lauantai 24. joulukuuta 2011

So this is Christmas...

Shady Overload kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta, kohtahan tässä on ehditty vuoden ikään.
Vietän jouluni kotona Ylöjärvellä, jossa on kuin onkin lunta! Toivottavasti myös teille tuli valkea joulu.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Zedong, tuttavallisemmin Soini

Mainittakoon heti alkuun, että tällä postauksella EI ole mitään tekemistä politiikan kanssa.
Joku saattaa muistaa paaaaljon vanhemmista postauksista, ellei jopa Snowfallin puolelta, että meillä on kavereiden kesken kummallinen tapa nimetä vaatteita, erityisesti korsetteja. Poliitikkoja. Miten surullista, mutta minkäs sille mahtaa, kun on idiootti? :D
Tällä hetkellä poliitikkokorsetteja on 5, joista yksi, Matti, on omani. Alexander on Susannan omistuksessa ja loput kolme, Sauli, Ilkka ja Soini, ovat Helenan hellässä huomassa.

Uusin näistä aiheutti taannoisen blogikuoleman, sillä askartelin valmistujaispuvun Helelle, joka nyt joulukuun alussa tunnustettiin ylioppineeksi.

Kyseessä oli mulle ensimmäinen overbust-korsetti, paria korselettia lukuunottamatta. Kaavat ryöväsin karusti Helen toisesta korsetista, mutta jokin piirtelyssä meni hitusen pieleen, sillä yläreuna näytti kummalliselta ja takakappale oli muita huomattavasti pidempi. Kannattaa tehdä asiat viimetipassa ja kiireessä. Sovitusmallin teko helpotti kaavojen korjausta ja lopullinen tuotos istuikin mukavasti.
Miehustamateriaalina on aito kiinansilkki, jota käytin sekä oikein että nurin päin ja se toi kauniin yksityiskohdan korsettiin. Kaavamuutosten takia tilaamani plansetti oli liian pitkä, joten oli työn ja tuskan takana saada se näyttämään hyvältä ja mielestäni onnistuin siinä. Tavoistani poiketen nyöritin korsetin satiininauhalla, joka toimi yllättävänkin hyvin kovassakin kiristyksessä. Ja se on huomattavasti silmäämiellyttävämmän näköistä.


Korsetin kaveriksi tuli vielä taftinen bolero, jonka kiinnitys tapahtui nyörityksellä ja yksityiskohtana toimi myös kirkkaan punainen vuori. Ottaen huomioon huonon aikataulutuksen, bolerokin onnistui. Vaikka lopputuloksen livenä nähtyäni tulin siihen tulokseen, että satiini olisi sopinut muihin materiaaleihin paremmin. Nyt lopputulos oli jotenkin rauhaton.

Huomaan aina toisinaan ilmoittavani, etten enää IKINÄ tee tyllihametta. Ja hupsis, jostain syystä niitä tulee tehtyä kuitenkin melko usein. Hyvä minä.
Tällä kertaa tehtäväkseni koitui täyspitkä tylli, jonka olisi näytettävä tyylikkäältä päällihameen virassa. Onneksi on huntutylli, joka on 3m leveää, mikä taas mahdollisti tyylikkään toteutuksen ilman ärsyttäviä poikkisaumoja. 4 tyllikerrosta sekä vuori, ompele sitten siihen vetoketju. Joskus voisi vaikkapa miettiä ideoitaan toteutuksen kannalta, mutta aina ei voi voittaa. Järjettömän ninjailun avulla vetoketju kuitenkin kiinnittyi nätisti. Ei kuitenkaan puhuta siitä pöydän vallanneesta tyllivuoresta.
Lopputulos oli kuitenkin erittäin tyydyttävä. Hame näytti täsmälleen siltä, miten se oli visioitukin. 9 metriä tylliä riitti hetkeksi ja tuon valmistuttua lupasin itselleni, etten tee enää yhtäkään tyllihametta tänä vuonna. Realistinen lupaus, joka on myös pitänyt.


