lauantai 14. lokakuuta 2017

September favourites and then some

Mun oli tarkoitus saada tää ulos jo aikaa sitten, mutta hupsis, armas läppärini päätti sanoa poks ja meni hetki uuden hommaamisen kanssa. Kuun alussa oli tarkoitus, joten siksi pieni disclaimer. 

Viimeaikoina oon löytänyt itseni hyvin usein tuijottamassa favourites -videoita youtuben ihmeellisessä maailmassa. Ja toki suosikkipostauksia on näkynyt blogeissa vuosikausia. Tykkään ihan  älyttömästi lukea/kuulla muiden suosikkijutuista ja oon aina blogivuosieni aikana halunnut kokeilla, että toimisiko homma myös omassa blogissa. Ja nyt, kun yritän päästä taas kärryille bloggaamisesta, kuukausittainen postailu ei kuulosta yhtään hullulta. En voi olla postaamatta sen varjolla, että ei muka olisi mitään ideaa. Kokeillaan, jos tää toimisi.

Tässä ensimmäisessä jotkin suosikit ovat suurella todennäköisyydellä myös yleispäteviä lemppareita. Koin ehkä liian hankalaksi rajoittaa asiat vain kuluneeseen kuukauteen, mutta haitanneeko tuo nyt liiaksi tässä kokeilussa? Omasta mielestäni ei. Onpahan ainakin vähän enemmän sanottavaa joistakin asioista. Toivottavasti.

Aloitetaan vaikka hiusasioilla, koska ne ensimmäisenä lempparilistaani lisäsin. Ja tää on myös vähän pidempiaikainen suosikki.

Mulla on jo pidempään ollut sininen tukka, mutta nyt tämän vuoden aikana on löytynyt lempparisävy. Usein värjäily on suoritettu sekoittelemalla ties mitä eri sinisten värien jämiä, mutta nykyään tartun Herman's Amazing hair colouriin.
Tumma, violettiin taittava, Bella Blue on ollut go to -väri jo hetken. Välillä vielä mustalla tummennettuna. Toisinaan taas vähän kirkkaampaa väriä Margen avulla. Fiilispohjalta. Mulla on ollut sininen nyt niin pitkään, että pigmentti on napannut lujaa kiinni ja vielä puolentoista kuukauden värjäämättömyyden jälkeen tukka näyttää ihan mainiolta.
Alemmassa kuvassa Bella blue pienellä määrällä mustaa.

1_Sep

6_sep

Hypätään seuraavaksi mulle vähän uudempaan aihepiiriin ja lemppariin. Pidempään mukana hengailleet varmaan muistavat, kuinka oon aina jutellut siitä, että en oikeastaan meikkaa. Isoimpana syynä ehkä aikanaan iho-ongelmat ja se, että en ihan rehellisesti vaan osannut. Pari kaveria lopulta pilasivat mut ja totuttivat meikkiin. En oo vieläkään kummoinen meikkaaja, mut en sentään vedä enää pelkillä pandakajaleilla niin kuin joskus tein. Edelleen kuljen suurimman osan ajasta meikittä, mutta välillä on kivaa näyttää vähän enemmän ihmiseltä. 
Ja kuten mainitsin, mut pilattiin eli kokoelma vaan kasvaa. Kuvassa on kasattuna joitakin lemppareita ja hyväksi todettuja juttuja. UD:n Primer Potion ja ABH:n Brow pomade oikeasti ovat hypen arvoisia. Smashboxin Punked -huulipuna, joka näkyy muuten myös ylemmässä kuvassa, on kovin ihana. 

