lauantai 22. joulukuuta 2012

Heiheihei!

Lyhyesti ja ytimekkäästi:
katoan blogimaailmasta pariksi viikoksi. Tänään illalla lähtee lento kohti Singaporea ja sieltä vaihto kohti Melbournea, Australiaa. Lähdemme tyttöporukalla, minäsiskoäiti, lämmittelemään.

Toivotan siis teille mahtavaa joulua ja superia uutta vuotta! Minä palaan tammikuussa! 

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mustaa farkkua ja kauniita nappeja

Hyvä maanantai on vapaa maanantai. Viikko lähtee huomattavasti paremmin käyntiin, kun saa nukkua maanantaiaamuna pitkään eikä ole kiirettä oikeastaan minnekään. Saatan pitää tästä lukujärjestysratkaisusta. Muilla luokkalaisilla on maanantaisin yleisaineita, jotka mä olen jo edellisessä koulussa lukenut. Tää on hirvittävän kivaa.

Kohta mun pitäisi saada vieraaksi entinen luokkakaveri C ja sitten tyttöhömppä kaupungilla pääsee karkaamaan käsistä. Pari joululahjaa on vielä hommaamatta ja pari pitäisi vielä askarrella, mutta materiaaleja puuttuu. Ne haltuun tänään ja sitten vain askartelemaan. Ja ne askartelut tullaan näkemään täälläkin.

Virallisestihan tää postaus liittyy erääseen koulutyöhön, joka valmistui viime viikolla. Meillä on käynnissä kaavoituskurssi, jossa keskitytään yläosan kaavoittamiseen. Tai siis ammattitermeillä naisten puvun peruskaavaan. Muutaman tunnin harjoitteluiden jälkeen pääsimme tositoimiin ja piirtämään kaavoja omille mitoille. Tuloksena se, että kukakin sai tehdä, mitä lystäsi. Itse päädyin liiviin, vaatekappaleeseen, jota mun kaapistani ei ole ennen löytynyt, koska pää yhtäkkiä sanoi, että liivihän ois kiva.
Tällainen siitä lopulta tuli. Hyvin pelkistetty ja vyötärölle ulottuva. Liivin ideana oli ehkäpä se, että sillä saisi vanhoihin mekkoihin jotain uutta. Liivi päälle vaan ja menoksi. Ja taitaapa tuo olla jatkossa keikkavaatekriisien pelastajakin. Jollain tasolla liivi on jatko-osa eräälle hameelle, jonka tein koulussa viime keväänä. Materiaali on sama, napit ovat samanlaiset. Vain nyöritykset puuttuvat. Pitänee joskus kuvata se hame tännekin. Toinen syy tämän tekemiselle oli se, että teki mieli saada jotain uutta vaatetta lomareissulle.
Lisäkuva vielä napeista, koska mun mielestäni ne ovat erittäin kauniit. Jos vaate on muuten todella pelkistetty, kauniit napit tekevät ilmettä aika reippaasti. Omaa silmää miellyttävät eniten juurikin metallinapit eivätkä puiset tule kovinkaan kaukana perässä.

Sitten muuten yksi asia, jonka oon unohtanut jakaa teille, vaikka tää onkin jo vanha juttu. Mut ja ompeluprojektit löytää nykyään myös facebookista: Lumria. Käykääpäs tykkäämässä. :) Sivu on vielä hitusen keskeneräinen, mutta pikkuhiljaa rakennellaan sitäkin kasaan. Aika paljon samoja juttuja näkyy siellä ja täällä blogissa, mutta ei välttämättä kaikkea. Sivuiltahan on myös kätevämpi selailla näitä tuotekuvia. Sinne saattaa välillä myös ilmestyä jotain pientä myyntiin. Toki ilmoittelen niistä tännekin.

Lopetan pulinan tähän. Pidetään homma lyhyenä. Yritän ehtiä päivittelemään vielä ennen reissua. Mainiota viikkoa ja joulunodotusta!

torstai 13. joulukuuta 2012

Fantasialla mennään, vuorossa viitta

Aika moni teistä varmaankin on tietoinen siitä, että Hobitti-elokuva sai ensi-iltansa keskiviikkona? Me kävimme isommalla porukalla katsomassa sen heti yönäytöksessä 00.12. Visuaalisesti hillittömän upea leffa, musiikki on sanoinkuvaamattoman upeaa ja muutenkin homma toimii. Itse kirjan vain kerran lukeneena tykkäsin kovasti, mutta olihan siellä ihan kummallisia lisäyksiä ja muutoksia. Jätän nyt suuremman arvostelun tekemättä, mutta pakko on kuitenkin suositella. Käykää ehdottomasti katsomassa!

Totta kai ensi-iltaan pitää pukeutua teeman mukaan, mutta perinteiseen tapaani olin myöhään liikkeellä. Kuvien viitta on taiottu leffaa edeltävänä iltana ja yönä vasemmalla kädellä omista varastoista löytyvistä materiaaleista. 
Ohuesta villakankaasta ommeltu viitta ulottuu suunnilleen puoleen pohkeeseen. Muotoa on haettu sekä kellottamalla että muutamalla laskoksella kaula-aukossa. Huppu on kaksinkertainen hiippa ja totaalisen ihana.
Kuten myös huomata saattaa, huppu on isohko. Voisi olla joltain osin vieläkin suurempi. Kivalta se silti näyttää. Ja koko homma näytti muuten älyttömän hyvältä liikkeessä. Jeij, hyvä minä. Tämä viitta päätyi A:n päälle.

Haaveilu omasta viitasta on todellisuutta, mutta toteutus ontuu vielä.
Loppuun vielä fiilistelymusaa Hobitin soundtrackilta. Nousi lujaa tän hetken lemppareiden listan kärkeen.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Nipsnaps --> surrur x2 --> käyttöön

Joulukuu tapahtui, samoin myös 20 senttiä lunta.

Tuli askarreltua lämmikettä pakkasta ja lunta vastaan. Oon todella huono käyttämään pipoja tai hattuja, joita tosin tahtoisin käyttää, niin huput on aina ennen ollut se mun juttu. Ongelmaa pään fyysisen, henkinen on jo tapahtunut, jäätymisen kanssa ei ollut, kun käytti kuitenkin aina hupparia. Nykyään vaan bändihupparit ei ehkä tunnu arkisin omimmalta vaihtoehdolta, joten vilukissa kärsii. Mutta ei kärsi enää, kun sorruin muoti-ilmiöön: huppuhuivit. Syksyn ja talven hitti ja niihin törmää kaupassa kuin kaupassa. Nyt myös allekirjoittaneen hattuhyllyllä.

Superotushan olisi neulonut huiviasian nopsaan, mutta omat neulontaskillit ovat niin pahasti ruosteessa, että päädyin ompelijan ratkaisuun. Kangasvarastoja penkoessa käteen sattui pehmoista tummanharmaata neulekangasta. Pieni pää sanoi raksraks ja kangas lähti kouluun mukaan. Hupun kaavan metsästys ja leikkuuseen vaan. Huppuosa on kaksinkertainen kun taas huivi on yksinkertainen, kapea ja pitkä. Askartelu vei aikaa hurjat 25 minuuttia. Olisi varmaankin vienyt vähemmän ellen olisi höpissyt keikoillajuoksemisesta ja korseteista luokkakaverin kanssa.
Kuva on laatua webkamera, mutta ehkä siitä saa käsityksen. Laitetaan sitten joskus parempi kuva ihan in action. Huppu on ihanan suuri, sinne mahtuu tääkin kiharapehko ongelmitta. Ja pysyy muuten päässä, vaikka tukka olisi sotkunutturalla takaraivolla. Lämmittää ihanasti ja on niin pehmoinen, että tuota tekisi mieli vain pitää jatkuvasti! Bonuksena tuo on vielä ihanan tyttömäinen olematta kuitenkaan överi. Mun asusteosastoni selkeästi huusi tuollaista huivia. Nyt kun saisi vielä tummanpunaisen ja ehkä mustan yksilön niin olisi sitä vaihteluakin.
Eilisen lumimyrskyulkoilun perusteella voin kertoa onnistuneeni. Ei inhottavaa viimaa korvissa, lumivyöryä niskassa tai läpimärkää tukkaa.

