torstai 27. helmikuuta 2014

Pahvikangasta ja ällöoranssia

Tänään kulutin aikaani erään korsetin parissa ja päätin nyt tulla höpisemään vähän aiheesta. Ihan vaan making of -hömppää. Oon käyttänyt aikaani alkuvuodesta aika paljon korsetin kaavoituksen sisäistämiseen ja mielestäni oon onnistunut ihan hyvinkin. Tällä hetkellä työn alla oleva korsetti tulee olemaan perusmusta satiininen vyötärökorsetti. Ehkä näppärin mahdollinen korsetti, ainakin mun mielestä (ja itsehän en edes omista toimivaa korsettia tällä hetkellä). Materiaalina käytetään ihan kunnollista korsetticoutilia, kahdessa kerroksessa. Eteen leveä plansentti, sisäänsä se saa spiraaliluut. Lisäksi irralliset sukkanauhat. 


Yllänäkyvä materiaalikasa on tässä lähinnä lisäkuvituksena. Pahoittelen semisurkeaa puhelinlaatua. Coutilin käsittely on julmetun hauskaa, koska se tuntuu enemmän pahvilta kuin kankaalta. Ihanaa se on joka tapauksessa. Satiinicoutil on ainakin mun silmään todella kaunista. Keväämmällä varmaan tuun juttelemaan aika paljon korsettijutuista, kun Belle Modeste kutsuu. 


Korsetin kakkosproto, se luutettu versio, näytti tältä. Kauniin oranssi se ainakin oli. Pieniä muutoksia tehtiin ja nyt on kankaat leikattu. Ompelu joutuu odottamaan ensi viikon puolelle, koska lähdetään A:n ja E:n kanssa keikkaseikkailemaan. Ensi viikolla on luvassa myös ns iltapukuyläosan taikominen. Kiirettä pitää ja ompelukone pörrää ahkerasti. Viikonloppu seikkaillaan, palaillaan ensi viikolla! 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Supersukat

Mun pitää nyt vähän hihkua uusista villasukistani. Mummu soitteli mulle taannoin ja kyseli, että vieläkö kaipaan piiiiiitkiä villasukkia. Pari mittaa Mummulle ja sukat alulle. Sain reisimittaiset sukat käsiini, ja jalkoihini, eilen ja voi tätä parhautta. Ihan mahtavat ja lämpimät. Hameihmisen pelastus kovilla pakkasilla. Sanoinko jo, että nää sukat on mahtavat? Onnea on Mummu, joka toteuttaa hupsuja juttuja. 


Palaillaan taas pian. Heitelkääs tänne aikanne kuluksi jotain postausehdotuksia tai kertokaa, mitä haluaisitte lisää blogiin. Parannuksia lienee luvassa joskus. Leiskaakin pitäis uusia. :)

perjantai 21. helmikuuta 2014

Hihat palaa

Meillä kaikilla on varmaankin se yksi, tai useampi, vaate, jonka tunnearvo on suuri. Lopulta se kuluu lähes käyttökelvottomaksi joltain osin ja sitten pitäisi keksiä, mitä tehdään. Mulla yksi näistä vaatteista on Stratovariuksen huppari, jonka iskä osti mulle melkein viisi vuotta takaperin, kesällä 2009. Bändipaidat ja -hupparit livat pääosassa omassa pukeutumisessa monta vuotta ja sen myötä niiden tunnearvo on noussut älyttömäksi. Tästä aiheesta voisin naputella ihan omankin postauksen. Pysytään nyt vain tässä hupparissa. Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, hupparin hihat olivat aika heikossa hapessa. Alkuun meinasin vaihtaa vain uudet resorit, mutta luovuin ideasta, koska huppari on haalistunut niin ruskeaksi, että mustat resorit olisivat vain sattuneet silmiin.