3_sep

Mitäs seuraavana... Siirrytään hiukan tutummille vesille ja jutellaan hetki lempparivaatteista. Tyylillisesti oon mennyt töiden myötä tosi simppeliin suuntaan, mitä nyt joskus vetää överiksi. Pillifarkut, t-paita, huppari, converset ja nahkarotsi on olleet mun perusjuttu jo pitkään. Toimii aivan hyvin ja viihdyn. Ekaksi lemppariksi siis mainittakoon mun vanha ja hyvin rakastettu nahkarotsi. Sain biker -takkini porukoita synttärilahjaksi, kun täytin 18 ja yhä edelleen se kulkee mukana valehtelematta 80 prosenttia ajasta. Klassikko, joka kestää aikaa ja sopii aika lailla mihin vaan, kun kantaa sen oikealla asenteella. Aitonahkainen takki kestää aikaa, kulutusta ja ihania suomalaisia säätiloja. 

8_sep

Hieman randomimpana vaatelempparina on ollut valkoiset t-paidat. Kyllä, valkoiset. Rakastan mustaa pukeutumisessa edelleen, mutta välillä on ihan kiva vähän vaihdella. Kesällä valkoiset toimivat mainiosti ja ne istuvat myös kovin hyvin 50's raggarityyliin, joka on miellyttänyt kovasti. Thunderbirds on hyvä tyyli-inspiraatio. Mainittakoon vielä, että Brighton beachin lämmössä valkoinen väljä t-paita oli parhautta. Kiitos tästä kuvasta kuuluu äidille, joka naureskeli päätään irti rannalla, kun minä loikin vedessä ja aallokko kasteli housut polvien yläpuolelle. 

7_sep

Laukkuna mulla kulkee arkisin ihan vaan kangaskassi, koska se on hyvin näppärä töissä. Ja kun kuitenkin eksyy kaupan kautta kotiin, on jokin kassi jo valmiiksi mukana, mihin tunkea ostokset. Syksyn suosikkina on ollut Lontoosta mukaan tarttunut School of Rock the Musical -kassi. Tilanteen vaatiessa sievempää ja pienempää laukkua Killstarin Callisto tulee käyttöön. Mulle tärkeää laukussa on sen käytännöllisyys ja helppous. Siksi pitkälti kangaskasseja. 

4_sep

Hieman randomimpana suosikkina on tuoksukynttilä. Kyllä, kynttilä. En oo koskaan oikeastaan ollut tuoksukynttiläihmisiä, mutta viime syksynä bongasin maailman ihanimman tuoksun kynttilässä. Ritualsin Holy Smoke -tuoksukynttilä on nimensä mukaisesti savuntuoksuinen. Oon aina rakastanut savuntuoksua nuotioissa, takoissa ja muutenkin. Nyt löysin sen kynttilässä ja se on rakkautta. Täydellinen sateisiin syysiltoihin. 

2_sep

Pitkästä aikaa, kuten Snowfallia seuraanneet ovat ehkä huomanneet, oon löytänyt yhteisen sävelen kamerani kanssa. Meillä oli useamman vuoden ero enkä pahemmin kuvannut paitsi satunnaisesti. Nyt meillä kuitenkin menee taas kivasti ja oon pyörinyt kuvailemassa sekä keikkoja että ihmisiä. Editointi ei oo vieläkään mun suosikkipuuhaa, mutta valokuvaus on, joten editointia on siedettävä. Siihen liittyen, blogihommat maistuvat taas ja tarkoituksena on herättää molemmat blogit henkiin. Tällä hetkellä tuntuu, että Snowfallin puolella on vähän enemmän sanottavaa, mutta pikkuhiljaa teen paluuta myös tänne. 
Snowfalliin liittyen mainitaan vielä syyskuun lempparimusahommat. Radio Rock -risteilyllä löysin teinivuosien rakkauden Children Of Bodomin uudestaan. Vanhojen suosikkien uudelleenlöytäminen  on aina iloinen asia. 

9_sep

Tiedän, tää suosikkipostaus meni vähän jorinaksi, mutta jostain pitää aloittaa. Yritän jatkossa pitää nämä vähän selkeämpinä ja lyhyempinä, mutta kuten mainitsin, tässä ekassa on mukana pitkäaikaisiakin lemppareita. 
Yritän tässä lähiakoina kasailla myös jonkinsorttisen life update -postauksen, joka ehkä hieman selittää blogikatoamista ja sisällön muuttumista. 