Oma ompeluinspis on tehnyt paluun rytinällä ja tässä pitkän viikonlopun aikana saattaa tulla jotain ompelusta valmiiksi. Jos ei muuta, niin vanha huppari tulee saamaan uudet resorit.

Aiheesta kukkaruukun suuntaan. Ootte varmaankin suuri osa törmänneet blogeissa, erityisesti tyyli- ja lifestyleversioissa, pyörineeseen Naked Truth -haasteeseen?
Idea on ihan mahtava ja mua oikeasti kiinnostaa nähdä ihmisiä täysin luonnollisina. Liiallinen pakkelikerros on yök. Oli se sitten omassa tai kenen tahansa muun naamassa. Ystävämme photoshop on myös jees, mutta miksi kiillottaa sillä pienet rosot pois? Ei kenelläkään meistä oo täydellistä ihoa, niin miksi niin pitäisi uskotella?

Mä viihdyn älyttömän hyvin meikittä. Lähden usein juhliinkin ihan omalla naamallani enkä saa siitä mitään ulkonäköpaineita, jos muut ovat panostaneet. Kaikki meistä ovat oikeasti kauniita luonnostaan, toiset enemmän toiset vähemmän, ilman meikkiä. Kun katson peiliin, sieltä ei katso takaisin Marilyn Monroe, Kirsten Dunst tai Helena Bonham-Carter. Sieltä katsoo usein väsynyt ja kalpea otus, jonka silmiä ympäröi punaiset ja kuivat renkaat. En ole mitenkään päin täydellinen, varsinkaan vartaloni puolesta. Oon vaan oppinut elämään itseni kanssa ja etsimään niitä hyviäkin puolia.
Meikkaamattomuutta helpottaa kovasti se, että omat ripseni ovat pitkät, kaarevat ja mustat. Kulmatkin ovat  riittävän tummat eikä niitä tarvitse piirtää näkyviin. Meikkaan keskimäärin kerran kuukaudessa.

Blogimaailmassa melkein tuntuu, että on pakko yltää samalle tasolle muiden kanssa. Tuo suosittu bloggari käyttää tuollaista meikkiä päivittäin, tekee erilaisia tutoriaaleja ja saa tuotteita testattavakseen. Lienevätköhän oikeasti hyviä...
Tuon toisen bloggarin kuvat näyttää suoraan muotilehdestä napatuilta. Minäkin tahdon! Tähän liittyy ystävämme photoshop. Oman blogin kuvat on yleensä melko aitoja. Rajaus, kontrasti, värisävyt ja muut pikkujutut tulevat usein korjatuksi, mutta harvemmin tulee muuten niihin koskettua. Ei sillä, että edes osaisin muuta. Eikä mulla myöskään ole photaria.
Jos kuvat ovat käyneet photarissa, niiden takana on silloin A, joka oikeasti osaa asiansa. Mutta harvemmin niissäkään on koskettu ihmisen vikoihin. Ehkä joku supernäppy poistetaan tai häiritsevä hius kasvoilta. Ei sen kummempaa. Silmät saavat toisinaan kirkkaamman värin. Överiksi ei kuitenkaan mennä.

Nyt siirryn höpisemästä ja palaan ompelukoneen ääreen. Joulusukkia tulossa. Pitäkää huolta ja tehkää lumiukko, jos sää sen sallii!

tiistai 27. marraskuuta 2012

One more

Jatketaan vielä tunnustuslinjalla, kun Frosti heitti mua tällaisella härpäkkeellä. Kiitos kovasti tästä.
Tämäkin pitäisi sääntöjen mukaan jakaa eteenpäin, mutta muistaisin tehneeni moisen jo kertaalleen. Olen siis vain iloinen tästä tunnustuksesta. Tällaiset pienet jutut lämmittää mieltä välillä aika reippaastikin. Kiitos vielä kerran Frostille.


  


torstai 22. marraskuuta 2012

Oh, so sweet!

Lady Satin tyrkkäsi mulle tällaisen söppänän tunnustuksen, kiitos kaunis tästä. On ihan kivaa tietää, että jengi tykkää, vaikka aktiivisuus on ajoittain hyvinkin vaihtelevaa.
Lady heitti mulle erään kuvahaasteenkin jonkin aikaa sitten, mutta se saa vielä odottaa.

Parissa postauksessa mainittuna ollut muotinäytösprojekti on ohi ja henkilökohtaisesti oon todella iloinen siitä, että se on todellakin ohi. Oma jaksaminen oli taas vähän miten sattui erinäisten asioiden takia, joten en osannut iloita mahdollisuudesta. Kirjoittelen siitä teille kuitenkin mahdollisesti ensi viikolla, jos saan kuvia siihen mennessä.

Oon saanut nyt itseäni ja elämää yleisesti taas niskasta kiinni, joten asiat rullaavat taas hieman paremmin. Koulussa on taas hiukan mukavampi käydä, kun pari typerää stressitekijää ja vainoharhaisuuden aiheuttajaa on saatu pois alta.
Nyt yritän kovasti saada kämpän kuntoon ja sitten keskityn enemmän erilaiseen askarteluun ja ompeluun ja ties mihin kivaan.

Ideoita bloggaamisenkin suhteen tipahtelee välillä, että ehkäpä tästä suosta vielä noustaan. :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Sneekey Peekey

Elämä alkaa taas voittaa ja stressi hellittää. Annoin itselleni luvan pitkittää asioita, joten kyllä tää tästä. Kiitos hirveästi teidän tsemppikommenteista, ne piristivät ihan oikeasti. Mutta nyt pyrin pitämään positiivisemman fiiliksen päällä niin elämässäni yleensä kuin bloginkin puolella.

Ideoita tuossa päänkasailutauon aikana tipahteli pariinkin eri postaukseen, mutta kertokaapa te tykkäättekö tutoriaaleista? Olisi meinaan pari korjattavaa vaatetta ja tuunausjuttuja. Onko kiinnostusta moisiin?

Ja hei, teitä on kertynyt puolisataa! Kiitos siitäkin mussukat. Kunhan saan pari juttua pois alta, keksin teille jotain arvottavaa. :)

Ja nyt otsikkoon viitaten, saatte pienen kurkistuskuvan toisesta muotinäytöskoltustani, joka on helman lyhennystä ja muutamaa käsinommelta vaille kasassa. Pahoittelut kököstä puhelinlaadusta.
Palaan taas ajan salliessa

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Säälittävää vikinää

Olen hetkellisesti romahtanut alas pilvilinnoista ja hattaravuorilta. Elämä kaataa niskaan kaikenlaista epäkivaa, että jaksaminen on taas äärirajoilla. En muista, koska olisin saanut vain olla. Ehkä joululomalla sitten ehtii. Kärsin myös helvetillisestä aikaansaamattomuudesta.

Muotinäytös aiheuttaa stressiä ja harmistusta odotettua enemmän. Kaavoitus ei suju, mikään ei etene juurikaan. Motivaatio on hukassa, kun luokan yhteistyökyky on pohjamudissa. Oma pää on siinä kunnossa, että en kestä enää montaa negatiivista kommenttia tai vastoinkäymistä. Tämä niin koulun kuin muun elämänkin suhteen.

