perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ja taas...

Mitä mainiointa perjantaita teille, arvoisat lukijat. Ja hauskaa vappua näin etukäteen. 
Huomenna aamulla hiivin Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä Finnairin lennolla AY 0753 kohti Budapestia. Maana Unkari on mulle täysin uusi tuttavuus, joten sitä odotellessa! Kaupunkilomat lienevät puhdasta rakkautta ainakin noin omalla kohdallani.

Pääsyy ulkomaanmatkailuun on eräskin tunnettu suomalainen metallibändi, Nightwish. Keikka on sunnuntaina, joten naamarit ja serpentiinit on pakattu mukaan!

Kuva lainattu täältä
Koska harrastamme loogisia asioita A:n kanssa, suuntaamme kohtapian katsomaan Amorphista Logomoon ja siitä sitten junalla Tampereelle Amarilloon, jossa soittaa Rock & Roll Sensation. Aamuyöllä suuntana sitten Helsinki. Tästä voi seurata jotain hyvinkin jännittävää ja eeppistä. Varsinkin, kun Budapestiin ennustetaan + 25 astetta. Auts.

Pitäkää hauskaa ja olkaa asiallisia näin vappunakin!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Dark Sunshine


Nyt, kun keväinen auringonpaiste on oikeasti todellisuutta ihana Katzu paiskasi mulle tällaisen tunnustuksen. Kiitos kovasti tästä!



Liitä postaukseen award-kuva ja linkitä se henkilö joka antoi sinulle palkinnon
Vastaa sitten kymmeneen kysymykseen
Anna palkinto kymmenelle tai useammalle bloggaajalle. 
 Lempiväri: musta, punainen, pinkki, violetti ja harmaa
Lempieläin: kissa
Lempinumero: 4
Paras alkoholiton juoma: cola tai Fanta Exotic
Facebook tai Twitter: Facebook, Twitteriin asti en oo vielä eksynyt.
 Intohimoni: Musiikki, valokuvaus, ompelu, rokokoo, kauniit asiat ja vaatteet, kengät, mitä näitä nyt on.
Lahjojen saaminen tai antaminen: Antaminen, vaikka saaminen on myös mukavaa. Se tunne, kun toinen tulee iloiseksi pienestä lahjasta on ihan parasta. Viimeksi annoin lahjan sunnuntaina
Lempikuvio: erilaiset ormanetti- ja tribaalikuviot, lumihiutale
Viikon paras päivä: ehkä tiistai
Lempikukka: Gerbera

Ja te, rakkaat lukijat, ansaitsette kaikki tämän tunnustuksen! Mitäpä sitä turhaan erittelemään. Ja Katzu, tää tulee myös suurella lämmöllä takaisin sulle!

Uudet lukijat, hejsan bara! Viihtykää.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sunnuntai

Tänään olen
 - herännyt seitsemältä aamulla nukuttuani reippaat 12 tuntia
 - syönyt aamupalaksi jäätelöä, kahdesti. Heräsin myös kahdesti
 - käynyt ekaa kertaa ikinä Hulluilla päivillä
 - ostanut totaalisen spontaanisti takorautaisen naulakon
 - ostanut lahjan ja kovin kauniin napin
 - tehnyt ja syönyt pizzaa
 - tajunnut olevani vieläkin liian vahvasti vanhempieni tahdon alla
 - nähnyt lämpömittarissa lukeman + 14 astetta
 - ostanut uuden kameran, jonka tosin saan vasta parin viikon päästä
 - hymyillyt
 - todennut, että Budapestin matkaan on aikaa enää viikko
 - haaveillut
 - tehnyt toisen iloiseksi
 - iloinnut tulevista tilaustöistä
 - käyttänyt pinkkimustaa kauluspaitaa
 - sekoillut uudistuneen bloggerin kanssa
 - nähnyt miehen, jolla oli pinkit vakosamettihousut

ps. Turun Sanomien mukaan kirjoitan muotiblogia. En ehkä menisi ihan tuota allekirjoittamaan, mutta ehkä se on oma vikani, kun selittelen asioita hassusti. Mutta miksi ei? 
Vai mitä mieltä te olette? 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Keep it simple, keep it classic

Ja pidetään samalla postaus lyhyenä.
Sain jonkin aikaa sitten tilaustyön, joka oli kaksiosainen. Classic Lolitaan sopiva, violetti, hame sekä alushame. Ja minähän tein. Ja poimutin. Ja kiroilin. Ja poimutin vähän lisää. Laitoin kerroksia väärin kiinni vuoriin. Onneksi vain neuloilla. Aloitin kasaamisen alusta. Ompelin 6 metriä vinokanttia helmaan. Poimutin lisää. Ompelin pitsiä. Löysin kauniin napin. Saatoin myös hieman vielä poimuttaa.