Jos teillä on postausideoita, haasteita, mitä vaan, kuuntelen niitä mielelläni. Ja muistakaa käydä myös Snowfallin puolella (löytyy tuolta sivupalkista), jos musajutut yhtään kiinnostaa! 

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kuva-asiaa

Käyn ihan näin pikaisesti huutelemassa täällä, että olen hyvin tietoinen kuvien katoamisesta, kiitos photobucket, ja yritän tässä hiljalleen korjailla niitä kohdilleen. Tässä muutaman vuoden aikana on ehtinyt kertyä aika huolella kuvia, joten siinä menee oma aikansa, että saan kaikki kuosiin taas. Pitää metsästää kaikki kuvat uudelleen koneen ja ulkoisen syövereistä ja ladata flickriin ja ågpksödlvc.  Eikä edes puhuta siitä, että kuvahommat kusee myös Snowfallin puolella. Mutta hei, hiljaa hyvä tulee?
On myös mahdollista, että kuvaurakan aikaan joitakin postauksia tulee katoamaan, tuskin paljoa, mutta jotain epäoleellista hömppää luultavasti.

Kyllä, olen edelleen olemassa ja yritän tehdä pientä paluuta blogimaailmaan. Stay tuned!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Takista kassiksi

Muutama vuosi sitten satuin voittamaan jossain blogijoulukalenterissa nahkaisen kassin. Sellaisen, johon mahtuu mukaan puoli maailmaa ja silti se näyttää näppärältä. Äiti tykästyi kyseiseen kassiin ja tunki mulle vanhan, kammottavan 80-luvun lopulta olevan, nahkatakkinsa. Purettu rotsi lojui nurkassa ja idea päässä vähän ehkä luvattoman pitkään, mutta nyt syksyllä sain vihdoin kassin kasaan! 

Tykkään nahasta todella paljon materiaalina ja yleensä mun käyttämä nahka on kierrätysnahkaa. Ihan senkin takia, että vuotien löytäminen ei oo helpoin tai halvin asia. Usein myös vanha nahka on ihanan pehmeää ja sen takia helpompaa työstää, etenkin kun mun nahkatyötaidot on vähän niin ja näin. Pitkälti kokeilemalla mennään. 

Kokonsa puolesta kassiin mahtuu tosiaankin melkein puoli maailmaa. Koska materiaalin määrä oli jossain määrin hyvin rajallinen, koko määräytyi sen mukaan. 15-tuumainen läppäri mahtuu aivan mainiosti ja taisinpa myös kokeilla, että mites A4 -kansio mahtuu. Sinnehän se meni. Kassi myös pysyy muodossaan mainiosti, vaikka sinne tunkisi vähän enemmänkin tavaraa.


Vaikka vanhasta on hauska tehdä uutta, halusin kuitenkin säilyttää joitakin takin elementtejä. Taskut, saumoja ja tikkauksia siellä täällä. 
Vanhan ja käytetyn nahan "sisäpuoli" toisinaan haluaa olla hieman epäsiisti ja siitä saattaa irtoilla nukkamaista hitua. Sen takia kassi on vuoritettu hauskalla raitakankaalla. 

Ompeluhommia ois postattavaksi useampikin, kunhan joskus saisin itseäni niskasta kiinni ja saisin kuvattua asioita. Onhan noita postausideoita muutenkin mutta kun sitätätäjatota. Yritän parhaani, että blogi ei vaivu taas talviunille luvattoman pitkäksi aikaa. 

(Apua, en osaa enää kirjoittaa niin sitten mitään. Bloggaamisen piti olla mulle se juttu, millä pidän kirjoittamista yllä ja voi nyt påsoödgklvx. Eikä edes puhuta siitä, että mun pää ei nykyään toimi suomeksi suurimman osan ajasta. Finglishin ja kielen vaihtamisen keskellä lausetta välttäminen on hankalaa! Pitänee ehkä yrittää kirjoittaa vähän useammin, niin tää ei ois ehkä ihan niin hankalaa. Ja otsikointi? Nope.)