Tuotesuunnittelun tehtävien palautus on tämän viikon perjantaina ja omalta osaltani ne ovat vielä pahasti kesken. Kaikki tehtävät vaativat piirtämistä ja se ei todellakaan ole mun vahvinta alaani. Stressiä siis tästäkin.

60 asuinneliön laajuinen kaaos ahdistaa. Kaikkialla ei oo edes tilaa kävellä. Voin kertoa, että se on perseestä. Mutta aikaansaamattomuuden ja muka ajanpuutteen takia siivoaminen ei onnistu. Tekee lähinnä mieli hakata päätä lujaa seinään. Noh, viimeistään sitten, kun pitää muuttaa. Ja sekin tapahtuu keväällä tai kesällä.

Rahattomuus vaivaa taas vaihteeksi, kun palkka on jo tuhlattu. Elän toivossa ylityökorvausten suhteen. Kelan tuilla ei paljoa juhlita, varsinkaan vuokran noustessa. Vituttaa kyllä huomattavan paljon tuokin. Vuokra nousee 12 euroa ja todellakin keksisin sille rahalle muutakin käyttöä.
Huomaan myös rahan palavan kaikkeen epäoleelliseen ja sokeririippuvuus huutaa.

Kyllä, sokeririippuvuus. Tuntuu, että käyn sokerilla. Muuten pää ei toimi, mutta liika sokeri aiheuttaa pahan olon. Peilistä katsoo vastaan sokerimörkö, jonka paino nousi liian paljon liian lyhyessä ajassa. Itsetunto ja ruumiinkuva tekevät tehokkaasti kuolemaa. Puoletkaan vaatteista eivät mahdu päälle tai kiristävät. Mikään ei puolestaan näytä hyvältä. Ja kolmen viikon päästä pitäisi muka kävellä itsevarmana muotinäytöslavalla. En suostu. Kuntokin on ihan pohjamudissa ja joka paikka jumissa.

Tämän valituksen päätteeksi totean, että saatan pitää pientä taukoa bloggailusta. Yksi asia vähemmän auttaa huomattavasti. Lupaan palata kuitenkin heti, kun saan elämäni taas paremmin järjestykseen ja järkevän postauksen ilmoille. Pysykää edes te vahvoina!

torstai 25. lokakuuta 2012

I'm the little snowman, short and fat...

Nyt on lokakuu ja minä todistin ihan hetki sitten lumiukon rakentamista. Mitä täällä tapahtuu? 
Voin kertoa, että hiukan pelottaa huominen ajoreissu Tampereelle, kun meillä on vielä kesärenkaat alla ja talvirenkaat totta kai Raumalla. Jes! 

Syysloma oli ja meni enemmän tai vähemmän rentouttavien aktiviteettien kanssa. Keikkaputki oli taas kyllä omaa luokkaansa, kun neljänä päivänä putkeen tuli keikkailtua ja kahtena iltana kahdella eri keikalla. Hupsista. Hauskaa seikkailua, voisin todeta.

Koulu menee omalla painollaan muotoilun, kaavoituksen ja muotinäytöksen parissa. Arki tuntuu arjelta ja pää täyttyy uusilla asioilla, jotka pitäisi sisäistää. Kiire painaa näytöksen suhteen, kun aikaa on kolmisen viikkoa ja aloitettuja vaatekappaleita on omalla kohdalla pyöreä nolla. Tai no, yksi kaava on aluillaan ja nyt vaan toivotaan, että se toimii.

Postauksen pointti oli lähinnä se, että olen vielä hengissä ja palailen mahdollisimman pian jonkin järjellisen idean kanssa.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Ruma pitkä lampunheittoa harrastava mies

Kävin aloittamassa lomani rakkaan sedän (lue: Helen) luona Helsingissä. Huomasi taas, että viimenäkemisestä oli kulunut liian paljon aikaa, kun juttujen taso lähinnä itketti.
Kaiken läpänheiton lomassa kiertelimme ympäri kaupunkia ja jollain kummalla tavalla selvisimme jopa Morticiasta ulos tyhjin käsin. Myyjät tosin käyttivät kaikki taitonsa, niin myynti- kuin imartelukin, että sovitetut vaatteet olisivat lähteneet mukaan. Eräskin sovittamani bolero miellytti silmää kovasti huppunsa ja ketjuyksityiskohtansa kanssa, mutta vilkaisu hintalappuun sai vaatteen jäämään kaupan rekille roikkumaan. Ei, en maksa bolerosta 40 euroa. Varsinkaan trikoisesta. Yksi vaate lisää ommeltavien listaan, hiphei.

Eksyin muuten ensimmäistä kertaa The Ounce -teekauppaan ja voi sitä valinnanvaikeutta. Kyseistä puotia ei ole todellakaan hehkutettu turhaan. Mukaan tarttui kahta teetä ja yksi hedelmähauduke. Ehdin jo yhtä niistä maistaa ja voi että, muistin taas miksi rakastankaan teetä.

Ilta meni rennosti Lauttasaaressa lahnatessa hyvän ruoan ja leffojen parissa. Helen pikkuinen yksiö oli jotain kovin suloista ja huvittavinta oli se, kun tajusin sopivani sisustukseen punamustan tukkani ja mekkoni kanssa. Voi sitä naurun määrää.
Viihteenä toimivat Aladdin sekä Black Swan. Kunnon kontrasti leffojen välillä...

Sunnuntaina suuntasimme kohti Aleksanterin teatteria ja Aladdin-musikaalia. Kaksikielinen musikaali, jonka puvustusta oli koulullamme (saatan olla väärässäkin), oli mahtava! Juonta oli toki hieman muokattu, mutta silti se oli hyvin uskollinen Disneyn versiolle. Repliikkejä ja puvustusta myöten. Omiksi suosikeiksi nousivat Jafar, joka on lempparipahikseni, ja Henki. Kylmät väreet olivat todellisuutta ja nauru oli herkässä. Taidetta parhaimmillaan!
Rakkaus musikaaleja ja Disneyn piirrettyjä kohtaan ovat taas esimerkkejä mua ja Heleä yhdistävistä asioista. Mainittakoon nyt, että otsikko on suora lainaus musikaalista.

Kulttuurielämyksen jälkeen löysimme itsemme Ruttopuistosta vaahteranlehtien keskeltä. Syksy on ehkä parasta aikaa valokuvaukselle ja silloin jopa siedän keltaista ja oranssia.
Kuvasta huomaa, että tukkani vaihtoi väriä takaisin kohti punaista. Tai niinkin punaista kuin tukkaani vaalentamatta sai. Eli mustaa löytyy hieman seasta. Toisaalta vaalentamattomuus oli hyvä ratkaisu, koska oon vihdoinkin saanut tukkani takaisin elävien kirjoihin.
Loma lähti käyntiin oikein mainiosti ja tänään päivä on kulunut lähinnä rentoillessa ja suklaayliannostusta hankkiessa. Lomalla on tiedossa muutama keikka, ihania ihmisiä ja yleistä hömppäilyä. Ja kouluhommia tuotesuunnittelun osalta.
Parasta syksyä ja koittakaa välttyä flunssalta!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kangaskilometrejä ja tuskaa

Eilen, tiistaina, lähdimme koulusta retkelle kohti Toijalaa ja kangastukkua. Hupsis, ei hyvä.
Kankaita oli hallikaupalla ja hyllymetrien määrä hämmensi pientä ihmistä. Olohan oli kuin Nalle Puhilla hunajapurkkien keskellä. Joka puolella kauniita kankaita kilometritolkulla.