Kuvat saattavat vääristää väriä hieman, violetti on oikeasti tummempi. Puolivälissä hametta on mustaa puuvillapitsiä, jonka alapuolelta lähtee poimutettu helmapala. Ainakin omasta mielestäni hame onnistui ja asiakaskin vaikutti tyytyväiseltä.
Alushame taas tulikin vielä paremmaksi ja kohottavammaksi, kuin olin ajatellut! Ei muuten haitannut ollenkaan. Melkein voisi askarrella itsellekin moisen kunhan vain jaksaa. Tosin jatkossa saatan lisätä hameeseen vielä yhden kerroksen tylliä, vaikka se on jo noin varsin muhkea. Mutta pitäisipähän myös raskaitakin materiaaleja kunnolla.

Tällä hetkellä ompelulistalla on tasan yksi työ. Mitähän sitä sitten seuraavaksi?

torstai 12. huhtikuuta 2012

näpytinäpytiaaaaarghnäpyti

Joku Snowfallin aikainen lukija saattaa muistaa, että olen räyhännyt tästä aiheesta ennenkin.
Tiedättekö sen tunteen, kun koulussa on muuten kivaa, mutta atk-tunnit aiheuttavat lähinnä älyttömän määrän aggressioita?

Kertokaa mulle millä helvetin järjellä on muka kivaa tehdä koulujuttuja koneella. Tai siis, että kuinka moni oikeasti tekee niitä asioita, mitä oikeasti pitäisi? Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että olen tehnyt työni valmiiksi ja siksi räyhään blogissa aiheesta.
Nyt kun koulunkäynti siirtyy yhä enemmän tietokoneelle, sitä enemmän se mua tavallaan ärsyttää. Siis  tietotekniikkakeskeisyys, ei koulu. Viihdyn koulussa mitä parhaiten, kun koen olevani täysin oikealla linjalla opiskelemassa

Annetaan lukiolaisille läppärit, että muistiinpanojen tekeminen olisi helpompaa. Helpompaa ehkä joo, mutta kumpi viehättää enemmän tekstinkäsittelyohjelman tyhjä valkea sivu vaiko blogimaailma ja facebook? Niinpä, vastatkaa tähän itse.
Laitetaan amikset piirtämään ammattiteknisiä kuvia koneella. Yleisin ääni luokassa on opettaja huutamassa, että nyt se helvetin naamakirja kiinni.
Ylläolevan kuvan piirtäminen olisi käynyt käsin huomattavasti nopeammin ja siistimmin. Tokihan joku voi olla eri mieltä, mutta itse en ole lähellekään tyytyväinen, kun puhutaan työn siisteydestä. Lähinnä erään kaavanpiirto-ohjelman avaaminenkin aiheuttaa suurta kettuuntumista eikä tunneille edes tee mieli osallistua. 
Yritäpä sitten kahdeksalta aamulla tai kahdelta iltapäivällä saada jotain aikaan, kun motivaatio on pahasti nukkumassa. Enkä minä ole todellakaan ainoa, kenellä on tämä ongelma. 
Nykyään en vaan enää jaksa lusmuilla tunteja, kun ne työt pitää tehdä joka tapauksessa. Ompelujutuissa saa kyllä muut kiinni, mutta näissä teorioissa heikommin. 
Ja nyt pitäisi vielä yrittää piirtää mallikuva paitapuserosta. Koneella. En tahdo! 

Nyt kasailen taas motivaationi ja hiivin kohti perusvaatetuksen tunteja ja kuosittelua. Edes jotain kivaa tähänkin päivään! Okei, on tässä päivässä muutakin kivaa, mutta silti. Tappotunneista huolimatta fiilis on sinänsä korkealla, mitä nyt vähän ärsyttää.

Ja niin, eräskin postaus on teitä odottamassa, mutta kuvapuoli ei vieläkään ole ihan kunnossa uuden koneen osalta. Tai olisi, mutta en millään viitsi tunkea blogia täyteen jättikuvia, että lataus kestää kolme tuntia. Palatkaamme taas. Mainiota torstaita!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

"Kukaan ei oo ikinä tehny mulle mitään tällasta!"