Puvun omistaja näytti kauniilta puvussaan ja se tulee saamaan muutakin käyttöä, niin yhdessä kuin erikseenkin. Olemme molemmat tyytyväisiä ja puku on kantajansa näköinen. Se on ehkä palkitsevinta tällaisissa asioissa.
Juhlissa pukua kehuttiin jatkuvalla syötöllä ja mulle jo ilmoitettiin että seniorimallistolle olisi asiakkaita.


Seuraavana isona projektina onkin taas wanhojentanssipuku. Apuaaaa! Mun onneksi tammikuun tiistait tulevat olemaan opetuksettomia, joten aikaa ompelulle on helppo järjestää.

4 yötä jouluun, eikä vieläkään lunta.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Mekkohömppää

Hämmennän itseänikin jo sillä, että postaus tulee olemaan lähestulkoon puhdasta Lolitaa, mikä ei oo mulle mitenkääm tavallista. Kuitenkin tässä lyhyellä aikaa lolitaminä on taas alkanut nostaa päätään pensaasta ja tyyli kiehtoo enemmän kuin aikoihin.
Koska goottityyli on kuitenkin iso osa omaa tyyliäni, olen kallistunut vahvasti Gothic Lolitan ja tummanpuhuvan Classicin puolelle. Tosin pari päivää takaperin huomasin liehuvani ympäriinsä mustassa Sweetissa perhoshameeni kanssa.

Olen vielä kuitenkin vahvasti alkutekijöissä lolitan kanssa, mutta kasailen lolitakaappiani pikkuhiljaa. Brändimekkoja tuskin tullaan päälläni näkemään, sillä en todellakaan ole brändimitoissa. Huomaan tosin usein haaveilevani tästä ja tuosta mekosta.

Vaatetusalan opiskelijana olen kuitenkin kohtuullisen hyvässä tilanteessa. Voin kasailla lolitavuortani omaan tahtiini ja itse tehden. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että selfmade lolita on huomattavasti brändiä mielenkiintoisempaa.
Tällä hetkellä enemmän tai vähemmän työn alla koulussa on lolisopiva paitapusero, joka on uupunut kokonaan vaatekaapistani. Pari hametta, mekko ja kunnollinen alushame kuitenkin löytyvät jo kaapista. Yhtenä ikuisuusprojektinani on myös mamelukit.

Arkena pukeudun useimmiten hameeseen ja johonkin paitaan käytännöllisyyden vuoksi, mutta mekot ovat myös puhdasta rakkautta. Lolitassa olen enemmän mekkojen kannalla kuin hameiden, sillä koen mekot eleganteimmaksi.
Ensimmäinen ja rakkain lolivaikutteinen vaatteeni on juurikin mekko, joka istuu sekä gothiciin että classiciin. Mekko on itsetekemäni ja se lisää tunnesidettä kyseiseen vaatteeseen. Kangas taas oli löytö Eurokankaan palalaatikosta. Teknisesti ja mallinsa puolesta se ei ehkä oli täydellinen, mutta tunneside siihen on val
tava. En voisi kuvitellakaan luopuvani siitä, kuten en voisi luopua rakkaimmasta korsetistanikaan. On ihan okei kiintyä vaatteeseen?
Unohdetaan kamalat hiukset ja vammaava ilme, mekko on pääpointti kuvassa.
Yleensähän lolitahelmat ulottuvat juuri polvien tienoille, mutta itseäni viehättää hirveästi nuo "ylipitkät" helmat lolitassa. Ja polvien alle ulottuva helma on minulle pukevampi.

Jos nyt puhutaan yleisesti, niin pitsiyliannostusmekot eivät TODELLAKAAN ole minua varten, koska yksinkertainen on kaunista. Simppelit mallit ja kiinnostavat yksityiskohdat luovat omaa silmääni  viehättävän mekon. Saatte muutaman esimerkin.