Onnekseni oon yllättävän harkitsevainen ostaja, kun puhutaan kankaista. Harvemmin tulee ostettua mitään vain sen takia, että se on superia, mutta ei oo käyttöä tiedossa. Sehän päti tälläkin reissulla. Ja toki kangashamstrauksen määrään vaikutti myös se, että minimimäärä oli 5 metriä. Päädyin siis ostamaan vain ne kankaat, mitä lähdin etsimään alunperinkin. Yksi heräteostos tapahtui, mutta siihenkin oli mainio syy. Hintaluokka oli edullisempi kuin suurissa kangaskaupoissa, mainittakoon esimerkkinä tylli, joka maksoi tukussa 1,35e/metri, kun taas esimerkiksi Eurokankaassa hinta on 2e/m.
Oma kangaskasani saa ihan oman postauksensa, ja samalla tuleepi enemmänkin materiaalihömppäilyä. Ja itkua tilanpuutteesta.

Toinenkin uusi asia tuli koettua, nimittäin hapkido. Suunnilleen kasiluokalta asti hyvin toiminut urheilemattomuuteni kärsi, kun A jotenkin ylipuhui mut mukaansa kokeilemaan tuota ninjalajia. Pakko myöntää, että se oli ihan hauskaa, vaikka meinasin tipahtaa pääni kanssa jo alkulämpöjen aikana, mutta pysyin kuitenkin mukana. Kaatuilua treenailtuamme oli aika käydä tositoimiin eli riepottelemaan ja heittelemään kaveria. Helvetin pelottavaa, mutta yllättävän hauskaa. Tosin tänään ei ole ollut hauskaa, kun joka ikinen lihas on jumissa ja sattuu niin vietävästi. Hiphei, ei enää ikinä. En kyllä ehkä onnistu luistamaan treeneistä.
Hauskinta tässä on ollut se, että oon joutunut ramppaamaan portaita ylös ja alas. Paljon. Hirvittävän mukavaa tappokipeillä reisillä. En ehkä koskaan opi ymmärtämään urheilijoita, jotka muka nauttivat helvetillisestä rääkistä. Palaamme tähän aiheeseen kuitenkin ehkä myöhemmin, kun selviän jumeistani ja parit treenit lisää. Kyllä, masokisti on menossa uudestaan.

Nyt suuntaan kuitenkin vikisemään säälittävästi tuskani kanssa peiton alle. Ehkä aamu tuntuu paremmalta.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Raitoja jokirannassa

Höpisin taannoin siitä toisesta ompeluprojektista, joka piti saada kuvatuksi. En sitten ikinä jaksanut raahata sitä kouluun nuken päällä kuvattavaksi, joten tällä kertaa on tyytyminen päällä napattuihin kuviin. Tai no, kyllähän niistäkin ihan mainion käsityksen saa.

Musta hame kapeilla harmailla raidoilla syntyi koulussa muiden ommellessa housuja ja mun piti kehittää itselleni jotain tekemistä. Mielettömän upea kangas löytyi sopuhintaan koulun varastolta ja idea vaan kehittyi nopeasti päässä.
Vyötäröllä on sekä edessä että takana muutama laskos, jotka ovat ihan kivaa vaihtelua ainaiselle poimutukselle. Tokihan hame on ehkä hieman konservatiivisen oloinen, mutta mitä pienistä. Näyttää se silti kivalta, vai mitä sanotte?

Kuva on napattu suunnilleen viikko takaperin, kun hiippailimme koko päivän kaupungilla A:n kanssa. Jokiranta toimii kuvauspaikkana kivasti ja kerrankin osasin itse käyttäytyä. Saatiin siis onnistuneita kuvia.


Koulun osalta tulee melko tiivis ompelukuukausi, kun omaa aikaa pitää myös käyttää muotinäytösprojektiin (tästä lisää myöhemmin) tulevien kolttujen suunnitteluun ja ompeluun. Ja onhan noita omia juttujakin taas. Ensimmäisenä vuorossa on sisustustekstiilejä A:n mökille ja sitten katsotaan, mitä lähdetään tekemään seuraavaksi. Ompeluksia tullaan siis näkemään syksyn mittaan. Ja kai sitä muutakin tulee höpistyä.

Otan muuten edelleen vastaan ehdotuksia ja toiveita siitä, mitä tahtoisitte täältä lukea.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Shades of grey and purple

Lupailin näitä ompelutöitä ja kerrankin olen nopea lupaukseni pitämisessä. Toinen odottaa vielä kuvausta, mutta eiköhän sekin hoidu lähipäivinä. Ja anteeksi, otsikossa on liian huono läppä. 

Tämä sifonkimekko on tehty mittatilaustyönä kaverille, joka tarvitsi koltun siskonsa häihin. Melko simppelillä mallilla mentiin, mutta kyllä se silti kivalta näyttää. Sifongin kepeys on ihanaa ja värit toimii myös. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kokovioletti kolttu, mutta oikean sävyistä kangasta löytyi liian vähän. Ratkaisuna toimi kaksivärisyys. Ja sekoitettiin pakkaa vielä mustalla vyöllä.

Jos valitan jatkuvasti tyllistä, niin sifonki taitaa silti viedä voiton. Sen työstäminen on piinaavaa! Varsinkin yön pimeinä tunteina ja puolikiireessä.
Ironistahan on se, että rakastan kuitenkin kaikkea liehuvaa ja kevyttä.
Kuva ei ihan tee oikeutta, koska nukke on liian pieni suhteessa mekkoon. Yläosa näyttää sen takia löpsähtäneeltä, mitä se ei oikeasti ole.


Sekä minä, että asiakas olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Helman laskostus miellyttää omaa silmää niinkin paljon, että samalla idealla tullaan näkemään muutakin.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

5/30

A photo of you
Kuvahaaste saa taas jatkoa, kun muistin sen olemassaolon taas pitkästä aikaa. Kuva on niinkin tuore kuin tänään napattu eli pääsette ihailemaan sunnuntaieleganssia ja helvetillisesti kulahtanutta tukkaa.
A oli kuvaamassa kouluratsastuskisoja ja minä kävin kiikuttamassa lisälämmikettä tallille kaakaon ja takin muodossa. Ja ei, en vieläkään saa mitään irti kouluratsastuksesta.
Syksy tuli enkä mä oikeastaan edes ehtinyt huomata sitä töissä juostessa. Nyt arkeen palaillessa värien muuttumisen on huomannut ja sisäisesti kiljun riemusta. Syksy on ehkä suosikkini vuodenajoista.
Lisää syksyhömppää luvassa mahdollisimman pian. Huomenissa ainakin pitäisi pari ompeluprojektia saada kuvatuksi, joten niitäkin näkyy.

Kohti lokakuuta ja hattaravuoria!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vankilasta huvipuistoon

Okei, kyllähän tässä ehti reipas kuukausi vierähtää, kun viimeksi täällä on tapahtunut yhtään mitään.
Tällä kertaa mulla on kuitenkin äärimmäisen pätevä syy blogihiljaisuudelle.
Ootte varmaan saaneet jo kyllästymiseen asti lukea Röllihöpötystä, mutta sitä nyt tulee vielä hiukkasen lisää. Nyt pieni pätkä ja luultavasti helmikuulla sitten vähän laajemmin, kun leffa on saatu valkokankaille.

