maanantai 31. lokakuuta 2011

Fallen leaves

Joskus kahdensadan metrin matka bussipysäkiltä kotiin voi kestää 20 minuuttia ja se on täysin sallittua, eikö vain?
Kun pääsee koulusta puoli 12, voi ihan hyvin pidentää koulumatkaansa ja pysähdellä muutamaan otteeseen vain sen takia, että laukusta löytyy kamera ja syksy on ihana. Tässä vaiheessa mainittakoon, että rakastan syksyn värejä, vaikka en mistään hinnasta pukisi päälleni mitään keltaista (Lumikkikostyymissa saattaisin tehdä poikkeuksen) tai oranssia.
Syysflunssa kävi kimppuun viikonloppuna ja nyt kurkkuun sattuu niinkin pahasti, että jopa nieleminen on tuskaa. Eilinen päivä meni sängyssä maaten ja tautia vastaan taistellen. Infernaalinen päänsärky ja niskajumitus eivät todellakaan kuulu suosikkituntemuksiini. Puheesta ei saa mitään selvää, kun pää on niin tukossa. Kuulostan äärimmäisen vakuuttavalta.
Oon aina selittänyt, etten halua suunnitella aikataulujani kahden ihmisen mukaan, yksinäänkin se on jo vaikeaa. Mutta hupsis, huomaan useinkin kuulevani tai kysyväni: 'Hei onko meillä mitään päivämääränä x?'
Mikä meni pieleen? Okei joo, sosiaalisen elämän ja harrastusten olemattomuus saattanee vaikuttaa aikataulutuksen helpottumiseen. Vapaa-aika menee lähinnä kotona rentoillessa tai välillä ommellessa.
Mulla on tapana stressata älyttömästi, varsinkin koulusta. Omat tavoitteet kun välillä menevät jopa turhan korkealle. Nykyään sitä ei taas pääse tapahtumaan, sillä edellisen tutkinnon takia sain oikeastaan kaikki yleisaineet hyväksiluettua. Se taas tietää välillä ylimääräisiä vapaapäiviä, myöhäisempää koulun aloitusta tai aikaisempaa kotiinpääsyä. Tykkään. Koulumotivaatio on jännittävä asia, sillä yleensä saan sen hukattua ensimmäisen kuukauden aikana. Nyt kuitenkin tuntuu edelleen mielekkäältä lähteä aamulla kouluun.
Syksy on oikeastaan aika ihana asia kokonaisuudessaan, tosin Turussa tuulee AINA ja sade on myös ikävän yleinen säätila. Odotan malttamattomana niitä päiviä, kun aurinko paistaa ja pakkasta on pari astetta. Niitä varten olisi tosin tarvetta lämpimälle, hamemätsäävälle, takille.
Loppuun vielä yksi otos lomalla olleesta kuvaussessiosta. Kunhan neiti kuvaaja saa revittyä aikaa jostain, kuvia tullaan luultavasti näkemään enemmänkin internetin ihmemaassa.

Teitä lukijoita kun näkyilee listassa lähemmäs 30 niin kommenttia tulee kuitenkin kohtuullisen harvoin. Nyt niskasta kiinni ja kommenttia kehiin, jos seuraat ja luet blogia oikeasti.

Koittakaa te välttyä tältä ikävältä flunssalta ja nauttikaa syksystä!

lauantai 29. lokakuuta 2011

Heihoi vintegeen hurahtaneet!

Ihana Rhia järkkää synttäriarvonnan blogissaan ja palkintona on vintegeaiheista tavaraa.
Muutenkin tutustumisen arvoinen blogi, hieman erilaista tyyliä ja lifestylehömppää.

Joskus olin rohkea ja kävin nykimässä Rhiaa hihasta, kun osuimme samaan burleskitapahtumaan. Esittäydyin hänen bloginsa lukijaksi ja sitten hiippailin yksin pöytään istumaan. Melko pian sain kuitenkin kutsun liittyä Rhian ja hänen miesystävänsä seuraan, etten joudu koko iltaa yksin istumaan. Tästä olen vieläkin äärimmäisen kiitollinen, sillä kyseessä oli äärimmäisen mukava ilta.

