keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Säälittävää vikinää

Olen hetkellisesti romahtanut alas pilvilinnoista ja hattaravuorilta. Elämä kaataa niskaan kaikenlaista epäkivaa, että jaksaminen on taas äärirajoilla. En muista, koska olisin saanut vain olla. Ehkä joululomalla sitten ehtii. Kärsin myös helvetillisestä aikaansaamattomuudesta.

Muotinäytös aiheuttaa stressiä ja harmistusta odotettua enemmän. Kaavoitus ei suju, mikään ei etene juurikaan. Motivaatio on hukassa, kun luokan yhteistyökyky on pohjamudissa. Oma pää on siinä kunnossa, että en kestä enää montaa negatiivista kommenttia tai vastoinkäymistä. Tämä niin koulun kuin muun elämänkin suhteen.

Tuotesuunnittelun tehtävien palautus on tämän viikon perjantaina ja omalta osaltani ne ovat vielä pahasti kesken. Kaikki tehtävät vaativat piirtämistä ja se ei todellakaan ole mun vahvinta alaani. Stressiä siis tästäkin.

60 asuinneliön laajuinen kaaos ahdistaa. Kaikkialla ei oo edes tilaa kävellä. Voin kertoa, että se on perseestä. Mutta aikaansaamattomuuden ja muka ajanpuutteen takia siivoaminen ei onnistu. Tekee lähinnä mieli hakata päätä lujaa seinään. Noh, viimeistään sitten, kun pitää muuttaa. Ja sekin tapahtuu keväällä tai kesällä.

Rahattomuus vaivaa taas vaihteeksi, kun palkka on jo tuhlattu. Elän toivossa ylityökorvausten suhteen. Kelan tuilla ei paljoa juhlita, varsinkaan vuokran noustessa. Vituttaa kyllä huomattavan paljon tuokin. Vuokra nousee 12 euroa ja todellakin keksisin sille rahalle muutakin käyttöä.
Huomaan myös rahan palavan kaikkeen epäoleelliseen ja sokeririippuvuus huutaa.

Kyllä, sokeririippuvuus. Tuntuu, että käyn sokerilla. Muuten pää ei toimi, mutta liika sokeri aiheuttaa pahan olon. Peilistä katsoo vastaan sokerimörkö, jonka paino nousi liian paljon liian lyhyessä ajassa. Itsetunto ja ruumiinkuva tekevät tehokkaasti kuolemaa. Puoletkaan vaatteista eivät mahdu päälle tai kiristävät. Mikään ei puolestaan näytä hyvältä. Ja kolmen viikon päästä pitäisi muka kävellä itsevarmana muotinäytöslavalla. En suostu. Kuntokin on ihan pohjamudissa ja joka paikka jumissa.

Tämän valituksen päätteeksi totean, että saatan pitää pientä taukoa bloggailusta. Yksi asia vähemmän auttaa huomattavasti. Lupaan palata kuitenkin heti, kun saan elämäni taas paremmin järjestykseen ja järkevän postauksen ilmoille. Pysykää edes te vahvoina!

torstai 25. lokakuuta 2012

I'm the little snowman, short and fat...

Nyt on lokakuu ja minä todistin ihan hetki sitten lumiukon rakentamista. Mitä täällä tapahtuu? 
Voin kertoa, että hiukan pelottaa huominen ajoreissu Tampereelle, kun meillä on vielä kesärenkaat alla ja talvirenkaat totta kai Raumalla. Jes! 

Syysloma oli ja meni enemmän tai vähemmän rentouttavien aktiviteettien kanssa. Keikkaputki oli taas kyllä omaa luokkaansa, kun neljänä päivänä putkeen tuli keikkailtua ja kahtena iltana kahdella eri keikalla. Hupsista. Hauskaa seikkailua, voisin todeta.

Koulu menee omalla painollaan muotoilun, kaavoituksen ja muotinäytöksen parissa. Arki tuntuu arjelta ja pää täyttyy uusilla asioilla, jotka pitäisi sisäistää. Kiire painaa näytöksen suhteen, kun aikaa on kolmisen viikkoa ja aloitettuja vaatekappaleita on omalla kohdalla pyöreä nolla. Tai no, yksi kaava on aluillaan ja nyt vaan toivotaan, että se toimii.