Viimeinen kuukausi meni tosiaankin Alahärmän peräpusikoissa (ilman nettiä) rölleilemässä, kun kuvauspaikka siirtyi Turusta Powerparkiin. Vankilasta huvipuistoon. Kontrasti oli jännittävä. Turun kuvausten aikana meidän puvustomme sijaitsi todellakin vanhassa vankilassa, Kakolassa, ja Alahärmässä taas hengailimme Powerparkin pelihallissa. Kokemuksena HYVIN jännittävä.

  
Tää kuva on kesältä, kun vaatteita vielä ommeltiin. Kirjoitin ehkä miljoona listaa.
Rölli ja Kultainen avain on nyt kokonaisuudessaan purkissa ja kuvattuna. Nyt sitten odotellaankin valmiin leffan näkemistä. Oikeasti, ihan mahtavaa, vaikka välillä oma jaksaminen oli kuitenkin ihan äärirajoilla. Okei, tästä aiheesta tulee ehkä vielä lisää.
Mutta hyvillä fiiliksillä mentiin pääasiassa ja arkeen palaaminen tuntuu kummalta. Eipä tässä, istun koulussa kirjoittamassa tätä. Eli toisinsanoen postaus on totaalisen epälooginen ja päätön. Yritän myöhemmin uudelleen.

Sitten vielä sitä kuvauspäivien kenkäeleganssia. Ja mato. Mutta oikeasti, kumpparit oli parhautta, koska aika mutaisella maalla mentiin pitkin ja poikin. Sinisissä kumppareissa edustaa Effi ja allekirjoittanut kuluttaa pinkkejä Ratioita.
Pitää jakaa vielä surullinen asia. Mulla oli huono päivä ja satoi vettä. Tajusin kumppareissani olevan halkeaman. Lopputulos oli se, että päivä paheni lisää, kun en voinutkaan hyppiä vesilätäköissä.

Tässä kun yritän taas aktivoida blogielämääni niin katsotaan vähän mihin suuntaan armas Overload lähtee. Muutoksen tuulia on ilmassa, eniten ehkä Snowfallin osalta. Onko teillä jotain, mitä haluaisitte lueskella tai nähdä täällä enemmän? Kaikki toiveet ja ehdotukset huomioidaan. :D

Ja hei, teitä on melkein 50, yay! Uusille tervetuloa mukaan vuoristoratailemaan!

torstai 16. elokuuta 2012

4/30 Budapest

4. A photo of the last place you went on a holiday


Tässähän menee kätevästi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun tuo Budapestpostaus on jäänyt pahasti rästiin. Saatte siis myös useamman kuvan yhden sijasta.

Me A:n, ja muutaman muun, kanssa lähdimme tosiaankin viettämään vappua Budapestiin. Mielettömän kaunis kaupunki! Jos nyt haluaa verrata, niin Budapest on hyvinkin vihreä ja kasvillisuutta on oikeasti muuallakin kuin vain puistoissa. Kun mennään keskustan ulkopuolelle, kaikki on jossain määrin ehkä hiukkasen rempallaan ja mua se viehättää suunnattomasti. Vanhat rakennukset, joita ei ole entisöity överisti ovat ihania. Kaupunkina Budapest todellakin miellytti silmää. Sitä ei käy kieltäminen.


Metroa odotellessa on perinteisesti napattu kunnon turistikuva. Metroiltiin A:n kanssa Budapest Arenalle, jossa Nightwishilla oli keikka. Siis NW:n takiahan me itseasiassa tuonne lähdettiinkin. Tehtiin tavallaan tyhmä temppu ja mentiin heti aamusta jonottamaan keikalle, josta muuten naputtelen tarkemmin Snowfalliin, ja samalla meiltä meni kokonainen päivä ohi. Senkin ajan olisi voinut käyttää kaupunkiin tutustumiseen. Rakennuksena tuo areena ei istunut lainkaan keskelle niitä vanhoja taloja, mutta pikkuvikoja. Alla oleva kuva on napattu juurikin areenan edestä. Lippu piti toki raahata mukaan, että varmasti näyttää oman suomalaisuutensa.
Tästä muuten pääsee kätevästi aiheeseen ihmiset. Hirvittävän ystävällisiä ja sosiaalisia suomalaisiin verrattuna.


Meidän reissummehan oli melko lyhyt ja viimeinen päivä menikin lähinnä pyöriessä ympäriinsä ilman mitään suunnitelmaa. Siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa ja fiilis palloilikin laidasta toiseen.
Kävin ekan kerran elämässäni syömässä Hard Rock Caf'éssa. Söin parhaita ranskalaisia ehkä koskaan. Eikä siinä kanahampparissakaan ollut mitään vikaa. Omnomnom. Tulee nälkä pelkästä ajatuksestakin.


Jätskiä syötiin ehkä 5 kertaa päivän aikana, kun se oli mielettömän hyvää ja huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Ja kuva kertoo taas... Mä voisin elää jäätelöllä. Kasvatin jätskisarvetkin.


Viimeisenä iltana jaksoimme vielä kiivetä Vanhan kaupungin puolelle ja se todellakin kannatti. Upeat näköalat ja taas niitä ihania rakennuksia. Auringonlasku ja hyvää seuraa.


Kukkulan toisella puolella oli järjettömän upea linna ja ylhäältä näki Tonavalle loistavasti. Kaiken kruunasi muuten se, että linnassa soitettiin, ilmeisesti ravintolassa, klassikkovalssi Tonavan Aallot. Ja kun mä joskus pienenä soitin sitä pianolla. Nostalgia ja silleen.



Pitää vielä mainita se, että mun ja A:n juomat oli aina kalleimmat. Ja me pysyttiin vesi- ja limpparilinjalla. Nauratti ehkä hiukan. Mutta baareissa tosiaan limppari maksoi suunnilleen 2 e, kun oluttuopin sai alle kahdella eurolla.

Kyllä, ehdottomasti suosittelen Budapestissa vierailua. Erittäin lämpimästi. A:n kanssa meinattiin lähteä uudelleenkin ehkä vähän paremmalla suunnittelulla.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Väsyttää

Töissä on kivaa. Työpaikka on äärimmäisen jännittävä. Työpäivät ovat kuitenkin olleet lähinnä epäinhimillisiä, joten virtaa bloggailuun ei ole hirveästi ollut. Maanantai ja tiistai meni niin kivasti, että olin töissä aamu neljästä suunnilleen ilta kuuteen. Omnomnom. Nyt, kuten ehkä huomaatte postauksen julkaisuajasta, oli kuitenkin pieni hetki aikaa naputella. Työt alkavat vasta 7.45.
Palaan illalla juttelemaan teille lisää, mutta olenpahan hengissä.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

3/30

Näin alkuun, tervetuloa hattarahömppäilemään Hannabella :)


3. A photo that makes you happy.
Mietin tähän sopivaa kuvaa melko pitkään ja päädyin sinänsä melko yleispätevään kuvaan. Vaihtoehtoja oli ehkä miljoona. Ylläoleva kuva on napattu viime vuonna Sauna Open Air-festareilla vähän ennen Mokomaa. Olin lähtenyt tuonne totaalisen spontaniisti tunnin varoitusajalla eli seuraa ei ollut, iskää lukuunottamatta. Onnekseni löysin heti ekan keikan, Turisas, jälkeen Mikaelin ja Clemin ihan sattumalta. Ilmoitin vain, että hengaan nyt teidän kanssa ja onneksi muuten tein niin. Meillä oli ihan mielettömän hauskaa ja sain Clemistä ihanan uuden kaverin. Miksun taas sain tavallaan takaisin erinäisten taukojen jälkeen. Ehkä kolmanneksi paras asia viime kesässä, joka oli kyllä yleisellä tasolla kamala.
Kuva saa mut iloiseksi myös sen takia, että Miksu ja Clem, joka on siis ranskalainen, tulevat tässä muutaman päivän päästä vierailemaan Turkuun. Parhautta luvassa!

