torstai 10. syyskuuta 2015

Red vs. Black

Oon aika varma, että jossain postauksessa tulin todenneeksi, että valokuvaus sujuu taas pitkän ajan jälkeen. Keikkakuvaus auttoi uuteen alkuun. Sen seurauksena kesällä tuli pidettyä parikin kuvaussessiota kavereiden kanssa. Jätetään jorinat vähemmälle ja annetaan kuvien puhua. 

Sannan kanssa kuvattiin kaksi settiä neidin toiveiden mukaisesti. 



Eka setti oli puhtaasti Sannaa. Classy and all. Toisessa setissä kaivettiin esiin muutaman vuoden piilossa ollut rokkimimmi. Oli ihan superhauskaa vetää överiksi ja aika iso osa jutuista on mun vaatekaapista ja korulaatikosta.





Mulla on tosi hauskaa kameran takana ja ilmeisesti S viihtyi etupuolella. Kuvista tuli kivoja ja jäi kiva fiilis. Mitä te tykkäätte? Mikä kuva on lemppari? :)

lauantai 22. elokuuta 2015

Rainbows all around

Viime viikko oli täynnä jännittäviä asioita, ihania ihmisiä, tanssia ja glitteriä. TurkuPride näkyi vähän joka puolella erilaisina tapahtumina. Virallisiin Pridejuttuihin tuli osallistuttua vain kahtena  päivänä, mutta hauskaa oli koko viikon edestä. 

Keskiviikkona pikniköitiin burleskihengessä. Hylätty Huvipuisto, mainiota seuraa, viiniä jokirannassa ja tunnelmavalaistusta. Sain myös mun ihanan Katan vierailulle. Parasta! Osa piknikseurueesta jutteli lähtevänsä perjantain etkoilubileisiin tanssimaan. Näppärästi tungin itseni mukaan seurueeseen. 

Turun sympaattinen Suxes tuntui lähinnä saunalta perjantaina. Aina parin biisin jälkeen tuli syöksyttyä ulos viilenemään ja sit takaisin tanssilattialle. En todellakaan oo mikään maailman paras tanssija, mutta mulla oli silti ihan hillittömän hauskaa. Mainio seura ja mahtava DJ toki auttoi tässä. Tulin siihen tulokseen, että pitäis ehdottomasti käydä tanssimassa useammin. 

Alkuillasta mun tennareille naureskeltiin, kun iso osa porukasta oli korkkareissa. Mut eipäs muuten sattunut jalkoihin so it was party all night for me! :) 


Onnea on myös se, että yleensäkin lähtee ulos kämpästä ilman meikkiä. Siinä saunassa ois meinaan naama vaan valunut pois paikoiltaan. Tämä tosin tuli myös koettua, koska muutamat naamaan tungetut blingit eivät kovinkaan kauaa pysyneet. Mut ne oli hauskat niin kauan kuin kestivät. Saatoin myös kuorruttaa kanssatanssijoita tukasta lentävällä glitterillä. Vaikka mulla onkin identiteettikriisi lyhyen tukan takia, siinä oli omat hyvinkin positiiviset puolensa. Pysyi niska iloisen viileänä. 

Tanssitun yön jälkeiset unet jäivät lyhyiksi, koska lauantaina oli vuorossa paraati. Hylätyllä Huvipuistolla oli oma pieni osastonsa. 


Marssijoita oli reippaat 2000 ja näytti pirun hyvältä. Jonain kauniina päivänä pääsen vihdoin isompiin Pridekulkueisiin, mutta tänä vuonna tuli sössittyä useampikin typerillä aikatauluilla. Anyways, Turun oma pieni Pride on parasta. And we will get bigger. 
Fiksu veto lähteä kokomustissa ja korkkareissa, mutta pikkuvikoja. Välillä on kiva näyttää ihmiseltä.
 

Jokirannassa oli (ja on luultavasti vieläkin) superhienot sateenkaarisiivet. Puistojuhlan jälkeen kipiteltiin tanssimaan vielä lisää, kun Priden iltabileet järkättiin Klubilla.

Pridehöpinöiden perään on ihan luontevaa jatkaa, että en ollut mukana tapahtumissa ja marssimassa vain kavereiden ja yleisen tukemisen takia. Oli seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli mitä tahansa, sen ei pitäis vaikuttaa siihen, miten ajattelee muista. Jokainen pitäis nähdä ihmisenä, tasa-arvoisena. Heterous ei nosta ketään muiden yläpuolelle. Transihmiset ei oo pohjasakkaa. Avarakatseisuus ei maksa mitään. 
Olin mukana, koska hyväksyn itseni just näin: homoseksuaalina, mutta kevyesti panromanttisena. 
(Koska kaikki ei ehkä oo ihan perillä termeistä... Tunnen seksuaalista vetoa vain naisiin, mutta en koe mahdottomaksi rakastua muuhun sukupuoleen.) 


lauantai 15. elokuuta 2015

See the sun rise

Pari viikkoa takaperin superkauniina maanantaiaamuna kiivettiin Hannin ja Annin kanssa Luolavuorelle. Alkukesästä kiipeiltiin samassa paikassa ja tultiin siihen tulokseen, että ois parasta käydä katsomassa siellä auringonnousua. Hetki siinä meni, mutta lopulta löydettiin sopiva päivä ja säätila.