Postauksen pointti oli lähinnä se, että olen vielä hengissä ja palailen mahdollisimman pian jonkin järjellisen idean kanssa.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Ruma pitkä lampunheittoa harrastava mies

Kävin aloittamassa lomani rakkaan sedän (lue: Helen) luona Helsingissä. Huomasi taas, että viimenäkemisestä oli kulunut liian paljon aikaa, kun juttujen taso lähinnä itketti.
Kaiken läpänheiton lomassa kiertelimme ympäri kaupunkia ja jollain kummalla tavalla selvisimme jopa Morticiasta ulos tyhjin käsin. Myyjät tosin käyttivät kaikki taitonsa, niin myynti- kuin imartelukin, että sovitetut vaatteet olisivat lähteneet mukaan. Eräskin sovittamani bolero miellytti silmää kovasti huppunsa ja ketjuyksityiskohtansa kanssa, mutta vilkaisu hintalappuun sai vaatteen jäämään kaupan rekille roikkumaan. Ei, en maksa bolerosta 40 euroa. Varsinkaan trikoisesta. Yksi vaate lisää ommeltavien listaan, hiphei.

Eksyin muuten ensimmäistä kertaa The Ounce -teekauppaan ja voi sitä valinnanvaikeutta. Kyseistä puotia ei ole todellakaan hehkutettu turhaan. Mukaan tarttui kahta teetä ja yksi hedelmähauduke. Ehdin jo yhtä niistä maistaa ja voi että, muistin taas miksi rakastankaan teetä.

Ilta meni rennosti Lauttasaaressa lahnatessa hyvän ruoan ja leffojen parissa. Helen pikkuinen yksiö oli jotain kovin suloista ja huvittavinta oli se, kun tajusin sopivani sisustukseen punamustan tukkani ja mekkoni kanssa. Voi sitä naurun määrää.
Viihteenä toimivat Aladdin sekä Black Swan. Kunnon kontrasti leffojen välillä...

Sunnuntaina suuntasimme kohti Aleksanterin teatteria ja Aladdin-musikaalia. Kaksikielinen musikaali, jonka puvustusta oli koulullamme (saatan olla väärässäkin), oli mahtava! Juonta oli toki hieman muokattu, mutta silti se oli hyvin uskollinen Disneyn versiolle. Repliikkejä ja puvustusta myöten. Omiksi suosikeiksi nousivat Jafar, joka on lempparipahikseni, ja Henki. Kylmät väreet olivat todellisuutta ja nauru oli herkässä. Taidetta parhaimmillaan!
Rakkaus musikaaleja ja Disneyn piirrettyjä kohtaan ovat taas esimerkkejä mua ja Heleä yhdistävistä asioista. Mainittakoon nyt, että otsikko on suora lainaus musikaalista.

Kulttuurielämyksen jälkeen löysimme itsemme Ruttopuistosta vaahteranlehtien keskeltä. Syksy on ehkä parasta aikaa valokuvaukselle ja silloin jopa siedän keltaista ja oranssia.
Kuvasta huomaa, että tukkani vaihtoi väriä takaisin kohti punaista. Tai niinkin punaista kuin tukkaani vaalentamatta sai. Eli mustaa löytyy hieman seasta. Toisaalta vaalentamattomuus oli hyvä ratkaisu, koska oon vihdoinkin saanut tukkani takaisin elävien kirjoihin.
Loma lähti käyntiin oikein mainiosti ja tänään päivä on kulunut lähinnä rentoillessa ja suklaayliannostusta hankkiessa. Lomalla on tiedossa muutama keikka, ihania ihmisiä ja yleistä hömppäilyä. Ja kouluhommia tuotesuunnittelun osalta.
Parasta syksyä ja koittakaa välttyä flunssalta!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kangaskilometrejä ja tuskaa

Eilen, tiistaina, lähdimme koulusta retkelle kohti Toijalaa ja kangastukkua. Hupsis, ei hyvä.
Kankaita oli hallikaupalla ja hyllymetrien määrä hämmensi pientä ihmistä. Olohan oli kuin Nalle Puhilla hunajapurkkien keskellä. Joka puolella kauniita kankaita kilometritolkulla.


Onnekseni oon yllättävän harkitsevainen ostaja, kun puhutaan kankaista. Harvemmin tulee ostettua mitään vain sen takia, että se on superia, mutta ei oo käyttöä tiedossa. Sehän päti tälläkin reissulla. Ja toki kangashamstrauksen määrään vaikutti myös se, että minimimäärä oli 5 metriä. Päädyin siis ostamaan vain ne kankaat, mitä lähdin etsimään alunperinkin. Yksi heräteostos tapahtui, mutta siihenkin oli mainio syy. Hintaluokka oli edullisempi kuin suurissa kangaskaupoissa, mainittakoon esimerkkinä tylli, joka maksoi tukussa 1,35e/metri, kun taas esimerkiksi Eurokankaassa hinta on 2e/m.
Oma kangaskasani saa ihan oman postauksensa, ja samalla tuleepi enemmänkin materiaalihömppäilyä. Ja itkua tilanpuutteesta.

