sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pilkkuja

Palataan taas hetkeksi vanhojen ompelusten pariin. Ja nyt on kyllä kyseessä ihan oikeasti vanha tapaus. Kuvassa näkyvä pilkkupaita on ihan ensimmäinen vaate, minkä tein koulun käsityötuntien ulkopuolella ja tätä ennen taisin ehtiä jopa yhdet pyöräilyshortsit, joita ei enää taida olla olemassa, tekemään. 


Marimekon pallopaidat oli iso juttu silloin, kun mä olin viidennellä tai kuudennella luokalla. Totta kai halusin sellaisen, mutta jostain mystisestä syystä äiti ei ajatukselle lämmennyt. Ilmoitin sitten, että haluan tehdä sellaisen itse. Kipiteltiin mummun kanssa Eurokankaaseen ja käytiin ostamassa kangas. Kaavat etsittiin Suuresta käsityölehdestä ja niitä sitten mummu muokkaili mun toiveiden mukaan. Eli alkuperäisestä mallista säilyi ainoastaan venepääntie. Mummun avustuksella sain paidan kasaan ja se on kuulkaas yhä edelleen käyttökelpoinen (kuva on napattu pääsiäisenä). Mä pääsin ala-asteelta 2005 enkä just nyt muista, onko paita tehty vitosella vai kutosella. Melkein kymmenen vuotta se on kuitenkin käytössä kestänyt. Pakko myös vähän hehkuttaa tuota kangasta (ei mitään käsitystä sen koostumuksesta, mutta jotain jämäkkää trikoota se on), koska se on kestänyt todella hyvänä miljoonasta pesusta ja monesta partioreissusta huolimatta. Musta on edelleen musta, vaikkakin haalistunut, mutta ei siniseksi. Valkoiset pallot ovat myös valkoisia. Yhtään reikää en oo siitä löytänyt, en kankaasta enkä saumoista. Villi veikkaus, että jos näyttäisin sen jollekin ja sanoisin, että se on mun ensimmäinen tekele, tuskin kukaan uskoisi. Se on hämmentävän siististi tehty, mitä nyt käänteet ja päärmeet on tikattu miten sattuu.

Joku varmaan ihmettelee, että miten ihmeessä mä mahdun tuohon paitaan yhä edelleen. Olin jo ala-asteella pitkä ja tukevanpuoleinen. Paita on malliltaan löysä ja suora. Kyllä siihen hyvin mahtuu, mitä nyt hihat ovat liian lyhyet, mutta sekin on ratkaistavissa hihojen käärimiselle. Toimii näppärästi korkeavyötäröisten alaosien kanssa, kun voi viritellä sen tuollaiseksi pussittavaksi versioksi. Tykkään edelleen kovasti tuosta paidasta, vaikka äiti ei voi uskoa, että se on edes enää käyttökelpoinen. On se, en heitä pois ennen kuin menee oikeasti rikki. Ehkä se kestää vielä toiset kymmenen vuotta. :)

Pari vanhaa tekelettä mulla on vielä varastossa tähän ompeluhistoriaosastoon. Cateringin aikaisia ompeluksia löytyy jo sekä täältä, että vanhan Snowfallin puolelta. Pitää selailla ulkoisen kovalevyn sisältöä, kun selviän taas joskus Turkuun.