Ja jos nyt vielä juttelen vähän yleispätevämmin... Keikka- ja festarimuistot oikeasti jaksavat lämmittää. Tällaisia fiiliskuvia selatessa ne hetket voi elää uudestaan ja hymy nousee huulille. Kaikessa yksinkertaisuudessaan rakastan livemusiikkia ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta keikoilla ja festareilla. Musikilla jaksaa pitkälle. Jos jatkan tästä yhtään enempää, voisin siirtää tekstin kokonaisuudessaan Snowfallin puolelle. Tuntuu, että näitä musahömppäilyjä tipahtelee tännekin nykyään aika reippaasti.

Voi ei! Saatte tähän vielä toisenkin kuvan, kun sattumalta just törmäsin siihen.
Poisonblack oli keikalla Raumalla viime syksynä ja siellä tuli napattua moinen kuva. Lukekaa lisää: Keikkarapsa Snowfallin puolella. Se oli liian eeppistä. Pelkkä ajatuskin tilanteesta huvittaa mielettömästi. Se oli hieno ilta ja saa iloiseksi edelleen.

Okei, nyt on ehkä aika lopettaa, kun nauran täällä päätäni irti tuon kuvan takia. Palaan taas toivottavasti jonkin järkevämmän höpinän kanssa tai vähintään uuden kuvan.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

2/30 and then some...THUNDER!

2. A photo of yourself a year ago
Ylläoleva kuva on räpsätty tasan vuosi sitten, muutaman päivän tarkkuudella. En nyt jaksa muistaa tarkalleen, milloin tuo keikka oli. Vuosi sitten oli serkkuni kanssa katsomassa Poisonblackia Nokialla ja jossain tylsässä välissä lähdettiin hakemaan jätskiä. Lopputuloksena oli se, että jämähdimme istumaan läheiselle parkkipaikalle ja nauramaan päitämme irti. Kuva kertoo myös sen, että tuolloin tukkani oli punainen ja näkeehän siitä vielä mun perus keikkavaatetuksen.

Ja sitten muihin höpinöihin. Voi luoja! Viimeöinen ukkosmyrsky oli ihan mielettömän upea! En oo koskaan ennen todistanut mitään sen kaltaista. Salamat löi ympärillä yli 2 tuntia putkeen. Voitte vaan kuvitella sitä eeppisyyden määrää! Meillä on A:n kanssa puolisen tuntia tuota myrskyä videolla, mutta nehän lähtivät A:n mukana Raumalle. Ehkä niitä pätkiä nähdään täälläkin jossain vaiheessa :)

Yleispätevästi viimeiset 18 tuntia lukeutuvat kesän parhaisiin. Ukkosmyrsky parhaassa seurassa vain nosti fiilistä. On ihan mahtavaa vaan seistä parvekkeella kuuntelemassa ukkosta ja sadetta. Taivas oli hetkittäin violetinpinkinvalkea ja aivan kirkas. Salamat halkoivat taivasti tiheään tahtiin. Yksi osui lähelle ja se pamahdus oli ihan älytön. Tärisin sen jälkeen varmaan 5 minuuttia, kun pelästyin niin pahasti. Tuuli oli niin voimakas, että se jaksoi nostaa läpimärän ja painavan mekon helmoja. Olisin halunnut juosta ulos tanssimaan sateeseen, mutta pelotti liikaa.
Hauskinta tässä on se, että jostain syystä mä olen koko kesän odottanut ukkosta. En tiedä miksi, mutta niin vain kävi. Ja sitten kun se ukkonen saatiin... En voi vieläkään käsittää, kuinka upea se oli. Jäätävän sateen jälkeen oli mahtavaa juosta kuumaan suihkuun ja siitä peiton alle ihailemaan loppumyrskyä ikkunan läpi. Se oli upeaa. En luultavastikaan koskaan unohda sitä. Sitä taas ymmärsi, kuinka pieni ja mitätön ihminen onkaan valtavien luonnonvoimien ja -ilmöiden rinnalla.

Nyt nappaan taas itseäni niskasta kiinni ja jatkan eilen aloitettua siivousta.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

1/30

Otetaanpas käsittelyyn tällainen kuvahaasteasia, niin saan pientä aktiivisuutta taas blogiin.

1. Your Facebook profile photo
Tää kuva onkin jo nähty täällä, mutta tungetaan se nyt silti. Vaihdan naamakirjan profiilikuvaa melko harvoin, yleensä se menee vähän vuoden ajan mukaan.

Pyrin näihin kuviin aina naputtelemaan jotain tarinaa aiheeseen liittyen, mutta tää eka saa nyt mennä ihan näin. Ja näitä tipahtelee silloin tällöin kun muistan. :D

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Me tehtiin se!

Fiilis on hämmentävä. Kaikki on annettu ja nyt on syytä olla ylpeä itsestään.
Kuvassa näkyvä lista tehtiin muistaakseni toisella viikolla töissä ja siitä oli oikeasti valtavasti apua. Koko ajan pysyi kartalla, että missä mennään ja paljonko on vielä tekemistä. Ja sitä tekemistähän muuten sitten oli. Listan viimeinen kohta viivattiin yli eilen aamulla.

Puvustusta tehtiin muutamassa eri paikassa, mutta suurin osa vaatteista tuli meille ommeltavaksi. Mä olin mukana alusta asti kaavoittamassa, mutta isoin kiitos menee kyllä meidän tytöille, jotka sitten tulivat ompelemaan kaiken. Ja kaikkihan oli ajoissa valmiina. Eilen saatiin  kuulla, että työnjälki on ollut todella hyvää ja moitittavaa ei ole. Ihan hyvin vedetty, vaikka yhtä lukuunottamatta tekijät oli ekan luokan opiskelijoita. Hyvä me!

Nyt saa lomailla pari päivää ja tiistaina mennään kasaamaan puvustoa, kun kuvaukset alkaa 2.päivä. Ja niin, yksi meistä tahdottiin kokoaikaiseksi puvustusharjoittelijaksi. Hupsista, minähän sinne pääsin. Ihan mahtavaa!

Pyrin tässä taas aktivoitumaan, kunhan saan asioita järjestykseen. Mahtavaa viikonloppua!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Sataa sataa ropisee

Jes! Suomen kesä, rakastan sua ja vesisadetta.
Koitapa nauttia kesästä, kun vettä sataa oikeestaan jatkuvasti. Tekee hirvittävästi mieli lähteä pyörimään kaupungille ja muuta kivaa.
Oikeasti halusin vaan päästä jakamaan teille yhden fiilisräpsyn Ruisrockista.
Jos tarkkoja ollaan, kuva on vasta matkalta festarialueelle, mutta pikkuvikoja. Kumisaappaat on parhaita, etenkin huihai-versiot! (Miten niin partiolainen?) Odotan sitä päivää, että löydän ne jostain kirkkaan pinkkinä. Pakko muuten todeta vielä, että oma kenkävalinta tuolle sateelle oli puhkikäytetyt tennarit. Hyvin pelattu.

Nyt alkaa armoton ompelutyölistan lyhennys. Kuvien kera näistä lisää myöhemmin.

Yrittäkää nauttia sateesta!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Kädet ilmassa

Iltaa! Ja pahoittelut taas blogihiljaisuudesta. Allekirjoittaneen elämässä ei tapahdu oikeastaan mitään mielenkiintoista. Parina viikonloppuna on tullut vipellettyä jossain, mutta nekin melkeinpä tulee raportoitua Snowfallin puolelle, kunhan joskus saan rästit pois alta.