Näin myöhään kesällä aurinko nousee siinä vähän aamuviiden jäljestä, joten H:n kanssa jumitettiin yö jätskin ja leffojen parissa. Powernap ja sit kuuman kaakaon kanssa kohti Luolavuorta. Epäturkulaisille (ja miksei turkulaisillekin) tiedoksi, että ehkä kolme kilsaa keskustasta pönöttävältä Luolavuorelta näkee käytännössä koko Turun ja pidemmälle. Eikä muuten oo mitään edessä paria puuta lukuunottamatta. Kantsii kiivetä joskus. Ja onhan siellä mäen juurella siistejä luolahommia, joita en  oo kylläkään itse vielä käynyt tutkimassa.


Kameran kanssa leikkiessä Hanni totesi vierestä, että näyttää supersiistiltä aurinkolasien läpi. Piti kokeilla.


Mitä sitä turhaan instagramfilttereitä käyttämään, aurinkolasit ajaa saman asian. :)


Joku kiva filtteri objektiiviin helpottais varmaan huomattavasti auringonnousun kuvaamista, koska heheee silmät tuntuu aika höpöltä siinä vaiheessa, kun tuijottaa nousevaa aurinkoa riittävän pitkään.

Vaikka nykyään kukaan ei ehkä usko, oon oikeesti aamuihminen ja rakastan aamuja. Tässä kun on välillä kärsinyt uniongelmista kaiken muun hauskan lisäksi oon valvonut monta kertaa nousevan auringon seurana. Useimmiten ihan vaan oman kämpän uumenista, mutta valon ja värien seuraaminen on mahtavaa. Pari kertaa oon kipittellyt ulos aikaiseen aamuun ja käynyt kunnolla moikkaamassa nousevaa aurinkoa. Rakastan aamuja vähän vielä enemmän. Kaiken heräämisen seuraaminen on ihanaa. Kirkkaita ja kylmiä syysaamuja odotellessa!

Viettäkää super loppukesä!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Light and simple

Täällä taas ja kesä alkaa pikkuhiljaa olla purkissa. Aika jutella vähän yhdestä kesän ompelujutusta. Pääsin tekemään elämäni ensimmäisen iltapuvun. Joo, oon kyllä tehnyt wanhojenpukuja, mut ne on ihan oma juttunsa. Nyt tehtiin tosi simppeliä ja keveää. 

Perhetuttu sai kutsun RUKin kurssijuhlaan ja mua pyydettiin tekemään puku. Mikäs mä oon ei sanomaan, jos pääsee tekemään isoja juttuja. 

Heti alusta asti oli tiedossa, että mitään överiä ja blingattua ei tulla tekemään. Muutamien ideakuvien jälkeen lopullinen malli lähti hahmottumaan ja oltiinkin molemmat tyytyväisiä asiakkaan kanssa. Kapea linja, vedostuksia, kevyesti laskeutuva, olkaimet ja yksityiskohdat luodaan eri materiaaleilla. Kuulostaa aika näppärältä? 

Väri tuotti lopulta päänvaivaa, kun alkuperäisen suunnitelman mukaista kangasta ei sitten löytynytkään. Loppuratkaisu oli kaukana asiakkaan normaalista värimieltymyksestä, mutta eipä se haitannut. Hento sininen näyttää mahtavalta! 


Materiaaleina sifonkia sekä satiinia. Olkaimet, jotka menevät takaa ristiin, ja vyötärökaitale on hopeisensinisestä satiinista ja loput on sifonkia. Miehustassa on vedostettua sinfonkia ja helma on kellotettu. Supersimppeliä ja supernättiä.

Henkilökohtaisesti tykkään puvusta hurjasti ja joku kommentoi, että siinä on selkeitä goddess -viboja. Täytyy myöntää, että allekirjoitan tämän lausunnon täysin. Tykkään. Mitäpä mieltä te ootte? :)


Oon tässä nyt vaihteeksi ollut hukassa elämäni kanssa ja sen takia bloggailu on vähän unohtunut. Mutta tän seilaamisen aikana on tullut useampikin postausidea, joten kokeillaan, jos saisin niitä naputeltua tänne. 



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Laced up with blue

Lupailin teille ompelujuttuja ja nytpä niitä tulee. Keväällä S pyysi mua tekemään asun synttärijuhliaan varten ja tällaista lopulta saatiin aikaan. 