Ja hei, edelleenkin saa heitellä juttuja, mistä haluisitte lukea.
PS. Hauskaa Halloweenia! Itsehän löllään yksin kotona ja suunnittelen kurpitsan tuhoamista :D

tiistai 25. lokakuuta 2011

It's like a cupcake, It's cotton candy, It melts in your mouth

Kerrottakoon, että pääni on täynnä hattaraa. Hyvin pinkkiä ja pehmoista. Ällömakeaa, mutta silti niin ihanaa, ellei jopa suloista. Syysloma meni kotona makoillessa hyvässä seurassa ja leffoja tuijottaen. Kasa Disney -piirrettyjä ja sitten vielä loppuun tökättiin Potter -maraton. Hupsista, se oli hauskaa. 
Oman pään hat(t)aruuteen taas vaikuttaa vallitseva tunnetila. Elämä hymyilee taas ja voin rehellisesti sanoa löytäneeni itselleni jotain käsittämättömän tärkeää. Ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntuu, että voin päästä yli ongelmistani, koska joku pitää mua pystyssä ja lohduttaa, jos kaikki kaatuu niskaan. Tuo pallero taitaa myös kestää hattarapäisyyteni, toisaalta on syytäkin, kun itse moisen aiheuttaa. Olo on aivan ihanalla tavalla hölmö.
Kun pääsin iltapäivällä kotiin, löin soittimeen Retropopin uutukaisen Tämän hetken tähden -levyn ja tanssin ympäriinsä iloisen elektropopin tahdissa, lolitamekon helmat liehuen ja tyllit kahisten. Kuunnelkaa ihmeessä tuo lätty, jos saatte sen käsiinne.
Vieressä makoileva pallero valittaa kovasti, että hattarapäisyys ja pinkkiys tarttuu. Läppärinsä valkeat taustat keksivät muuttua hennon vaalean pinkeiksi ilman mitään syytä. Söpöä.
Viime yönä keksin alkaa vikistä, että tahdon oman kissan, ei sinänsä mikään yllätys. Sain luvan, jos nimeksi tulee Lucifer (vaikka oikeesti siitä tuleekin Torsti). Ainoa ongelma enää on se, että köyhä opiskelija on köyhä ja kissakin tarvitsee ruokaa. Myöhemmin siis...
kuvat: weheartit
Älkää unohtako pestä hampaita liiallisen sokerisuuden jälkeen. Pidätän oikeuden olla korvaamatta putoavia hampaita.

Kertokaa, missä vaiheessa siirappisuus menee liian pitkälle?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Tunnustuksia

Tehtävänä on:
1. Kerro keneltä tunnuksen sait ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Anna tunnustus eteenpäin.
Suloinen Anni heitti kyseisen tunnustuksen minulle, kiitos kovasti siitä,

Faktat:
1. Kärsin pahasta kola-addiktiosta, josta yritän kuitenkin päästä eroon.

2. Koen tällä hetkellä, että kaksi minulle erittäin rakasta asiaa, ja harrastusta, on viety pois, sillä kärsin suuresta alemmuuskompleksista niin kirjoittamisen, kuin valokuvaamisenkin suhteen.

3. Rakastan turhia löhöilypäiviä. On käsittämättömän kivaa vaan makoilla sängyssä koko päivä ilman mitään kummempaa tekemistä. Toisaalta taas tykkään, jos on paljon tekemistä ja minuuttiaikataulu. Sekavuus ja ristiriitaisuus on iloni!

4. Olen tapellut päänsisäisten ongelmien kanssa nyt viisi vuotta. Koulu, perhe- ja kaverisuhteet, harrastukset ja yleinen motivaatio ovat kärsineet niiden takia aivan älyttömästi. Nykyään tilanne alkaa näyttää jo paremmalta.

5. Kävin viimeiset kolme vuotta laulutunneilla, mutta nyt muuton jälkeen se jäi tauolle. Tyhmintä ikinä, sillä nyt kehitys alkaa kuulua ja näkyä. Ärsyttää ihan älyttömästi, sillä olen kirkas sopraano, eli tylsin ääni ikinä. Tosin mukavuusalue laulaessa menee siellä viivaston yläreunassa ja Nightwishin biisit on liian kivoja. Tarja Turunen on syy, miksi aloitin laulamisen, vaikkakin nykyään Simone Simons on vienyt ykköslaulajattaren paikan.

6. Jos perustaisin bändin, ja olisin siinä laulajana, tyyli olisi jotain aivan muuta, kuin mitä ääneni antaisi myöten. P!nk -inspiroitunut rock olisi ehkä eniten se oma juttu, vaikka metalli onkin hakattuna syvälle sisimpään. Toisaalta haluaisin myös leikkiä basistia.

7. Vaikka yleensä kukaan ei uskokaan, osaan käyttäytyä asiallisesti ja korrektisti. Huomasin sen viimeistään koulun alkaessa, kun suurin osa luokkakavereista on 3 vuotta nuorempia. Normaalisti heitän ties mitä typerää ja aivan ala-arvoista läppää, mutta tilanteen vaatiessa osaan toimia korrektisti. Myös asiallinen ja syvällinen keskustelu sujuu.

Vihaan näiden tunnustusten jakelua, sillä näiden arvoisia blogeja on PALJON.
Ensimmäisenä tämän saa Assi, joka väitti ettei bloginsa ole mitenkään näille sopiva. Kylläpäs on, ihan yhtä paljon kuin omanikin. Käykää muuten oikeasti kurkkimassa noita kuvia, ihan loistavuutta.