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Whoopsie...

Long time, no blogging...
Yli puolen vuoden blogitauko Overloadin puolella oli vahinko. Oon tavallaan unohtanut, että omistan edes tietokoneen. Oon yrittänyt kehittää itselleni jotain muuta tekemistä kuin ruudun tuijottelu, nyt kun jaksaa taas paremmin. Pikakuulumisia siis...

Iso osa ajasta menee töissä ja välillä tuntuu, että teen liikaa töitä. Kesän on saanut tehdä ylitöitä niin paljon kuin jaksaa ja kyllähän sitä on tullut tehtyäkin tunteja. Oon ihan perus rividuunarina elintarviketehtaalla. Ei mielenkiintoisin työ, mut ihan jees.

Musahommat on edelleen mun henkireikä ja pyrin käymään keikoilla edes kerran kuussa. Roudaushommat on myös mukana kuvioissa. (Musajuttuja voi seurailla Snowfallin puolella.)

Pikakelaus kesästä: parit festarit ja huikeita keikkoja (Queen!!), Hellocon, Helsinki Pride (fucking finally!), älytön hääpukustressi ja häät, Turku Pride, ompeluprokkiksia, kavereiden kanssa hengailua, ensimmäinen virallinen kesäloma. Kesä oli aika jees, vaikka iso osa ajasta töissä menikin.

Syksy menee töissä, kämppää kuntoon laittaessa, ompeluhommien parissa ja siellä täällä juoksennellessa. Seuraavana vuorossa ois Stockholm Burlesque Festival, jota odotan isolla mielenkiinnolla.

Instagramista (kurkkikaa sivupalkkiin) kantsii myös seurailla, mitä tulee pööpöiltyä ympäriinsä. Mut löytää nykyään myös snapchatista: Glamlumi.


Voisin tässä lähiaikoina kasailla jonkinsorttista koontipostausta alkuvuoden ja kesän ompeluprokkiksista, koska kaikkea jännittävää on tullut kasailtua. Infoilkaa myös, jos nää randomit kuvat vaatii outfit rundownia. Ja hei, postaustoiveita otetaan vastaan!

torstai 18. helmikuuta 2016

Tutoriaali: Yli-isosta t-paidasta tunikaksi

                                                                                                                Yhteistyössä Sakara Recordsin kanssa.

Määrittelemätön aika sitten Mokoman kanssa niitä näitä jutellessa tuli puheeksi, kuinka bändipaitavalikoima tytöille on aika rajallista yleisesti. Useimmiten kivoimmat jutut kun tuntuvat olevan juurikin niitä perusteeppareita. Kyselivät siinä meiltä tytöiltä, että millaiset jutut olisivat kivoja ja joku tuli heittäneeksi, että ois siistiä saada nettisivuille jotain tutoriaaleja paitojen muokkaamiseen. Yksi asia johti toiseen ja sen seurauksena Overloadissa tullaan tässä kevään aikana näkemään kasa paitamuokkaustutoriaaleja! Omia projekteja varten Sakaran bändien paitoja löytyy mm. täältä.

Tutoriaalit on toteutettu yhteistyössä Sakara Recordsin kanssa. Sakaran pojat toimittivat mulle laatikollisen paitoja ja siitä lähdettiin. Kaikki postauksen linkit ovat vain ja ainoastaan helpottamassa asioiden löytymistä.

---


Yli-isosta t-paidasta tunikaksi.