Perusmusta vyötärökorsetti, jossa on plasetin sijasta etunyöritys. 1-layer, kalanruotocoutil, spiraali- ja suoria teräsluita, nyöritys edessä ja takana. 



Vaikka henkilökohtaisesti tykkään kovasti planseteista, etunyöritys tuo kivaa vaihtelua. Kun kyseessä on ihan peruspertsakorsetti, siihen saa kivaa ja vähän erilaista ilmettä nyörityksellä. Omaan silmään näyttää oikein kivalta. 

Lisäksi ompelin mekon. Sen kanssa haettiin vanhahtavaa/fantasiahenkeä, mutta värien puolesta se on kaukana historiallisesti oikeasta. Tai no, eipä siinä kaiketi oo mitään historiallisesti oikein. Malli muotoutui inspiskuvia selaillessa ja S:n kanssa jutellessa. Mekko on puuvillaa ja malliltaan säkkimäinen. Pääntie on poimutettu ja kantattu, hihansuut myös kantattu. 



Vaikka kuvassa ei kunnolla näykään, helman sivuissa on mustat kiilat, joilla saatiin kaksivärisyyttä ja lisää leveyttä helmaan. Helmaa nostamassa on tyllihame, jonka tein jo aiemmin osaksi S:n wanhojenpukua. 

Juhlat pidettiin Brinkhallin kartanossa ja asu istui sinne varsin mainiosti. Sekä S, että minä olemme tyytyväisiä lopputulokseen, mikä on aina hyvä asia! :)

Nyt on hyvä jatkaa kesästä nauttimista, kun se tänne vihdoin edes hetkellisesti saatiin. Juhannushommat alkaa olla reilassa ja nyt voi vaan olla hetken. Palaillaan!

torstai 4. kesäkuuta 2015

Meow!

Kalenteri väittää kesäksi, ilma ei niinkään osaa päättää. Festarisuunnitelmat on hyvässä vauhdissa ja pidetään peukkuja ettei tällä kertaa ois niin jäätävän kylmä juhannus. 

Kävin viime viikonloppuna juhlimassa paria koulunsa päättänyttä kaveria Ylöjärvellä ja samalla reissulla hoidin pari asiakastapaamista ja näin kavereita. Sinänsä aika rento meininki, sunnuntain lähinnä lojuin sohvalla. 
Saatte asukuvan maanantailta, koska sellainen kerrankin on. Ihan normiminä. Ei mitään ihmeellistä tai spessutilaisuutta. 


Jos ei oo mitään erityistä tiedossa, niin aika pitkälti näytän tältä. Hame (tää yksilö oli ennen farkut), kiva paita, sukkikset ja tennarit. Ja nahkarotsi, koska en omista muutakaan näihin keleihin sopivaa takkia. Tennareista sen verran, että mulla on ekaa kertaa vuosikausiin mustat tennarit ja se on hämmentävää.  Mun ekat tennarit 10 vuotta sitten oli mustat ja niiden jälkeen ei oo mustia ollut. Kun muuten käyttää pääsääntöisesti mustaa, niin värikkäät kengät on super. Nytkin on itseasiassa hakusessa toiset näiden seuraksi. Viimevuotiset conssit on jo siinä kunnossa, että mummu ystävällisesti rahoitti mulle nää uudet yksilöt. 
Tukka on yleensä huomattavasti räjähtäneempi, mutta jollain mysteerivoimilla jaksoin sen suoristaa. Keväällä päätin, että nyt tapahtuu jotain jännää tukalle ja sen seurauksena toinen sivu katosi. Oon myös tässä nyt jonkun aikaa taas viihtynyt tässä hopeanvaaleassa tukassani, mutta juhannuksena taas tulee pinkki kuvioihin. Kaiketi. Saas nähdä. Juurikasvu on iloinen asia, mutta hattaralta tuntuvaa tukkaa ei viitsi vaalennella ihan turhan usein. Jaaaaaaa jorinaksihan tää meni. Mites, haluatteko jatkossakin satunnaisia asukuvia?

Lisäksi nyt on mainittava, että mun armas Snowfall heräsi pitkiltä talviuniltaan! Joku vielä saattaa muistaakin, että ennen Overloadia oli Snowfall, joka painottui niin vahvasti musiikkiin, että tein näille mun ompelu- ja hömppäjutuille oman blogin. Snowfall säilyi musahommissa. Ja sittemmin jäi uinumaan. Nyt se on kuitenkin palannut! Käykää kurkkimassa ja jääkää seuraamaan, jos siltä tuntuu. 

Osaa teistä taas kiinnostaa ompelujutut joten kerrottakoon, että pari valmistunutta juttua ois postattavana (kunhan jaksan noita kuvia käydä läpi) ja uusia juttuja valmistuu aina välillä. Ompeluhommia siis seuraavaksi luvassa. Ehkä jotain valokuvaushommiakin, kun vihdoin oon taas löytänyt kamerasta ilon. Tän seurauksena varmaan taas näkyy enemmän hyvälaatuisia kuvia ikuisten kännykkäräpsyjen sijasta. 