Tämä Victorian Maidenin British check jsk lienee yksi suosikkimekoistani, vaikka värinsä puolesta se ei olekaan puhtainta minua. Sen yksinkertaisuus vain viehättää ja underbust -yläosa tekee mallista kiinnostavan. Laskostettu helma toimii myös erittäin hyvin, jopa poimutettua paremmin. Laskostettu helma lienee rauhallisempi ja klassisemman oloinen vaihtoehto. Helman täysvinoon leikattu kaitale lisää myös mekon kiinnostavuutta. Tällainen minulle, kiitos.

Lisää Victorian Maidenia, joka oikeastaan lienee jopa suosikkibrändini. Flower tulle regimental dress on suunniteltu selkeästi minulle! Pystyraita on aivan ihanaa ja väritys tässä on totaalisesti minua. Musta ja tumma pinkki ovat yhdistettynä mitä parhainta eikä mekossa ole mitään muutakaan vikaa. Malliltaan taas kerran hyvin yksinkertainen.
Mustaa, hopeaa ja lumihiutaleita yksinkertaisessa liivimekossa. VM, marry me? Waltz of Snow vetää nyt lähinnä sanattomaksi. Kaunista kaunista kaunista. Unelmamekko, ehdottomasti. Kokonaisuus on yksinkertaisesti täydellinen.
Moi-même-Moitié ja Randomly tiered pinafore toimii kivasti. Kevyt kerrostettu sifonki näyttää ehdottomasti nätiltä ja toimii yksinkertaisena. Kelpuuttaisin myös tämän kaappiini.
Silent Moon on puolestaan Moitien kauneimpia printtejä. Ja mainittakoon nyt, että printit eivät ole niinkään oma juttuni, mutta Moitie osaa hommansa niiden kanssa. OP:t miellyttävät harvemmin silmääni, mutta poikkeuksiakin on.
Crossed Gathered OP on kaikin puolin hurmaava! Rakastan hieman erikoisesti katkaistuja vyötärölinjoja ja muutenkin pelkistettyä mallia. Pääntieltä lähtevä poimutus tuo taas mielenkiintoisen yksityiskohdan muuten yksinkertaiseen mekkoon ja saa sen lasketumaan todella kauniisti. Ja kulmikas pääntie taas tekee oikeutta dekolteelle. All hail Moitie!
Ja sitten se eka brändirätti, mikä aiheutti totaalisen pakkosaadapakkosaadapakkosaada-kuolareaktion. Moitien Asymmetry Corset skirt runnoi tiensä tahtootahtoo-listalle, juurikin tuossa sinimustassa muodossa. Ja minä kun en edes pidä sinisestä. Hupsista.

Vaikuttaa pahasti siltä, että postaus karkasi lievästi käsistä. Vai mitä veikkaatte? Arvatkaa vaan paheniko lolitaintoilu ja mekkohimotus?

Koittakaa jaksaa lukukausi loppuun! Itsekin kärsin vielä kaksi päivää koulun penkillä, mutta sitten voi vaihtaa vapaalle.
Valkeaa joulua odotellessa...

lauantai 10. joulukuuta 2011

Hupsista ja joulua

Turhaa selitystä pt. random.
Hengissä edelleen, vaikka blogi onkin ollut hyvinkin kuollut reilun kuukauden päivät. Suurimmilta osin johtuu siitä, että loppukuusta vaihdoin läppärin ompelukoneeseen ja toiseksi taas oma koneeni toimii varsin kausiluontoisesti.
Pidempi dataustauko on oikeastaan aika virkistävää ja nyt koko päivän koneella istuneena on tullut ihmeteltyä, mikä tässä dataamisessa ennen niin kovin viehätti. No jaa, eipä sillä kai niin väliä ole.