Äiti on jo pari vuotta yrittänyt saada mua heittämään tän hupparin pois, mutta ei onnistu. Päädyin ehkä hiukan radikaaliin ratkaisuun rakkaan hupparini kannsa, mutta näin uusittuna se sai taas lisää käyttövuosia. Tartuin siis saksiin ja leikkelin hihat kokonaan pois. Ihan mielivaltaisesti en kuitenkaan leikellyt vaan tutkailin peilin ja nuppineulojen kanssa hyvältä näyttävän kädentien. Huolittelu saumurilla ja käänteet ompelukoneella. Nopeaa ja näppärää.


Hihattomana käyttömahdollisuuksia on paljon, etenkin kesällä. Tää huppari on pitkään ollut mulle myös tavallaan lohtuvaate. Jos on huono päivä ja kaikki menee päin seiniä, turvaudun aika helposti kyseiseen huppariin. Huppu päähän, kuulokkeet korville ja maailma ulkopuolelle. Eikä muuten toimi parilla muulla bändihupparilla, jotka kaapista löytyvät. Sen pitää olla juurikin tämä.


Oon saanut pari muutakin juttua tän hupparin lisäksi pois ikuisuusompeluprojektilistalta ja se tuntuu varsin mukavalta. Isompana juttuja on työn alla korsetti eräälle turkulaiselle burleskitähtöselle ja se etenee mukavasti. Sain tänään kankaat ja muut tarvikkeet postissa ja pääsen ompeluhommiin kunnolla näin loman päätteeksi. 

Postaustahti on tällä hetkellä hyvin epämääräinen, koska ollaan tiistaihin asti puhelimien nettiyhteyksien varassa, kun korpuroin yhden oleellisen piuhan rikki. Lisäksi mulla on kone käytössä vähän heikosti, koska A tarvitsee töissä läppäriä ja minä ystävällisesti omaani lainaan. En oikeen tuu toimeen A:n pöytäkoneen kanssa, joten käytän pitkälti iPadis, joka on nyt mun käytössä väliaikaisesti. Oon saanut paljon enemmän tai vähemmän tärkeitä juttuja aikaan, kun ei tuu jumitettua koneella puolta päivää. Koulua on jäljellä kuukauden verran ja lähtö kohti Helsinkiä ja työssäoppimisjaksoa lähestyy. Höpistään näistäkin aiheista vähän myöhemmin lisää. Palaillaan pian toimivamman nettiyhteyden kanssa ja ehkä pääsen postaamaan korsetista ja opinnäytetyöstä.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hyvä se on, kun sen maalaa

Tilasin joulunpyhinä ebaysta kovin nätin hiuspannan. Väriltään kultainen panta ei kuitenkaan mulle suoraan kelvannut, joten askartelin hieman. Lähdin ehkä vähän riskillä kokeilemaan, mutta maksoin pannasta muistaakseni 0,72e, joten suurta menetystä en kokisi, jos joku menisi vikaan. 


Kuvasta näkyy suunnilleen, miltä hiuspanta alkuperäisvärissään näytti. Hiuslakka ei oo eksynyt kuvaan vahingossa, se oli oleellisessa osassa projektia. Sekoittelin sopivan värin mustasta ja hopeisesta akryylimaalista ja sain aikaan kivan ööö en osaa kuvailla väriä. Se on tummaa hopeaa, mutta toisaalta taas hohtavaa mustaa. Nätti se on kuitenkin. 


Alkuun mietin, tarttuukohan maali kiiltävään ja sileään metalliin. Karhensin pintaa hiukan parilla kerroksella hiuslakkaa ja sitten tartuin pensseliin. Ohensin maaleja vedellä, että saisin lehtien kuviot pidettyä tallessa. Maalikerroksia taitaa olla 4. Jokaisen kerroksen välissä suihkuttelin taas hiuslakkaa kiinnitykseksi. Lopuksi vielä muutama kerros lakkaa. 


Väristä tuli nätti ja se toimii melko näppärästi pinkahtavan tukan kanssa. Kannatti tarttua maaleihin ja ottaa riski. Maalattuna panta on huomattavasti alkuperäistä parempi. Näitä pikkuprojekteja on välillä kyllä hauskaa tehdä. Ehkäpä pitäisi askarrella useamminkin.