Ehkä mä nyt kuitenkin nappaan itseäni niskasta ja kaivan kuvat ompeluhommista, ettei tuu taas miljoonaa höpinäpostausta putkeen. Nauttikaa kesästä! 

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Give yourself over to absolute pleasure

Viime viikon maanantaina hyppäsin bussiin Tampereella ja päädyin Helsinkiin. Syynä vierailuun oli The Rocky Horror Picture Show ja spessujuhlanäytös Elokuvateatteri Orionissa. Kata, jonka kanssa olin samassa työssäoppimispaikassa viime keväänä,  kosiskeli mua seurakseen katsomaan RHPS ja myönnän nauraneeni itseni hölmöksi tuon illan aikana. Ennen näytöstä shoppailtiin kumihanskoja ja pelikortteja, istuttiin Kampissa laittautumassa ja hömppäiltiin yleisesti. Saatiin paljon katseita osaksemme koroissa ja verkkosukkiksissa. 

Lainattu Katan IG:sta

Leffanäytöksestä spessun teki se, että jengillä oli mukana kaikenlaista proppia ja vaatetus oli teemaan sopivaa. Oli paljon korsetteja ja korkoja, verkkosukkia ja kumihanskoja, party hats and glitter. Mukana oli myös shadow cast, joka esiintyi pitkin leffaa. Siistiä!
Katan Magenta-cossi poiki voiton parhaan puvun osalta. Omalla kohdalla tuntui, että mulla on jotenkin paljon vaatteita päällä muihin verrattuna. Tuli toisaalta myös fiilis, että pitäis useemminkin näyttää ihmiseltä ja käyttää korkkareita. 



We laughed, sang along, did the Time Warp, laughed some more, got covered in glitter and confetti. 

Mulla oli ihan hillittömän hauskaa, Kata on ihana, Time Warp soi päässä ja tekee mieli heitellä glitteriä (jota muuten löytyy edelleen meidän hissistä). Onnistunut pikavisiitti Helsinkiin siis. 





maanantai 20. huhtikuuta 2015

Iso huppu on aina plussaa

Tässä eräänä päivänä tajusin, että oon käyttänyt (ja sen myötä hävittänyt) loppuun kaikki mun rentoilumekot. Yhdessä vaiheessa en oikeestaan muuta päälleni pukenutkaan kuin mekkoja. Niiden helppoushan on ihan omaa luokkaansa ja nyt niiden puute iski. Osittain sen takia, että minä kaikista ihmisistä retkahdin legginssien mukavuuteen, mutta niiden kanssa täytyy olla jotain, mikä peittää pyrstön kunnolla. Pienen ideoinnin ja kangasvarastojen kaivelun jälkeen piirtelin kaavat tähän supersimppeliin huppumekkoon.  


Keskellä yötä kun kaavoittaa ja ompelee, ei voi olla turhan kranttu kankaiden suhteen. Loppumattomista varastoistani (oikeesti, mulla on ihan järjetön vuori kaikenlaisia kankaita ja matskuja) löytyi kivan vihreää (kökkö peiliselfie ei nyt tee oikeutta mahtavalle värille) ohutta trikoota, joka oli lojunut laatikossa varmaan kohta 10 vuotta. Sitä oli juuri sopiva pala tähän ja jäljelle jäi todellakin vaan pienet leikkuujämät. Hupun kanssa piti vähän kikkailla, mutta kaavaa pienentämällä sain kankaan jotenkuten riittämään. Koeversiohan tää on ja kaavaa pitää vielä kikkailla, mutta tääkin on mainio. Sopii kovin hyvin kotona hengailuun ja kyllähän tää päällä voi kaupungillakin käydä. Eikä edes varmaan tarvitse mainita, että jättihuppu on parhautta! About kaikki pitäis saada isolla hupulla.

Tää on mun metsänpeikkomekko, vaikka näin keskustassa metsässä hyppely on vähän ööö haasteellista.

Mites muuten, oisko kiinnostusta kaavalle ja tutoriaalille tällaiseen mekkoon?

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pikakuulumiset

Heeiii! Hengissä ollaan, vaikka blogissa on ollut hiljaista. Oon ollut about tässä kuukauden jotenkin kipeenä ja sen takia ei oo ollut hirveesti juteltavaa. Kipeilystä huolimatta oon myös juoksennellut siellä täällä keikoilla ja näkemässä kavereita joten joo. Blogi on jäänyt vähälle huomiolle. Mutta täällä ollaan taas. :)

Pari ompelujuttua oon saanut nyt valmiiksi, joten niistä tuun tässä postailemaan, kunhan saan kuvat kasaan. Pienen kurkistuskuvan teille heitän tähän, koska oon intoillut liikaa. Tilasin tässä alkuvuodesta itselleni ns. brändilappusia vaatteisiin ommeltavaksi ja nyt vihdoin sain ensimmäisen lappusella varustetun korsetin tehtyä. 