Töissä sujuu mainiosti ja kerrottavaa riittäisi, mutta arvatkaa saanko puhua siitä? En. Paitsi sitten, kun elokuva on julkaistu. Ensi vuonna lupaan siis kirjoittaa ainakin yhden postauksen, joka käsittelee leffahommia.
En uskalla suunnitella elämääni yhtään, sillä voi olla, että pääsen leffan kuvauksiin mukaan koko ajaksi ja sitten voin kuolla onnesta. Yhden kuvan töistä voin teille kuitenkin jakaa.
Ja kaikkihan toki tietävät, kuinka tärkeää on työskennellä mahdollisimman ergonomisessa asennossa. Hupsis, ammattina hirvi. En vaan voi mitään sille faktalle, että leikkaaminen on helppoa pöydällä istuen. Teen töissä puolet asioista pöydällä istuen ja pidän jalat tuolilla.

Koska tässä postauksessa ei sinänsä ole mitään järjellistä, jaan teille myös toisen kuvan. Sen nappasin viikonloppuna Ruisrockista. Kun puhutaan suomalaisista kevyen musan artisteista, Chisu nousee kyllä omiin lemppareihin. Upea nainen kertakaikkiaan. Tuo ei ole kuvasatoni paras otos, mutta aivan kelpo kuitenkin.
Palaan taas mahdollisimman pian jonkin järkevämmän juttelun kanssa. :)

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kysymyskeskiviikko

Tässä vähän aikaa sitten Heidi heitti mulle haasteen. Kiitos tästä!

Säännöt:
1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Vastaa kysymyksiin, jotka olet saanut ja vastaavasti keksi 10 uutta seuraaville.
3. Anna haaste eteenpäin haluamallesi määrälle bloggareita.

Koska näitä kerro x asiaa itsestäsi -juttuja on tullut naputeltua, hyppään karusti sen kohdan yli. Vastaan siis Heidin antamiin kysymyksiin.

1. Miksi aloit kirjoittaa blogia?
Siksi, koska se tuntui kivalta tavalta pitää kirjoittamisharrastusta yllä. Oon luultavasti vastannut tähän joskus aiemmin toisin, mutta noin se suunnilleen on.


2. Onko sinulla lemmikkejä?
Ei, multa ei löydy lemmikkejä. Vai lasketaanko ne ikuiset villakoirat? Oon jo pitkään halunnut kissaa, mutta köyhällä opiskelijalla ei oo varaa pitää kissaa. :(

3. Jos sinun pitäisi valita toinen maa, jossa asut, mikä se olisi?
Suomi on oikeasti aika ihana maa ja rakastan sitä, että vuodenajat eroaa toisistaan niin selkeästi. Mutta hmph... Viime kesänä Norja kyllä vei palasen sydämestä ja viime keväänä taas Englanti. Kallistuisin ehkä kuitenkin Skotlantiin kaiken sen synkän kauneuden takia. Tosin pitänee ehkä ensin vierailla siellä.

4. Lempiväri? Inhokkiväri? Miksi?
Mun lempiväri vaihtelee aina välillä. Musta kulkee aina mukana, joten sitä nyt ei lasketa tähän lainkaan. Tällä hetkellä kivoin on ehkä tietynlainen harmaa. Mutta lemppari vaihtelee harmaan, punaisen, violetin, valkoisen, hopean ja pinkin välillä.
Inhokkiväri on helpompi nimetä, koska en oo koskaan oikein pitänyt keltaisesta ja oranssista. Vapaaehtoisesti mua ei saa pukeutumaan noihin väreihin. Ne ei yksinkertaisesti ole mua varten.

5. Taito, jonka haluaisit oppia?
Haluaisin oppia oikeasti laulamaan ihan kunnolla. Oon jo hyvässä alussa, mutta tahdon kehittyä. Ja nyt viimesen vuoden aikana oon kajahtanut siinä määrin, että haluisin oppia piirtämään. Ja kun mä en oo koskaan osannut piirtää enkä koskaan oo jaksanu opetellakaan. Piirtäminen on vaan niin ikävän oleellinen osa vaatetusalalla. Ehkä mä vielä joskus. Tätä listaa vois jatkaa vaikka miten pitkään, mutta tällä hetkellä nämä.

6. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.
Hattarapäinen, kärsimätön, epäkorrekti.

7. Asia, jota ilman et poistu kotoa?
Tekisi mieli sanoa tähän alushame, mutta ei, se ei pidä paikkaansa, vaikka useimmiten en ilman alushametta lähdekään. Mutta oonkin tylsä ja vastaan avaimet.

8. Suurin unelmasi?
Kauheen kiva... Ammatillisesti suurin unelma on se, että haluaisin oikeasti tienata leipäni vaatteita tekemällä ja kaikista mieluiten teatteriympäristössä. Muuten mä en oikein tiedä. Haluan pystyä tekemään asioita, joita oikeasti tahdon. Tahdon olla onnellinen ja rakastaa toista. Pitää kuitenkin vielä mainita, että tavallaan elän osaa noista unelmista.

9. Bändi, jota kukaan ei uskoisi sinun kuuntelevan, mutta todellisuudessa kuuntelet?
Snowfallia seuraavat tietävät paremmin mun musiikkimausta ja se on oikeastaan melko laaja. Kauimpana normaalista taitavat olla Retropop ja edellisessä postauksessa mainittu Johanna Kurkela. Ja niin, Hurts.

10. Paras tapa viettää vapaapäivä?
Vapaapäivä paranee, jos seura on hyvää. Pitää nukkua pitkään ja aamupalaksi saa syödä jätskiä. Päivää ei oo aikataulutettu ja saa tehdä vaan kivoja asioita.


Omiin kysymyksiini tahtoisin kuulla vastaukset seuraavilta kanssahöpöttelijöiltä:
Hele
Aie
Katzu
Arcotis

1. Missä olet 5 vuoden kuluttua?
2. Mitä laukustasi löytyy aina?
3. Mikä on mielestäsi paras tapa päästä eroon rasittavista puhelinmyyjistä?
4. Oletko kiinnostunut politiikasta?
5. Mistä teet parhaat vaatelöytösi?
6. Pidätkö enemmän musikaaleista vai perinteisestä teatterista?
7. Seuraatko trendejä? Yleisesti ja omassa alakulttuurissa.
8. Lempiruokasi ja -juomasi?
9. Luetko mieluummin suomeksi vai jollakin muulla kielellä?
10. Onko sinulla jotakin päivittäistä rituaalia? Asia, jonka teet päivittäin ja samalla kaavalla?


Mainitsin tuolla piirrutustaidottomuudestani niin alla on teille esimerkki. Näillä taidoilla ei paljoa piirrellä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Raitoja ja hunajaa

Kummityttöni täytti vuoden kesäkuun puolella ja lahjaksi tein alla näkyvän hameen. Mun kumminvelvollisuuteni on vanhempien mukaan se, että koulutan Ompun kuuntelemaan hyvää musiikkia. Jatkojalostin sitten ajatusta ja vastustan sitä, että lapset puetaan aina vaaleanpunaiseen ja vaaleansiniseen. Tavoitteena on kouluttaa tytöstä pikkuinen goottiprinsessa. :)
Oikeastihan kangas valikoitui sillä, että sitä nyt sattui löytymään kangasvarastoista jo valmiiksi ja idea kehittyi sitten sen ympärille. Lopputulos on se, että haluan tuollaisen hameen itsekin!