Postausideoita olisi, mutta kuvien puute on ikävä asia. Koulutöiden kuvaaminen on hankalaa, kun valoa on niin heikosti ja siihen valoisaan aikaan tulee hengattua koulussa. Mutta ehkä vielä joskus on aikaa. Lomakin menee niin ympäriinsä juostessa, että melkein itkettää.

Työn alla on myös ns. armoton mainostus, sillä köyhä opiskelija on köyhä ja tilaustöistä saa rahaa. Tästäkin lisää myöhemmin, mutta tosiaan, otan tilaustöitä vastaan. Esim. korsetteja, hameita, mekkoja ja paljon muutakin. Jonkinsorttista portfoliota pitäisi kyhäillä, mutta yhteyttä saa ottaa.

Opiskelu innostaa vaihtelevasti, mutta viihdyn edelleen ompelukoneen ääressä ja ompelen erittäin mielelläni kotonakin, etten totu liiaksi teollisuuskoneeseen, joka on tosin aika kiva kapine, nyt kun siihen on tottunut.
Tylsyystunnit menee monesti luokkakaveri C:n kanssa höpistessä, et heitetään kehiin oma lolibrändi, joka on suunnattu Gothic Lolitaan. Cloudberry Lady on kiva, mutta lähinnä sweettareille. Kyllä jööttilolitkin tarvitsevat suomibrändin. Ehkä vielä joskus.

Loppuun saatte vielä pari pientä yksityiskohtaa kämpästä, joka on muuten edelleenkin kaaos.
Ei ehkä gooteimmat mahdolliset verhot, mutta aivan ihanat joka tapauksessa! Rakkaus rokokoohon on valtava ja aika vahvasti pinnassa taas nykyisin, vaikka pastellivärinen onkin. Kuva taitaa heittää hieman punertavaksi, mutta harmaat verhot kyseessä.

Koska jouluvalot ikkunassa on turhan mainstream, keksin lintuhäkilleni toimivan koristuksen. Tosin se kusee, koska valot pitäisi asetella uudelleen. Josko joululahjaksi saisi tuonne linnun tai sitten käyn pyydystämässä variksen.
Ja eteinen sai toiset jouluvalot. Olivat muuten helkkarin kätevät, kun eteisestä paloi lamppu eikä kukaan jaksanut käydä ostamassa uutta, saati vaihtaa sitä lamppua. Mutta näyttää oikeasti aika kivalta tuossa peilissä, sitä ei voi kieltää, vaikka tunnetusti kuva ei tee oikeutta, koska en osaa. Valokuvausalemmuuskompleksi on edelleen vahvasti mukana.

Joulu tulee ja allekirjoittanut on älyttömän hidas sekä korttien, että lahjojen teon kanssa. Tänä vuonna ne on tehtävä itse, ainakin suurin osa. Viikko aikaa, kun isosisko tulee noutamaan ne ens viikon sunnuntaina, ettei mun tarvitse roudata kaikkia junalla kotiin.

Koulua jäljellä 6 1/2 päivää, jonka jälkeen lomailen täällä Turussa pari päivää ja suuntaan kotiin Ylöjärvelle aaton aattona.

Palaillaan, kunhan en huku loskaan.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Lisää tunnustuksia

Tällä tunnustuksella Overloadia muisti ihana Anki, jonka kirjablogi on kertakaikkisen mainio. Piipahtakaa lukaisemassa. Ja nyt kun antajaa on kiitetty, pitäisi latoa pöytään 8 faktaa. Taas. Yritäpä nyt keksiä näitä. Noh, minä yritän.

1. Sulan aivan täydellisesti pienille eleille. Mulle ei tarvitse kantaa ruusupuskia tai vannoa ikuista rakkautta, viedä ulos syömään tai muutakaan tuon kaltaista. Se, että saan ensimmäisenä teemukin käteeni, kun tuun kotiin pitkän päivän jälkeen sulattaa aivan täysin.