Tällä viikolla on tulossa vielä jänniä juttuja (ja niiden myötä ehkä asukuvia). Perjantaina mut löytää Hylätystä Huvipuistosta, Turun oma pieni burleskitapahtuma, häärimässä kirppispöydän takana. Tulkaa moikkaamaan, jos satutte olemaan paikalla.
Lauantaina taas on fabulous masquarade dance party eli juhlitaan erään kaverin synttäreitä ISOSTI. Kuvia saattaa ilmestyä sieltä, koska luvassa on isoja pukuja, naamioita ja huikea juhlatila. Jep, ajattelin pitkästä aikaa raahata kameran mukaan. 

Palaillaan taas, tuurilla ensi viikolla jo! :)

maanantai 9. maaliskuuta 2015

And the Oscar (wait, what?) goes to...

Synttäriarvonta on nyt suoritettu. Virallisena valvojana ja onnettarena toimi Jens, joka oli kovin innoissaan, kun pääsi esiintymään blogissa pitkästä aikaa. 


Jensin ja hatun välisestä kokoerosta johtuen omin kätösin nappasin hatusta nimen...


Kovasti onnea voittajalle! Laitan sulle sähköpostia tulemaan. :)

Kiitoksia myös postaustoiveista ja palautteesta siitä, mistä tykkäätte täällä lukea.

(Jos joku teistä kuitenkin jää kaipailemaan samankaltaisia korviksia, käykää kurkkaamassa FB-sivulta (löytyy tuolta sivupalkista linkattuna) lisää. Tai laittakaa kommenttia vaikka tähän postaukseen.)

maanantai 23. helmikuuta 2015

Lempparipihvejä

Jutellaan hetki ruuasta, koska oon nyt yrittänyt saada syömisiäni taas vähän parempaan kuntoon.
Kesätöiden seurauksena tuli kokeiltua, tehtyä ja hiottua aika näppärä ja toimiva ohje kasvispihveihin. Tosin näitä pihvejä ei oo tehty sillä mahtavaksi todetulla ohjeella, koska tein nää yön pimeinä tunteina eikä ollutkaan kaikkia aineksia, kun tapoin aikaa ennen Oscareita. 

Tästä ohjeesta tuli parisenkymmentä pihviä.


Aloitetaan niistä rehuista. Kasvispihvit on siitä supereita, et niissä voi käyttää myös parhaat päivänsä nähneitä aineksia. Esimerkiksi mun paprikan jämät oli jo pehmenneet ikävästi eikä sitä ihan pelkiltään ois halunnut syödä. 
Mitään tarkkoja määriä en nyt tähän kirjoittele, kuvasta voi katsoa vähän suuntaa antavia määriä. Jos haluaa karppiversion, jätä peruna pois ja lisää jotain muuta. Tee vaikka vaan pelkästä perunasta ja porkkanasta. Vaihtoehtoja on miljoona. Laita mukaan lanttua, selleriä, mistä ikinä tykkäät. Tää ohje on omilla suosikeilla tehty. Testattu niin vegaanikavereilla kuin lihansyöjilläkin ja toimii. 

Porkkanaa
Perunaa
Punasipulia
Kesäkurpitsaa
Paprikaa
Munakoisoa 
(punaisia linssejä kypsennettynä)
(soijarouhetta kypsennettynä)

Suolaa
Pippuria
Rakuunaa
Basilikaa
Sweet chili -kastiketta (kaikkien kasvisruokien pelastus. Tällä saa näppärästi makua ja potkua ihan kaikkeen.)
Mitä ikinä nyt tuleekaan mieleen, valkkaa lempparit. 

Jauhoja (peruna-, gluteeniton-, korppujauho. Kaikki käy.)
Kananmunaa (tän voi jättää poiskin, jos vegaanimeininki sopii paremmin. Itse käytin laiskuuttani.)

Paistamiseen öljyä (jos kaapista sattuu löytymään aurinkokuivattuja tomaatteja, niiden mausteöljy on ihan parasta tähän hommaan!)



Raasta/pilko kasvikset. Porkkana ja peruna kannattaa raastaa pieneksi, kun taas kesäkurpitsan ja munakoison voi jättää vähän isommaksi. Sipuli kannattaa hienontaa huolella. Kaikki sekaisin kulhossa (ota tarpeeksi iso niin puolet ei oo pöydällä) joko käsin tai lusikalla. Mausteet perään ja sekaisin, oman maun mukaan. On hyvä muistaa, että riittävä suola on tärkeää, ettei tuu vetisen makuisia pihvejä. Maku kannattaa hoitaa kohdallaan ennen jauhojen ja munien lisäämistä, koska niiden kanssa maistelu on vähän harhaanjohtavaa, koska kumpikaan ei maistu raakana kovinkaan miellyttävältä. 