Kun tässä taannoin läpisin jatkuvasti eepisestä ompeluprojektista, se on saatu päätökseen. Tavallaan.

Koulussa meillä oli pakollisena työnä miesten liivi ja alkuperäisten ohjeistusten mukaan sitä ei olisi saanut tehdä lapselle. Joten pähkäily oli aivan älytön. Kukas sitten? Iskä tai kukaan sukulaisista ei ole mitenkään päin liivityyppiä. Eikä kaveritkaan oikeastaan. Hiphei tosi kiva. Ja sitten iski kuningasidea. Ideavaiheessa se kuulosti koko ajan paremmalta ja paremmalta, mutta toteutus vähän epäilytti. Uskallanko/kehtaanko kysyä? Onneksi kehtasin ja uskalsin.

Sain asiakkaakseni erään Suomen parhaista rocklaulajista: Pekka Heinon.

Brother Firetribessa, Leveragessa ja Rock & Roll Sensationissa vaikuttava Pekka nähdään lavalla oikeastaan aina liiviin pukeutuneena, että yritäpä siinä sitten keksiä parempaa asiakasta.
Vaikka voisi sanoa, että olemme Pekan kanssa jo vanhoja tuttuja, niin jouduin kyllä keräämään rohkeutta valtavat määrät. Ja taisipa A vieressä tökkiä että nyt kysyt. Ja onneksi A tökki.
Pekka oli totaalisen liekeissä ideasta ja oli heti mukana. Kyllähän siinä sitten väkisinkin nousi hymy huulille ja teki mieli rynnätä halaamaan Pekkaa.
Lopputuloksen näette yllä olevista, laaduttomista, kuvista. Minä olen ompelijana erittäin tyytyväinen ja asiakaskin vaikutti tyytyväiseltä. Illan mittaan sai kuulla useampaankin otteeseen, kuinka Pekka selitti ties kenelle minun tehneen liivin.
Kun motivaatio tekemiseen oli alusta loppuun korkealla, työn tulos ei voi olla huono. Tai voisi, mutta tällä kertaa en voi oikeastaan olla enää yhtään tyytyväisempi. Tein parhaani ja se myös näkyy. Toki pyrin aina tekemään parhaani, mutta edellisessä paitapuserossa motivaation puute ja yleinen kettuuntuminen näkyy turhankin hyvin. Kuvat eivät tee sinänsä oikeutta vaatteelle, otapa onnistunut ja imarteleva kuva pimeässä ravintolassa. Ja kyllä sitä sai kuulla perinteisen ootko sä oikeesti tehnyt tän itse? -kommentin.
Palatakseni vielä postauksen alkuun ja tavallaan-kommenttiin. Pekka kysyi, josko voisin tehdä vielä toisenkin liivin. Ja minähän teen.
Orastava alku Suomen musapiireihin pääsemiselle. Vai miten se meni?

maanantai 2. huhtikuuta 2012

King of nothing

We were told we have to serve our empire
and die

The war was lost 
but we went on

Our King was dead
and in the end

Nobody won

Eräänä aamuna bussipysäkille oli levinnyt korttipakka. Pari päivää myöhemmin kaikki kuninkaat löytyivät oikein päin. Tekstin kuvien lomassa teille tarjoaa Stratovarius. 

                                                   

Maanantai

Ei vieläkään suunniteltuja postauksia, kun kuvahömppäily on vieläkin työn alla.
Saatoin luvata, että siivoan, mutta hupsis, kirjoittelen täällä vaan omiani. Tosin sulatin pakastimen ekaa kertaa koskaan. Takatalven hyvä puoli on se, että parvekejääkaappi toimii edelleen vallan mainiosti!

Leikin siis vaihteeksi kodinhengetärtä siivouksen ja yleisen kodinhoidon suhteen. Pyykkiä, tiskiä, ruokaa. Eilen sain mm. kuulla, että joku saa musta vielä hyvän vaimon itselleen. Ei, en usko että saa.

Viikonloppuni vietin Helsinkilässä ja lähiseutuvilla. Keikkoja ja käynti Fiskarsissa. Kuvia 0. Niskajumi on helvetillinen. Normaalia keikkajumia pahempi.

Mutta oikeasti lupaanlupaanlupaan saada jotain järkevää tänne asti vielä tällä viikolla. Pitää ottaa atk-tuki tiukkaan halaukseen, ettei ehdi karata!
Mainiota huhtikuuta!