2. Oon huonoin ikinä aloittamaan yhtään mitään, ellei kyse ole sitten leffan katselusta. Kaikki aikataulutetut jutut tulee valmiiksi oikeastaan vasta DL:n paukkuessa. Mutta pieni paine tehostaa työskentelyä.

3. Haluaisin olla jokapäiväinen goottiprinsessa ja juosta pitkissä hameissa, korsetissa ja koroissa. Tosin köyhän opiskelijan ollessa köyhä, se ei ole niinkään mahdollista, kun vaatekaapin sisältö on hyvin rajallinen moisen suhteen.

4. Vaikka oonkin koulutukseltani suurtalouskokki, en pysty käsittelemään kanankoipia. Se on vaan jotain käsittömättömän kamalaa. Samaan liittyen, jos mulle annetaan vapaat kädet iltapalan suhteen, kaivan valmispatongin pakastimesta ja törkkään sen uuniin.

5. Mulla on salainen obsessio pinkkiin. Haluaisin pinkit kutrini takaisin.

6. Sinä aikana, kun oon asunut poissa kotoa, eli suunnilleen vikat 3kk, oon soittanut isälleni muistaakseni kolmesti. Äidin kanssa tulee juteltua viikottain, mutta iskälle en jotenkin vaan uskalla soittaa. Se luultavastikin johtuu siitä, että meidän välit oli viimeiset 4 vuotta tosi huonot. Mistään ei tullut kiitosta ja kaikki oli aina jotenkin väärin.

7. Isosiskoni on sotilasarvoltaan alikersantti. Tästä johtuen multa on monesti kyselty, että kai mäkin sitten menen inttiin. En todellakaan! Vaikka taustalla onkin pian 13 -vuotinen partioura, armeija olisi mun psykeelle aivan liikaa. Kyllä mä siellä metsäleireillä pärjäisin, mutta pää ei taas muuten kestäisi.

8. Mulla on paha asennevamma särkylääkkeiden suhteen. En koske moisiin ellei pää oo kainalossa ja koipi paketissa. Tyhmää sinänsä kärsiä päänsärystä kerran kaksi vuodessa vain sen takia, etten periaatteen vuoksi koske särkylääkkeisiin.

Olen evil bitch enkä anna tätä kummemmin eteenpäin, koska mielikuvitukseni ei riitä moiseen tämän päänsäryn kanssa.

Hei muuten, mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? (:DD)