Pannu kuumaksi ja öljyä kehiin. Tavallinen paistinpannu toimii ihan yhtä hyvin, mutta laiskuus iski ja käytin lettupannua. Lämpöä kannattaa laskea aika pian, ettei pinta pala ja keskusta jää raa'aksi. Pihvien paksuudesta riippuen paista 2-3 min/puoli. Kannattaa maistaa ekoja pihvejä ja korjata makua, jos sille tuntuu olevan tarvetta. 


Valmiita pihvejä voi tarjota oikeastaan minkä kanssa vaan. Tee joku superkiva dippikastike. Tomaattikastike toimii aina. Oscar-eväiksi kasasin pari ruisleipää avokadolla ja näillä pihveillä. 

Kun pihvit peittää kunnolla, ne säilyvät jääkaapissa pari päivää ja sieltä ne on helppo heittää pannulle tai mikroon lämpiämään. Nää kestävät myös pakastusta, jos ei saa kaikkia tuhottua. Suosittelen tosin pakastamaan tuoreena, ei pari päivää jääkaapissa seisseenä. Mainitaan vielä, näistä on helppo tehdä myös täysin vegaaninen versio. Kananmuna vaan pois ja suosittelen lisäämään soijarouhetta, sillä se auttaa pitämään pihvit kasassa.

Kokeilkaa, kasvispihvit on mahtavia! Ja miettikää kuinka hyviä hampurilaisia näistä saa aikaan! 

Muistakaa myös synttäriarvonta (joka sai hieman lisäaikaa). 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Synttäriarvonta!

Synttäripostauksessa mainitsin, että yritän keksiä jotain kivaa ja nythän se kiva on täällä! 
Yön pimeinä tunteina askartelu kuuluu suosikkipuuhiin, joten sellaisen tulos tulee teille arvottavaksi! 

Nahkaiset rusettikorvikset lähtevät täältä matkaan jollekulle onnekkaalle. Ja ihan omin pienin lapiokätösin nämä teille askartelin. Metalliosia lukuunottamatta korvikset on kasattu kierrätetyistä materiaaleista (nahka on vanhasta takista ja helmet hajonneesta korusta). Korviskoukkujen pitäisi olla nikkelittömät, kun omat korvat niitä ainakin kestävät. Rusetit ovat n. 3,5 cm leveät eli varsin näppärän kokoiset ovat.


Arvontaan osallistut kommentoimalla, että olet mukana ja samalla siinä kerrot, että mistä haluaisit overloadissa lukea. Muista myös lisätä kommenttiin sähköpostisi! Myös anonyymina voit osallistua, mutta keksi nimimerkki. 
Lisäarvan itselleen voi lunastaa mainitsemalla (ja linkkaamalla sen maininnan kommentissasi!) arvonnasta omassa blogissaan. 

Osallistumisaikaa on viikko eli arvotaan tulee osallistua la 28.2. klo 21 mennessä  torstaihin 5.3. kello 21 asti. Onnetarta suosineelle ilmoitan sähköpostitse. 

Ja hei, Shadoulla on myös superkiva arvonta blogissaan! :)

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

4 v.

Kovasti onnea uhmaiän saavuttaneelle Overloadille!



Neljä vuotta sitten halusin erottaa musahommat ja kaiken muun hömpän erillisiin osoitteisiin ja sen myötä syntyi Overload. Kävin lukemassa ihan ekan postauksen, minkä tänne kirjoitin ja huomasin, että eihän tästä nyt tullut lähellekään sitä, mitä alunperin ajattelin. En oo ihan varma, onko se hyvä vai huono asia. Aloituspostauksessa juttelin siitä, kuinka tästä olisi muodostumassa tyyliblogi, paljon kuvia ja ompelujuttuja aina välillä. Ei se sitten ihan niin mennytkään. Toki alussa oli enemmän tai vähemmän tyyliin liittyviä juttuja ja vähemmän ompelua. Kahden kuukauden työssäoppimisjakso Birminghamissa ajoi blogia hetkeksi eri suuntaan. Pian sen jälkeen kaikki muuttui kertaheitolla, kun muutin 160 km päähän kotoa ja aloitin uuden alan opiskelun. Sen myötä tänne alkoi tipahtelemaan enemmän ja enemmän ompelujuttuja ja sille tielle jäätiin. Samalla musablogi hiljeni.

Selailin postauksia läpi ja aikamoista sillisalaattia täällä on ollut ja sitä se tulee varmasti myös jatkossa olemaan. Ajan myötä Overload with glam, goth & cuteness muuttui Shady Overloadiksi. Vanha nimi ei tuntunutkaan enää hyvältä ja siitä lähtien ollaan blogattu nykyisen nimen alla. Blogi on muuttunut aika pitkälti elämäntilanteiden mukaan ja sen myötä muutoksia on taas ehkä luvassa. 