Tarvitset: T-paidan, ompelukoneen (ja saumurin), hyvät sakset (!!!), nuppineuloja, taustamusiikkia

Lähtötilanteena XL-kokoinen Rytmihäiriön Spurgugrammi –paita ja Jenna (vaatekoko yleensä 36/S). Rytmihäiriöllä ei ole lainkaan tyttöpaitoja ja pienen pohdinnan jälkeen päädyimmekin tekemään jotain tyttömäistä. Ja mukavaa.

jenna01


Muutoksien merkitseminen paitaan onnistuu itsekin, mutta jos saa kaverin auttamaan, se helpottaa aika reippaasti.
Aloitetaan leikkaamalla hihat pois sauman kohdalta ja sitten jatketaan uudella pääntiellä. Tässä vaiheessa paita kannattaa olla oikein päin päällä, että näkee pääntien ja printti asettuvat. Merkkaa uusi pääntie joko neulaamalla tai piirtämällä. Riittää, että merkitset vain toisen puolen, symmetria onnistuu paremmin näin.  Leikkaa uusi pääntie.

jenna02

jenna03

jenna05


Jos printti näyttää olevan liian alhaalla, kuten tässä tapauksessa, sitä voi nostaa olkasaumoja siirtämällä. Nosta printti oikealle korkeudelle ja neulaa uudet olkasaumat. Käännä paita tämän jälkeen nurinpäin ja siirrä neulat siten, että ne eivät ole kankaiden välissä. Ompele olkasaumat.  Leikkaa ylimääräiset pois, jätä saumavaraa noin sentti.

jenna06

jenna07


Pue paita takaisin päälle, kuvista poiketen nurinpäin, se helpottaa huomattavasti jatkossa eikä neuloja tarvitse siirrellä. Neulaa uudet sivusaumat. Neulaa rinnan kohta napaksi, mutta muista jättää käsille hiukan liikkumavaraa. Oikea napakkuus löytyy kun muistaa neulatessa vähän liikutella käsiä. Jennan paidasta tehtiin tunikamallinen eli väljyyttä on reippaasti. Helman alkuperäinen leveys säilytettiin. Ompele sivusaumat . Tässä vaiheessa kannattaa sovittaa paitaa vielä oikein päin ja varmistaa, että väljyys on sopiva. 

jenna09

jenna08

jenna10


Leikkaa ylimääräiset pois, mutta muista kuitenkin jättää saumavaraa. Voit myös huolitella saumat, jos siltä tuntuu.

jenna11


 Huolittele pääntie ja hihansuut saumurilla tai siksaksilla. Neulaa käänne ja ompele.
Pääntien ja hihansuut voi jättää myös huolittelematta, sillä harvemmin nää t-paitakankaat lähtevät purkamaan ja rispaamaan. Mielipidekysymys. Ja ihan omasta kokemuksesta lisään, että huolittelemattomat reunat kestävät myös reippaasti pesuja.

jenna12


Aikaa tällaiseen modaukseen ei kulu turhan kauaa. Kokeneemmalta ompelijalta jotain tunnin pintaan, aloittelijalta voi kulua kaksi. Sitten vaan uusi paita päälle ja kohti moshpittia!

jenna13

jenna14


Jos teillä on jotain kysyttävää tutosta, kommenttiboksi on sitä varten. Jos taas huomaatte jotain ihan älytöntä epäloogiisuutta, kommenttiboksi löytyy tuolta alhaalta. Jos teette jotain tällä tutolla, viskatkaa linkki kommenttiboksiin. :)

Valtavat kiitokset Jenna, Turun Klubin (rip) apukädet (E, J, J, A), Mokoma ja Sakara.  

Note to self: Silitä vaatteet ennen niiden kuvaamista.  


 

torstai 11. helmikuuta 2016

5 years of overload!

Tänään juhlitaan (okei, lojun sängyssä peiton alla työpäivän jäljiltä) 5 vuoden ikään ehtinyttä Shady Overloadia. Woohoo!