Toinenkin uusi asia tuli koettua, nimittäin hapkido. Suunnilleen kasiluokalta asti hyvin toiminut urheilemattomuuteni kärsi, kun A jotenkin ylipuhui mut mukaansa kokeilemaan tuota ninjalajia. Pakko myöntää, että se oli ihan hauskaa, vaikka meinasin tipahtaa pääni kanssa jo alkulämpöjen aikana, mutta pysyin kuitenkin mukana. Kaatuilua treenailtuamme oli aika käydä tositoimiin eli riepottelemaan ja heittelemään kaveria. Helvetin pelottavaa, mutta yllättävän hauskaa. Tosin tänään ei ole ollut hauskaa, kun joka ikinen lihas on jumissa ja sattuu niin vietävästi. Hiphei, ei enää ikinä. En kyllä ehkä onnistu luistamaan treeneistä.
Hauskinta tässä on ollut se, että oon joutunut ramppaamaan portaita ylös ja alas. Paljon. Hirvittävän mukavaa tappokipeillä reisillä. En ehkä koskaan opi ymmärtämään urheilijoita, jotka muka nauttivat helvetillisestä rääkistä. Palaamme tähän aiheeseen kuitenkin ehkä myöhemmin, kun selviän jumeistani ja parit treenit lisää. Kyllä, masokisti on menossa uudestaan.

Nyt suuntaan kuitenkin vikisemään säälittävästi tuskani kanssa peiton alle. Ehkä aamu tuntuu paremmalta.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Raitoja jokirannassa

Höpisin taannoin siitä toisesta ompeluprojektista, joka piti saada kuvatuksi. En sitten ikinä jaksanut raahata sitä kouluun nuken päällä kuvattavaksi, joten tällä kertaa on tyytyminen päällä napattuihin kuviin. Tai no, kyllähän niistäkin ihan mainion käsityksen saa.

Musta hame kapeilla harmailla raidoilla syntyi koulussa muiden ommellessa housuja ja mun piti kehittää itselleni jotain tekemistä. Mielettömän upea kangas löytyi sopuhintaan koulun varastolta ja idea vaan kehittyi nopeasti päässä.
Vyötäröllä on sekä edessä että takana muutama laskos, jotka ovat ihan kivaa vaihtelua ainaiselle poimutukselle. Tokihan hame on ehkä hieman konservatiivisen oloinen, mutta mitä pienistä. Näyttää se silti kivalta, vai mitä sanotte?

Kuva on napattu suunnilleen viikko takaperin, kun hiippailimme koko päivän kaupungilla A:n kanssa. Jokiranta toimii kuvauspaikkana kivasti ja kerrankin osasin itse käyttäytyä. Saatiin siis onnistuneita kuvia.


Koulun osalta tulee melko tiivis ompelukuukausi, kun omaa aikaa pitää myös käyttää muotinäytösprojektiin (tästä lisää myöhemmin) tulevien kolttujen suunnitteluun ja ompeluun. Ja onhan noita omia juttujakin taas. Ensimmäisenä vuorossa on sisustustekstiilejä A:n mökille ja sitten katsotaan, mitä lähdetään tekemään seuraavaksi. Ompeluksia tullaan siis näkemään syksyn mittaan. Ja kai sitä muutakin tulee höpistyä.

Otan muuten edelleen vastaan ehdotuksia ja toiveita siitä, mitä tahtoisitte täältä lukea.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Shades of grey and purple

Lupailin näitä ompelutöitä ja kerrankin olen nopea lupaukseni pitämisessä. Toinen odottaa vielä kuvausta, mutta eiköhän sekin hoidu lähipäivinä. Ja anteeksi, otsikossa on liian huono läppä. 

Tämä sifonkimekko on tehty mittatilaustyönä kaverille, joka tarvitsi koltun siskonsa häihin. Melko simppelillä mallilla mentiin, mutta kyllä se silti kivalta näyttää. Sifongin kepeys on ihanaa ja värit toimii myös. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kokovioletti kolttu, mutta oikean sävyistä kangasta löytyi liian vähän. Ratkaisuna toimi kaksivärisyys. Ja sekoitettiin pakkaa vielä mustalla vyöllä.

Jos valitan jatkuvasti tyllistä, niin sifonki taitaa silti viedä voiton. Sen työstäminen on piinaavaa! Varsinkin yön pimeinä tunteina ja puolikiireessä.
Ironistahan on se, että rakastan kuitenkin kaikkea liehuvaa ja kevyttä.
Kuva ei ihan tee oikeutta, koska nukke on liian pieni suhteessa mekkoon. Yläosa näyttää sen takia löpsähtäneeltä, mitä se ei oikeasti ole.


Sekä minä, että asiakas olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Helman laskostus miellyttää omaa silmää niinkin paljon, että samalla idealla tullaan näkemään muutakin.