lauantai 22. elokuuta 2015

Rainbows all around

Viime viikko oli täynnä jännittäviä asioita, ihania ihmisiä, tanssia ja glitteriä. TurkuPride näkyi vähän joka puolella erilaisina tapahtumina. Virallisiin Pridejuttuihin tuli osallistuttua vain kahtena  päivänä, mutta hauskaa oli koko viikon edestä. 

Keskiviikkona pikniköitiin burleskihengessä. Hylätty Huvipuisto, mainiota seuraa, viiniä jokirannassa ja tunnelmavalaistusta. Sain myös mun ihanan Katan vierailulle. Parasta! Osa piknikseurueesta jutteli lähtevänsä perjantain etkoilubileisiin tanssimaan. Näppärästi tungin itseni mukaan seurueeseen. 

Turun sympaattinen Suxes tuntui lähinnä saunalta perjantaina. Aina parin biisin jälkeen tuli syöksyttyä ulos viilenemään ja sit takaisin tanssilattialle. En todellakaan oo mikään maailman paras tanssija, mutta mulla oli silti ihan hillittömän hauskaa. Mainio seura ja mahtava DJ toki auttoi tässä. Tulin siihen tulokseen, että pitäis ehdottomasti käydä tanssimassa useammin. 

Alkuillasta mun tennareille naureskeltiin, kun iso osa porukasta oli korkkareissa. Mut eipäs muuten sattunut jalkoihin so it was party all night for me! :) 


Onnea on myös se, että yleensäkin lähtee ulos kämpästä ilman meikkiä. Siinä saunassa ois meinaan naama vaan valunut pois paikoiltaan. Tämä tosin tuli myös koettua, koska muutamat naamaan tungetut blingit eivät kovinkaan kauaa pysyneet. Mut ne oli hauskat niin kauan kuin kestivät. Saatoin myös kuorruttaa kanssatanssijoita tukasta lentävällä glitterillä. Vaikka mulla onkin identiteettikriisi lyhyen tukan takia, siinä oli omat hyvinkin positiiviset puolensa. Pysyi niska iloisen viileänä. 

Tanssitun yön jälkeiset unet jäivät lyhyiksi, koska lauantaina oli vuorossa paraati. Hylätyllä Huvipuistolla oli oma pieni osastonsa. 


Marssijoita oli reippaat 2000 ja näytti pirun hyvältä. Jonain kauniina päivänä pääsen vihdoin isompiin Pridekulkueisiin, mutta tänä vuonna tuli sössittyä useampikin typerillä aikatauluilla. Anyways, Turun oma pieni Pride on parasta. And we will get bigger. 
Fiksu veto lähteä kokomustissa ja korkkareissa, mutta pikkuvikoja. Välillä on kiva näyttää ihmiseltä.
 

Jokirannassa oli (ja on luultavasti vieläkin) superhienot sateenkaarisiivet. Puistojuhlan jälkeen kipiteltiin tanssimaan vielä lisää, kun Priden iltabileet järkättiin Klubilla.

Pridehöpinöiden perään on ihan luontevaa jatkaa, että en ollut mukana tapahtumissa ja marssimassa vain kavereiden ja yleisen tukemisen takia. Oli seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli mitä tahansa, sen ei pitäis vaikuttaa siihen, miten ajattelee muista. Jokainen pitäis nähdä ihmisenä, tasa-arvoisena. Heterous ei nosta ketään muiden yläpuolelle. Transihmiset ei oo pohjasakkaa. Avarakatseisuus ei maksa mitään. 
Olin mukana, koska hyväksyn itseni just näin: homoseksuaalina, mutta kevyesti panromanttisena. 
(Koska kaikki ei ehkä oo ihan perillä termeistä... Tunnen seksuaalista vetoa vain naisiin, mutta en koe mahdottomaksi rakastua muuhun sukupuoleen.) 


lauantai 15. elokuuta 2015

See the sun rise

Pari viikkoa takaperin superkauniina maanantaiaamuna kiivettiin Hannin ja Annin kanssa Luolavuorelle. Alkukesästä kiipeiltiin samassa paikassa ja tultiin siihen tulokseen, että ois parasta käydä katsomassa siellä auringonnousua. Hetki siinä meni, mutta lopulta löydettiin sopiva päivä ja säätila.

Näin myöhään kesällä aurinko nousee siinä vähän aamuviiden jäljestä, joten H:n kanssa jumitettiin yö jätskin ja leffojen parissa. Powernap ja sit kuuman kaakaon kanssa kohti Luolavuorta. Epäturkulaisille (ja miksei turkulaisillekin) tiedoksi, että ehkä kolme kilsaa keskustasta pönöttävältä Luolavuorelta näkee käytännössä koko Turun ja pidemmälle. Eikä muuten oo mitään edessä paria puuta lukuunottamatta. Kantsii kiivetä joskus. Ja onhan siellä mäen juurella siistejä luolahommia, joita en  oo kylläkään itse vielä käynyt tutkimassa.


Kameran kanssa leikkiessä Hanni totesi vierestä, että näyttää supersiistiltä aurinkolasien läpi. Piti kokeilla.


Mitä sitä turhaan instagramfilttereitä käyttämään, aurinkolasit ajaa saman asian. :)


Joku kiva filtteri objektiiviin helpottais varmaan huomattavasti auringonnousun kuvaamista, koska heheee silmät tuntuu aika höpöltä siinä vaiheessa, kun tuijottaa nousevaa aurinkoa riittävän pitkään.

Vaikka nykyään kukaan ei ehkä usko, oon oikeesti aamuihminen ja rakastan aamuja. Tässä kun on välillä kärsinyt uniongelmista kaiken muun hauskan lisäksi oon valvonut monta kertaa nousevan auringon seurana. Useimmiten ihan vaan oman kämpän uumenista, mutta valon ja värien seuraaminen on mahtavaa. Pari kertaa oon kipittellyt ulos aikaiseen aamuun ja käynyt kunnolla moikkaamassa nousevaa aurinkoa. Rakastan aamuja vähän vielä enemmän. Kaiken heräämisen seuraaminen on ihanaa. Kirkkaita ja kylmiä syysaamuja odotellessa!

Viettäkää super loppukesä!