lauantai 14. kesäkuuta 2014

Töitä

Koska bussiaikataulut on perinteisesti epäloogisia, jouduin odottelemaan bussia tänään töiden jälkeen noin tunnin. Tapoin aikaa kävelemällä kohti keskustaa ja matkalla vastaan tuli päivänkakkaroita. Eilisten keijuhypetysten innoittamana jäin askartelemaan itselleni seppelettä. Piristi kivasti työpäivän jäljiltä.


Työt sujuu vähän sinne päin, välillä tuntuu kuin ois kaks vasenta kättä eikä mikään ihan suju ja välillä on ihan kivaa. En muista, oonko maininnut, että leikin taas kokkia kesän ajan. 
Ja koska asukuvathan on aina kivoja? 


Äärimmäisen tyylikäs työvaatetus. Paita ja essu: Image wear, housut: Nanso, kengät: Jalas by Sara La Fountain. Kuten ehkä voitte päätellä, työpäivinä ei paljoa jaksa miettiä mitä päällensä kiskoo. Kunhan on vaatteet päällä kun lähtee ovesta ulos ja töihin. Mun unirytmi on vieläkin ihan päin seiniä kun ottaa huomioon työajat ja se muuten tuntuu. Kiukuttaa ja nukuttaa, mitään ei saa aikaan kun pääsee kotiin. Viikonpäivät on ihan sekaisin, kun vapaapäiviä on yksi siellä ja toinen täällä. Ehkä tää tästä. Juhannuksena sit nollataan. Nyt kuitenkin ryömin peiton alle ja yritän selvitä aamuseitsemäksi töihin. Palataan taas!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Paljon onnea minä!

Reilu viikko sitten, 30.5., vates11v asteli Logomon lavalle Imperial Marchin tahtiin. Jännitti ja tärisytti, mutta paperit saatiin käteen ja ammattilakit päähän ongelmitta. Kolmen vuoden uurastus palkittiin ja tää tyttö valmistui vaatetusompelijaksi! Ja melko hyvillä papereilla. Kovin iloinen olen minä. 


Kolmosvuoden ekana päivänä opettaja laittoi meidät kirjoittamaan kirjeet itsellemme, valmistuneelle itselle. Vikana päivänä saatiin kirjeet takasin. Olin näköjään kirjoittanut itselleni melko osuvasti:

Hyvä valmistunut minä,
sä teit sen! Älyttömän paljon onnea. Taas yksi kolmen vuoden taistelu on ohi ja saat kiittää siitä itseäsi. Vaikka nää kolme vuotta sisälsivät järjettömän määrän stressiä, uskonpuutetta, vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, teit sen silti. Toivottavasti oot henkisesti vahvempi ja uskot itseesi riittävästi.
Nyt elät niin kuin hyvältä tuntuu. Rakasta elämää, näe maailmaa äläkä lannistu.


Valmistumista juhlittiin melko perinteisesti sukulaisten ja kavereiden kesken. Ja kuten yllä näette, mulla oli maailman siistein kakku. Pyysin siskoani, harrasteleipuri, tekemään mulle kakun. Päätin sisukset, mutta ulkopuolen jätin täysin siskoni päätettäväksi. Heitin läpällä, että pinkkiharmaavalkoinen värimaailma. Noo, sain sellaisen. Ja teemaan sopivan. Ihan mahtavaa! En saanut nähdä kakkua ennen kuin valmiina ja vähän melkein itketti, kun näin valmiin kakun. Hillittömän siisti! Kiitos Miia! 

Harmikseni musta ei oo mitään kuvaa päivältä, mutta kyllä tunsi itsensä pitkästä aikaa nätiksi! Yritän saada jonkun nappaamaan kuvan mun mekosta, koska se on esittelyn arvoinen.

Nyt on aika kasvattaa siivet ja jahdata unelmia. Maailma on avoinna edessä ja nyt meen miten hyvältä tuntuu. Ja hei, te kaikki muut valmistuneet, ja ylioppilaat, paljon onnea! Ollaan ylpeitä itsestämme ja ammattitaidostamme!