Blogimotivaatio on heilahdellut ääripäästä toiseen, välillä on tehnyt mieli muuttaa suuntaa täysin tai lopettaa koko homma. Mutta kun ajattelee kuluneita vuosia, mulla on kuitenkin ollut suurimmilta osin todella hauskaa tän kirjoittelun parissa. Ja toivottavasti myös teillä!

Katsotaan, jos tässä kehittäisin jotain synttärimeininkejä tänne blogin puolelle. Pitää nyt vaan ensin selvitä tästä kuumeen rajamailla heilumisesta. Miniuudistus tänne tuli nyt synttäreiden kunniaksi, kun tuolla sivupalkissa on nyt näppärästi kaikki stalkkauslinkit. :)

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Like a Queen

Tässä joskus taannoin (okei, myönnetään, kesällä) tuttu asiakas Lady Winkheart kiikutti mulle The Girl King -elokuvan puvustuskirppikseltä löytämänsä aamutakkiraakileen. Hakaneuloilla kasassa oleva takki jäi yhteisestä sopimuksesta myöhempään ajankohtaan, kun mulla oli muutto tulossa ja kaikkea muuta mahdollista sekavaa.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen saimme kuitenkin homman alkuun ja päätökseen. Takki on upeaa tyllikangasta, joka on järjettömän raskasta ja sitä muuten oli PALJON. Ihan ongelmitta takin kanssa ei selvitty, koska se oli puolivalmis ja massiivinen, rakenne oli mystinen. Mainittakoon myös, että en mitenkään kilju riemusta, kun pitää hypätä puikkoihin johonkin osittain valmiiseen. Työssäoppiessa korjailin ja säädin aika paljon edellisten harjoittelijoiden tekemien kaavojen parissa ja sain siitä tarpeekseni hetkeksi. 


Kankaan raskaus ja määrä asetti oman haasteensa, koska käsittely ei ollut sen takia helppoa. Mun pöytä tuntui hylkivän tätä ja jatkuvasti se oli karkaamassa jostain suunnasta. Ja sit kun se pääsi karkaamaan, sehän oli kokonaan lattialla painonsa takia. Muutamia kirosanoja siinä kyllä lenteli, kun yritti syöksyä pelastamaan koneessa jostain kohti kiinni olevaa vaatetta, jonka kangas oli herkkä. Hajotin tätä tehdessä myös 3 neulaa, well done me. Rypytetty helma oli ihan järkyttävän paksua kankaan koristeluista johtuen. Ensin neuloista meni kärki ja heti perään kuului naps. Kolmannen neulan kohdalla päätinkin sit vetää koko homman käsipyörällä. Toki se vei enemmän aikaa, mutta säästi neuloja ja hermoja. Selvittiin kuitenkin. :)

Kaikesta säädöstä ja hankaluudesta huolimatta, rakastan tällaisia överidramaattisia juttuja ihan älyttömästi. Mun suosikkiasioita on tehdä jotain mustaa, isoa ja dramaattista. Can't help it. :)

Tässä on nyt tiedossa jos jonkinlaista projektia ja oon kovasti yrittänyt aikataulutella juttuja, että pysyn edes jotenkin kartalla. Mulla on tässä viimeisen vuoden aikana ollut todella paljon ongelmia motivaation, ihan yleisesti elämässä,  kanssa enkä oo sen takia pystynyt tekemään töitä niin hyvin ja tehokkaasti kuin haluaisin. Kovasti yritän aikatauluttamalla vähän parantaa tilannetta, mutta saas nähdä. Toivotaan parasta. :)

Jos ei muuten, niin bloggausmotivaatio ja -into on palannut. Päätin kuitenkin, että en aseta blogin suhteen mitään aikatauluja ja postaustahtia, koska luulen, että se aiheuttais tietyllä tasolla painetta ja stressiä, mitä en nyt tarvii yhtään enempää.

Mites muuten, onko teillä jotain, mistä haluisitte lukea? Mitä pitäis olla enemmän, mitä vähemmän?

perjantai 23. tammikuuta 2015

Laced in all black

Postaillaanpas nyt pitkästä aikaa jotain asukuvan kaltaista, kun sellainen tuli syystä tai toisesta napattua. Oon nyt taas totuttelemassa korsetin pitkäaikaisempaan käyttöön, joten kaupungille lähtiessäni kiskoin korsetin päälle. Jep, korsettien ompelun lisäksi myös käytän niitä toisinaan. Tällä hetkellä mulla on vain yksi korsetti ja yksi kevyesti luutettu, tyllihamepostauksessa nähty, nahkalärpäke. Mieli tekisi ommella lisää, mutta pitäisi piirrellä uudet kaavat itselle, sillä tässä nykyisessä on vikoja ja sen takia korsetti ei ole täydellinen päällä. Mutta eipäs nyt jaaritella enempää, have a photo.