maanantai 31. lokakuuta 2011

Fallen leaves

Joskus kahdensadan metrin matka bussipysäkiltä kotiin voi kestää 20 minuuttia ja se on täysin sallittua, eikö vain?
Kun pääsee koulusta puoli 12, voi ihan hyvin pidentää koulumatkaansa ja pysähdellä muutamaan otteeseen vain sen takia, että laukusta löytyy kamera ja syksy on ihana. Tässä vaiheessa mainittakoon, että rakastan syksyn värejä, vaikka en mistään hinnasta pukisi päälleni mitään keltaista (Lumikkikostyymissa saattaisin tehdä poikkeuksen) tai oranssia.
Syysflunssa kävi kimppuun viikonloppuna ja nyt kurkkuun sattuu niinkin pahasti, että jopa nieleminen on tuskaa. Eilinen päivä meni sängyssä maaten ja tautia vastaan taistellen. Infernaalinen päänsärky ja niskajumitus eivät todellakaan kuulu suosikkituntemuksiini. Puheesta ei saa mitään selvää, kun pää on niin tukossa. Kuulostan äärimmäisen vakuuttavalta.
Oon aina selittänyt, etten halua suunnitella aikataulujani kahden ihmisen mukaan, yksinäänkin se on jo vaikeaa. Mutta hupsis, huomaan useinkin kuulevani tai kysyväni: 'Hei onko meillä mitään päivämääränä x?'
Mikä meni pieleen? Okei joo, sosiaalisen elämän ja harrastusten olemattomuus saattanee vaikuttaa aikataulutuksen helpottumiseen. Vapaa-aika menee lähinnä kotona rentoillessa tai välillä ommellessa.
Mulla on tapana stressata älyttömästi, varsinkin koulusta. Omat tavoitteet kun välillä menevät jopa turhan korkealle. Nykyään sitä ei taas pääse tapahtumaan, sillä edellisen tutkinnon takia sain oikeastaan kaikki yleisaineet hyväksiluettua. Se taas tietää välillä ylimääräisiä vapaapäiviä, myöhäisempää koulun aloitusta tai aikaisempaa kotiinpääsyä. Tykkään. Koulumotivaatio on jännittävä asia, sillä yleensä saan sen hukattua ensimmäisen kuukauden aikana. Nyt kuitenkin tuntuu edelleen mielekkäältä lähteä aamulla kouluun.
Syksy on oikeastaan aika ihana asia kokonaisuudessaan, tosin Turussa tuulee AINA ja sade on myös ikävän yleinen säätila. Odotan malttamattomana niitä päiviä, kun aurinko paistaa ja pakkasta on pari astetta. Niitä varten olisi tosin tarvetta lämpimälle, hamemätsäävälle, takille.
Loppuun vielä yksi otos lomalla olleesta kuvaussessiosta. Kunhan neiti kuvaaja saa revittyä aikaa jostain, kuvia tullaan luultavasti näkemään enemmänkin internetin ihmemaassa.

Teitä lukijoita kun näkyilee listassa lähemmäs 30 niin kommenttia tulee kuitenkin kohtuullisen harvoin. Nyt niskasta kiinni ja kommenttia kehiin, jos seuraat ja luet blogia oikeasti.

Koittakaa te välttyä tältä ikävältä flunssalta ja nauttikaa syksystä!

lauantai 29. lokakuuta 2011

Heihoi vintegeen hurahtaneet!

Ihana Rhia järkkää synttäriarvonnan blogissaan ja palkintona on vintegeaiheista tavaraa.
Muutenkin tutustumisen arvoinen blogi, hieman erilaista tyyliä ja lifestylehömppää.

Joskus olin rohkea ja kävin nykimässä Rhiaa hihasta, kun osuimme samaan burleskitapahtumaan. Esittäydyin hänen bloginsa lukijaksi ja sitten hiippailin yksin pöytään istumaan. Melko pian sain kuitenkin kutsun liittyä Rhian ja hänen miesystävänsä seuraan, etten joudu koko iltaa yksin istumaan. Tästä olen vieläkin äärimmäisen kiitollinen, sillä kyseessä oli äärimmäisen mukava ilta.

Ja hei, edelleenkin saa heitellä juttuja, mistä haluisitte lukea.
PS. Hauskaa Halloweenia! Itsehän löllään yksin kotona ja suunnittelen kurpitsan tuhoamista :D