Virallisesti päivän ilonaihe on Johanna Kurkelan uusi single. Kuuntelin kotimatkalla pitkästä aikaa Johannaa ja korvista lähinnä valui hunajaa sen seurauksena. Sitten kun avasin facebookin, niin iskä oli ystävällisesti linkannut mulle tuon uuden biisin. Ja voitte vaan kuvitella, kuinka paljon se hunajan määrä lisääntyi korvissa. Johannan ääni on uskomattoman kaunis ja siinä on se jokin pieni koukku, mikä on saanut mut kehräämään. Ja lyriikkahan on myös äärimmäisen upeaa! Ohops, mulla taitaa oikeasti olla ihan se musablogikin, mutta menköön nyt. Elämän pienet ilot kuuluu jakaa.


maanantai 25. kesäkuuta 2012

"Mamma Mia!"

Lupailin taannoin niitä kuvia toisesta sessiosta Helen kanssa.
Kuvamäärästä saattaa huomata, että ei todellakaan mennyt putkeen. Oma silmä ei toiminut ja kaikki oli kökköä. Hauskaa meillä silti oli ja pari kuvista onnistui ihan kivasti.

Otsikkokin on kökkö, mutta en voinut vastustaa. Se on suora lainaus erään vastaantulijan kommentista.



Ylläoleva kuva on myös kökkö. Mutta siitä saa paremman käsityksen mekosta, vaikka sekin tursuilee epämääräisesti ja helma näyttää pahalta tuosta edestä. Mekko on askarreltu yön pimeinä tunteina alkukesän yo- ja valmistujaisjuhlia varten, koska vaatekaappi ei kelvannut taas vaihteeksi. Tykkään siitä ihan älyttömästi ja oikeasti tahtoisin käyttää sitä koko ajan. Se on kovin monikäyttöinen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Parempia kuvia saattaa vielä tulla jossain välissä pidemmän sepustuksen kanssa. Korsetti on myös omaa käsialaa ja sekin alkaa olla hajalle rakastettu. Uusi pitäisi askarrella vielä kesän aikana. 
Kenkinä oli pitkästä aikaa joka gootin Electrat ja voi helvetti sitä kuumuutta! Pää voisi joskus toimia ja sanoa EI, kun keksii laittaa kesähelteellä jalkaan muoviset kengät. Tyhmästä päästä ja ulkoisesta olemuksesta toisinaan kärsii. Sukkahousut on napattu mukaan Cubukselta ja moiset taitaa löytyä myös joka toiselta gootilta. Kuten perusmusta vyötärökorsettikin. Ah, I'm a unique snowflake! 
Korut on kasailtu ties mistä. Kaulakorut on esimerkiksi housuihin tarkoitettuja ketjuja ja niittirannekkeita tuli käytettyä ahkerasti muutama vuosi sitten. Ja kuvasta näkee taas, että en osaa käyttäytyä kameran väärällä puolella. Tykkään kilpikonnista.

Sitten pari kuvaa Helestä.
Oltiin ihan matchymatchy kenkien ja korsettien suhteen, koska Helenkin korsetti on tosiaan mun käsialaani. Tosin Helen korsetti on sata kertaa hienompi ja laadukkaampi kuin mun. Ei ole coutilin voittanutta, kun puhutaan korsettikankaista. Mainittakoon vielä sekin, että myös neidin tukka on aikaansaannokseni.

Saattaa huomata, että kumpi meistä toimii luontevammin kameran edessä? 
Höpisen taas lisää tässä lähiaikoina. :)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Oujea!

Hiphei,
koska lahnaus ja työt veivät voiton se eräs vinkkailtu postaus saa nyt odottaa juhannuksen yli.
Pakkaan tällä hetkellä juhannustani mahdollisimman pieneen tilaan, jotta raahaaminen ei oo niin tuskallista. Oma jussin juhlinta suoritetaan A:n kanssa keskellä ei mitään Nummijärvellä, tarkemmin ilmaistuna Nummirockissa. Se on vaan käsittämättömän hieno festari tunnelmansa puolesta! Bänditkin on toki kivoja.
Kuten kuvasta näkyy, mukaan lähtee iloisesti parit villasukat ja kaulahuiveja. Värimaailma on tylsästi musta ja pitää pohtia, että onko riittävästi lämmintä mukana. Suomen kesä, ah sitä lämpöä. Not. Hauskempaa tästä tekee se, että pitää periaatteessa pakata kahden ihmisen tavarat ja sitten haetaan vielä kasa tavaraa kyytiin Ylöjärveltä. Oujea. Se on kai ihan okei olla totaalisen liekeissä.
Rapsaa Nummesta tulee joskus hamassa tulevaisuudessa sitten Snowfallin puolelle.

Sitten vielä täysin aiheeseen liittymättömänä saatte ihailla allekirjoittaneen kotilahnauseleganssia. Olin viime viikonlopun kotona Ylöjärvellä ja lauantain kirjaimellisesti makasin sohvalla tekemättä mitään. Parasta!
Äidin kaapista ryöstetyt housut toimii! Ja teeppari on ostettu aikoinaan Gina Tricotista ja sitä on rakastettu. Se on rakastettu hajalle asti, mutta en suostu luopumaan siitä. Keikkavaatekriisi korjautuu tuolla paidalla aina ja se on niin ihana, että tekee vaan mieli halata sitä ja käyttää jatkuvasti.

Mutta rakkaat, viettäkää mahtava Juhannus ja olkaa kiltisti!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Shady stairs, empty halls

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, sai seuraa viikonlopuksi. Kunnianarvoisa Setä Wilhelm (tai ihan vaan Hele) saapui sulostuttamaan viikonloppuani puolisateiseen Turkuun. Kun kävin noutamassa Helen rautatieasemalta perjantai-iltana, se haliruttaus oli ihan älytön. Kun näkee harvoin, ei oikein edes tajua, kuinka ikävä toista oikeastaan onkaan ollut. Ilta meni hyvin lahnatessa, leffaa tuijotellessa ja mariannejuustokakkua tuhotessa. Parasta!

Lauantai koitti sateisena, mutta silti oli pakko päästä perinteisesti pelleilemään kameran kanssa överilaittautuneena. Voi sitä tyttöhömpän ja huonon huumorin määrää, kun päälle kiskottiin hameita kerroksittain ja korsetinnyörejä kiristettiin. Kaiken hauskuuden takia omat meikit menivätkin sitten kivasti päin kettua ja kaikki meni uusiksi. Hyvä minä.
Sateen takia kuvauspaikan virkaa toimitti Turun linna. Ja nyt saatte sen kuvaspämmin.

Ei, selitänkin ensin vähän lisää. Pitää vähän länkyttää siitä, että koen oikeasti kehittyneeni valtavasti valokuvaajana melko lyhyellä aikaa. Ja toki rakastan vielä uudenkarheaa Nikon D7000 beibeäni.
Pakko tosin vieäl sanoa, että kuvauspaikkana Turun linna toimi hauskasti. Pieniä koloja ja jänniä yksityiskohtia. Paljon suljettuja reittejä ja tyhjiä saleja. Omnomnom. Ja sitten ne valotkin loivat oman tunnelmansa. And here we go with the pictures!







Näistä kaksi viimeistä ovat ehkä mun omia lemppareita, vaikka kaikkiin oonkin melko tyytyväinen. 

Ja pitkästä aikaa myös minä päädyin kameran väärälle puolelle. Pari kuvaa vielä siitäkin.




Toisen kuvausreissun vähäiset tulokset ja pientä länkytystä asuista saatte sitten seuraavaan postaukseen, joka on mahdollisesti ilmoilla jo myöhemmin tänään! 

Mutta sillä aikaa, kertokaapa teidän suosikkinne näistä kuvista. :)