiphei! 
Tässä taannoin tungin making of -kuvaa nyt alla näkyvästä koltusta. Koulun muotoilutunneilla oli astetta superimpi tehtävänanto: "fantasiapuku", teemana elokuvat. Minä tartuin tuohon fantasiaosioon ihan kunnolla ja taioin, omasta mielestäni melko onnistuneesti, haltiakoltun. Kyseinen vaate näkyy valtiatar Galadrielin päällä The Hobbit -elokuvassa.
Kuten leffan nähneet voivat huomata, materiaalit eroavat aika reippaasti alkuperäisestä ja se vaikuttaa ulkonäköön huomattavasti. Tämä on kuitenkin tehty koululta löytyneistä materiaaleista ja tulee jäämään koululle. Tässä on lähinnä siis ideana vaatteen muoto. Mielestäni onnistuin, sillä puku näyttää siltä, miltä sen tahdoinkin. Jätän nyt höpinät kuitenkin tähän, sillä tarkoituksena on tehdä samainen puku vielä uudestaan ja paremmin. Tätä voi siis pitää harjoitusversiona. Ja onhan tämä myös tehty ns. leffapukuna, eli sisäpuoli on mitä on, ulkoa näyttää moitteettomalta, mutta risareunoja on sisäpuolella eikä vuoritus ole mitenkäänpäin oikeaoppinen. Vaate on myöskin puettu nukelle neuloja käyttäen. Palataan aiheeseen vielä tarkemmin uuden version kanssa. :)

Kuva virallisesta leffapuvusta löytyy täältä

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sneek peek pt.3

Jumitan tällä hetkellä sohvalla juomassa teetä fanityttömukistani ja mulla on kivaa.
Puoliturhilla making of -postauksilla mennään taas kerran, mutta nääkin taitaa olla ihan kivoja. Ainakin näitä on kivaa naputella. Wanhojenpukuprojekti etenee iloisesti ja aika hyvää vauhtia. Istuin tänään muutaman tunnin lepertelemässä ompelukoneelleni ja alla näette hieman aikaansaannosta.


Kuvassa syntyy puvun yläosaa, joka on korsettitoppi. Väreinä musta ja äärimmäisen kaunis oliivinvihreä. Kuva näyttää värit suunnilleen todellisuutta vastaavana. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että pitäisi jaksaa ommella käsin. Ehkä mä vielä yritän, koska nukkuminen on yliarvostettua ja huomenissa on vapaapäivä koulun suhteen. Yläosa on tarkoitus saada valmiiksi huomenna iltapäivään mennessä, että päästään sovittamaan kunnolla asiakkaan kanssa. Tai lähinnä ehkä fiilistelemään vaatteen kivuutta. 
Kaikenlaisia mutkia tämänkin kanssa oli, kun palat eivät tahtoneet osua kohdilleen, vaikka kuinka yritti. Pienimuotoisen riehumisen ja turhautumisen jälkeen tartuin ratkojaan ja aloitin koko homman alusta. Kannatti, sillä toisella yrityksellä onnistui. 
Pikkupostaus taas vaihteeksi, mutta ei tästä liikoja viitsi naputella, että jää juteltavaa siihen lopulliseenkin postaukseen, joka tupsahtaa tänne sitten wanhojenpäivän jälkeen. 

PS. Kai ootte jo käyneet katsomassa Röllin? Tulkaa kertomaan mielipiteitänne. :)