Vaikka mun blogiaktiivisuus on vuosien mittaan vaihdellut aika reippaasti, Overload on aina ollut mulle paikka, minne survon luovuuttani niin kuvien, ompeluhommien kuin ihan vaan kirjoittamisenkin puolesta. Mulla ei ehkä ole sitä 666 lukijaa, mutta tiedän, että ainakin muutama teistä on ollut matkassa alusta asti, jotkut jopa jo Snowfallin alkuajoilta! Iso kiitos teille, kun ootte jaksaneet roikkua mukana. :)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

2015 Pikakelauksella

Edellisestä postauksesta on pitkälti aikaa, koska elämä on leikkinyt vuoristorataa. Sitä se teki oikeastaan koko viime vuoden, joten en oo ollut ihan kartalla.

Vuoden aikana ehti tapahtua vaikka mitä. Isoja ja pieniä, hyviä ja huonoja, lamauttavia ja ilahduttavia asioita. Alkuvuosi oli kohtuullisen kamala. 3,5 vuotta kestänyt parisuhde päättyi, eikä mitenkään näteimmällä tavalla. Se ajoi mun mielen todella synkäksi ja olin jo muutenkin enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Elin sumussa enkä oikeestaan saanut mitään aikaan. Tapahtui myös isoja ja huikeita asioita (mm. mun artistipuvustushaave toteutui).
Paljon aikaa kului sängyssä masennuksen kanssa. Musta ei ollut mihinkään, mikään ei tuntunut miltään. Tuijotin seinää. Roudaushommat Klubilla sai mut ylös sängystä. Oli hyviä ja huonoja kausia, enemmän huonoja. Olisi pitänyt yrittää hankkia töitä, mutta sekin vaati liikaa.

Hukkasin itseni aika huolella. Menetin motivaationi ompeluhommiin, en saanut itsestäni mitään luovaa irti. Yksinäisyys oli vahvasti mukana menossa.

Pikkuhiljaa asiat kirkastuivat hieman ja aloin etsiä itseäni eri suunnista. Kun mikään ei oikein kiinnostanut, oli vaikeaa keksiä, että mitä ehkä haluaisin olla. Päätin luopua suunnitelmastani perustaa oma firma vaatehommien suhteen. Musta ei olisi siihen, en kestäisi sitä stressiä tai jatkuvaa aikatauluttamista, kun hädin tuskin muistin ruokkia itseäni. Isosta suunnitelmasta luopuminen auttoi vähän asioiden selkiämisessä.

Musahommat onneksi pysyivät, vaikkakin paljolti muuttuneina, ja toimivat eräänlaisena ankkurina. Se yksi pieni asia, joka ei voi tuomita mua. Saan tuntea tai olla tuntematta kaikkia asioita, mitä haluan.



Loppukesästä tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen ja se omalla tavallaan heitti mun elämän kevyesti ympäri. Aloin nähdä itseäni eri tavalla, olin enemmän oma itseni ja masennuskaudet olivat lyhyempiä ja vähemmän agressiivisia.
Tutustuin tähän porukkaan hiljalleen ja huomasin myös tulevani vähän parempaan kuntoon.

Syyskuussa sain itsestäni riittävästi irti ja hankin itseni vuokratyöfirman listoille. Lokakuussa olin jo töissä. Ja samassa paikassa oon edelleen. Sain rytmin elämääni ja sen seurauksena masennuskaudet vähenivät ja lyhenivät. Loppuvuosi menikin pitkälti töissä ja vähemmän masentuneeseen oloon totutellessa.

Mun motivaatio kaikkeen alkaa palailla tässä pikkuhiljaa enkä elä enää niin syvällä omassa kuplassani. Toki masennusjaksoja on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän.

Oon aina halunnut pitää mun blogin tietyllä tasolla positiivisena enkä yleensä oo puhunut näistä asioista juurikin sitä positiivista vibaa ylläpitääkseni. Nyt kuitenkin koin, että haluan avata näitä asioita ja selittää epäaktiivisuuttani. Toki loppuvuodesta mun elämä oli oikeasti lähinnä töitä ja muutama keikka, joten kirjoitettavaa ei ihan liiaksi ollut.

Katsotaan, että mitä tästä (blogi)vuodesta tulee!