En ihan hallitse peiliselfieitä, joten siksi laatu on semikökkö. Pukeutuminen on tällä hetkellä todella usein kokomustaa, kun tukka lisää väriä aika näppärästi. Mulla vaihtelee paljon nykyisin, että pidänkö korsettia piilossa vai näkyvillä. Aiemmin, nuorempana, mulla oli korsetti poikkeuksetta päällimmäisenä ja näkyvillä, mutta nykyään tykkään käyttää alusvaattena. Korsetin tuoma itsevarmuus on mukana, mutta korsetti ei kuitenkaan kiinnitä huomiota.
Yritän nyörittää korsetin päälle nyt vähintään kerran viikossa, koska mun korsettikestävyys on huono verrattuna siihen, mitä se oli about 4 vuotta sitten.

Mitäpä mieltä te ootte, onko korsetti liikaa ihan arkivaatteiden kanssa, niinkuin nyt mulla tässä asussa? Perustoppi, arkinen polvipituinen hame ja pitkähihainen.

torstai 15. tammikuuta 2015

Jäistä ja liehuvaa

Pääsin aloittamaan tämän ompeluvuoden (ei kerrota kenellekään, että tää prokkis alkoi jo viime vuoden puolella) melko isosti ja juhlavasti. Ensimmäisenä työnä valmistui iltapuku tiistaina olleeseen Urheilugaalaan. Asiakkaana oli vuoden naiskaratekaksi valittu Helena Kuusisto (FB).

Pukukoodiltaan urheilugaala on hieman rennompi, joten päätimme leikkiä helman pituudella sekä näyttävyyden, että jatkokäytön kannalta. Alusta asti oli selvää, että yleislinja pidetään kapeana ja se oli varsin mainio ratkaisu. Ainakin omaan silmään.
Edestä puku on melko simppeli ja näyttävimmät yksityiskohdat päätettiin laittaa puvun selkäpuolelle.

Helena siskonsa Hennan kanssa
Värien kanssa seilattiin hetki suuntaan jos toiseenkin, mutta lopulta jäänsininen satiini ja turkoosi sifonki veivät voiton. Lisäksi ihan sattumalta löytyi mahtava turkoosi paljettikoristenauha, joka sitten päätyikin vyötärölle koristamaan sekä peittämään liitossaumaa. Tummempaa sifonkia haluttiin tuoda myös yläosaan, joten siitä taiottiin laskostetut, ja irrotettavat, olkaimet.


Kuten tuolla aiemmin sanoin, näyttävimmät yksityiskohdat sijoitettiin puvun syvään uurrettuun takaosaan. Puvun kiinnityksenä on nyöritys, koristenauha laskeutuu takana V:n muotoisesti ja olkaimet risteävät selässä.


Vaikka sifonki onkin upea materiaali, sen ompelu ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Huolittelut vaativat useamman testauksen, että miten se näyttää parhaimmalta. Vinkkinä ompelijakollegoille, jos ei ole rullapäärmäysmahdollisuutta kapea siksak toimii nätisti, kun kääntää ensin reunaa pari milliä.

Tämän puvun seurauksena tuli muuten katsottua Urheilugaala ensimmäistä kertaa ikinä ja se kannatti, koska pukuhan vilahti, yläosastaan vain, telkkarissa ja meikähän ehkä hieman hihkui typerästi ja hyppeli seinillä.


Puvun liehuva helma kuulemma oli herättänyt huomiota ja ihastusta. Sekä asiakas, että tekijä olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja voiko sitä muuta enää toivoa? Ehkä ei.

Suuritöisten iltapukujen tekeminen on mahtavaa ja niitä olisi kiva päästä tekemään useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkäpä näitä nyt tässä alkaa jossain vaiheessa tipahdella. :) 
Kaiken kaikkiaan hieno alku ompeluvuodelle, tästä taitaa tulla loistava! 

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

22m & 18 kerrosta

22 metriä ja 18 kerrosta tylliä, puolisen metriä vuorikangasta ja sopiva pätkä leveää kumpparia. Noilla materiaaleilla syntyi illassa valmis tyllihamonen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava. (Ei puhuta siitä, että hajotin tän about heti, kun keikuin korkkareissa ja korko jäi jumiin.)

Tää on tehty siitä karkeasta ja paksummasta tyllistä, kun sitä kotoa löytyi riittävästi. Ohuempi tylli tosin toimis varmaankin paremmin, sillä se laskeutuu kevyemmin ja pehmeämmin. Pitänee kokeilla, koska lyhyempi versio houkuttaa kovasti. Ehkä siinä samalla tutoriaali tällaiseen? Mitäs mieltä ootte?


Jätetään tää nyt lyhyeksi, sillä kirjoittaminen takkuaa nyt niin pahasti, että en edes tajua. Palaillaan taas!