Toisena neiti A, joka kirjoittaa hauskaa tyttöhömppäilyblogia.

Ja kolmantena Ama, joka raportoi elämäänsä omalla tavallaan :)

Ai niin, nyt alkoi LOMA!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Välttelen siivoamista...

...mikä ei TODELLAKAAN ole hyvä idea.
Se tunne, kun tajuat äitisi tulevan vierailulle seuraavana päivänä ja kämppä on totaalinen kaaos. Siis oikeasti, kuka saa kämppänsä moiseen kuntoon? Helppo vastaus, minä ja Assi. Tosi kivaa.
On myöskin äärimmäisen fiksua istua koneella ja vitutusblogata aiheesta, kun pitäisi oikeasti tehdä.
Houkuttelevaa, eikö vain? Onneksi tässä on sentään vielä aikaa siivota, kunhan vaan saisin itseäni niskasta kiinni.

Ja niitä postausideoita saa heitellä. Pari ompeluspostausta on tulossa, kunhan saan hovikuvaajani takaisin kotiin ^^

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syksyistä fiilistelyä

Syksy on jo hämmentävän pitkällä eikä mulla ole aavistustakaan minne aika on mennyt. Oon asunut Turussa hitusen päälle 2 kuukautta ja viihdyn edelleen mainiosti. Vietän aikaani enemmän Raumalla, kämppiksen porukoilla, kuin kotona Ylöjärvellä. Elän makaronilla, riisillä ja kolalla, koska käytän rahani keikkoihin. Koulussa on  kivaa ja koen oikeasti oppineeni jotain, mikä on sinänsä jo saavutus omalla kohdallani.
En oo vieläkään oppinut pitämään paikkoja siisteinä, yleensä täällä saa loikkia tavarakasojen yli ja varoa, ettei telo itseään lattialla lojuviin saksiin, kuorimaveitsiin tai nuppineuloihin. Omat valokuvausskilssit ovat tehneet katoamistempun tietyntasoisen alemmuuskompleksin takia, sama juttu kirjoittamisen kanssa. Olin semisti tyhmä, ja otin työkseni 2 wanhojen pukua. En osaa mennä ajoissa nukkumaan ja keskimäärin 30% hereilläoloajasta menee siihen, että pakotan itseni pysymään hereillä. Haudon juonia, miten saisin porukat kustantamaan mulle uuden läppärin. Suunnittelen Nikonin vaihtamista Canoniin.
Tykkään epäloogisista randomteksteistä. Nyt saatte kuvia viikon takaiselta mökkireissulta, joka päättyi siihen, että päädyimme siskoni kanssa kyljelleen ojaan auton toimesta.







Mahtavaa syksyä, nauttikaa väreistä! Itsekin yritän, vaikka Turussa sataa ja tuulee lähes aina.

Hei, otan muuten vastaan juttuideoita. Heitelkää jotain, mistä haluaisitte lukea. Blogiaktiivisuus kasvaa, jos on enemmän aiheita kirjoittaa. Tyhmätkin ideat luultavasti toteutetaan. :)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Miksi oi miksi?

Ihaana Simba heitti mua haasteella, jonka pointtina on esitellä kaksi kuvaa, toinen mahdollisimman tuore ja toinen vuodelta 2010, mahdollisimman samaan aikaan räpsätty ja sitten näitä on toki vertailtava.

syyskuu 2010 
Silloin olin vielä pinkki ja hiuksilla oli mittaa ainakin kymmenen senttiä enemmän. Blondaus ja värinpoisto teki kuitenkin tehtävänsä ja letti kuoli, joten oli pakko luopua latvoista.
Jos tarkkoja ollaan, niin tuolloin normivaatetus erosi aika radikaalisti kuvan kledjuista. Niistä vaan ei ole kuvaa, koska maastohousut ja bändipaita on äärimmäisen tylsä asia. Välillä tuli kuitenkin pelleiltyä korsetti päällä.

syyskuu 2011
 
Tein paluun mustaan, mutta kiroan tyhmyyttäni jo nyt (otsikko viittaa juuri tähän). Mahdollisesti vaihdan takaisin pinkkiin/punaiseen, ainakin osittain. Vaatteiden puolesta on tullut enemmän muutosta. Maastohousut ja bändipaidat ovat siirtyneet kaapin perälle tehden tilaa hameille ja korseteille. Eikä kuitenkaan unohdeta noita maailman ihanimpia, pinkkejä, maihareita!

Eteenpäin sama haaste menee:
Sannille
Annille sekä
Heidille

p.s.
Ulkoasu-uudistus on vieläkin kesken, koska hovibanneristi on laiska.