tiistai 25. lokakuuta 2011

It's like a cupcake, It's cotton candy, It melts in your mouth

Kerrottakoon, että pääni on täynnä hattaraa. Hyvin pinkkiä ja pehmoista. Ällömakeaa, mutta silti niin ihanaa, ellei jopa suloista. Syysloma meni kotona makoillessa hyvässä seurassa ja leffoja tuijottaen. Kasa Disney -piirrettyjä ja sitten vielä loppuun tökättiin Potter -maraton. Hupsista, se oli hauskaa. 
Oman pään hat(t)aruuteen taas vaikuttaa vallitseva tunnetila. Elämä hymyilee taas ja voin rehellisesti sanoa löytäneeni itselleni jotain käsittämättömän tärkeää. Ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntuu, että voin päästä yli ongelmistani, koska joku pitää mua pystyssä ja lohduttaa, jos kaikki kaatuu niskaan. Tuo pallero taitaa myös kestää hattarapäisyyteni, toisaalta on syytäkin, kun itse moisen aiheuttaa. Olo on aivan ihanalla tavalla hölmö.
Kun pääsin iltapäivällä kotiin, löin soittimeen Retropopin uutukaisen Tämän hetken tähden -levyn ja tanssin ympäriinsä iloisen elektropopin tahdissa, lolitamekon helmat liehuen ja tyllit kahisten. Kuunnelkaa ihmeessä tuo lätty, jos saatte sen käsiinne.
Vieressä makoileva pallero valittaa kovasti, että hattarapäisyys ja pinkkiys tarttuu. Läppärinsä valkeat taustat keksivät muuttua hennon vaalean pinkeiksi ilman mitään syytä. Söpöä.
Viime yönä keksin alkaa vikistä, että tahdon oman kissan, ei sinänsä mikään yllätys. Sain luvan, jos nimeksi tulee Lucifer (vaikka oikeesti siitä tuleekin Torsti). Ainoa ongelma enää on se, että köyhä opiskelija on köyhä ja kissakin tarvitsee ruokaa. Myöhemmin siis...
kuvat: weheartit
Älkää unohtako pestä hampaita liiallisen sokerisuuden jälkeen. Pidätän oikeuden olla korvaamatta putoavia hampaita.

Kertokaa, missä vaiheessa siirappisuus menee liian pitkälle?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Tunnustuksia

Tehtävänä on:
1. Kerro keneltä tunnuksen sait ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Anna tunnustus eteenpäin.
Suloinen Anni heitti kyseisen tunnustuksen minulle, kiitos kovasti siitä,

Faktat:
1. Kärsin pahasta kola-addiktiosta, josta yritän kuitenkin päästä eroon.

2. Koen tällä hetkellä, että kaksi minulle erittäin rakasta asiaa, ja harrastusta, on viety pois, sillä kärsin suuresta alemmuuskompleksista niin kirjoittamisen, kuin valokuvaamisenkin suhteen.

3. Rakastan turhia löhöilypäiviä. On käsittämättömän kivaa vaan makoilla sängyssä koko päivä ilman mitään kummempaa tekemistä. Toisaalta taas tykkään, jos on paljon tekemistä ja minuuttiaikataulu. Sekavuus ja ristiriitaisuus on iloni!

4. Olen tapellut päänsisäisten ongelmien kanssa nyt viisi vuotta. Koulu, perhe- ja kaverisuhteet, harrastukset ja yleinen motivaatio ovat kärsineet niiden takia aivan älyttömästi. Nykyään tilanne alkaa näyttää jo paremmalta.

5. Kävin viimeiset kolme vuotta laulutunneilla, mutta nyt muuton jälkeen se jäi tauolle. Tyhmintä ikinä, sillä nyt kehitys alkaa kuulua ja näkyä. Ärsyttää ihan älyttömästi, sillä olen kirkas sopraano, eli tylsin ääni ikinä. Tosin mukavuusalue laulaessa menee siellä viivaston yläreunassa ja Nightwishin biisit on liian kivoja. Tarja Turunen on syy, miksi aloitin laulamisen, vaikkakin nykyään Simone Simons on vienyt ykköslaulajattaren paikan.

6. Jos perustaisin bändin, ja olisin siinä laulajana, tyyli olisi jotain aivan muuta, kuin mitä ääneni antaisi myöten. P!nk -inspiroitunut rock olisi ehkä eniten se oma juttu, vaikka metalli onkin hakattuna syvälle sisimpään. Toisaalta haluaisin myös leikkiä basistia.

7. Vaikka yleensä kukaan ei uskokaan, osaan käyttäytyä asiallisesti ja korrektisti. Huomasin sen viimeistään koulun alkaessa, kun suurin osa luokkakavereista on 3 vuotta nuorempia. Normaalisti heitän ties mitä typerää ja aivan ala-arvoista läppää, mutta tilanteen vaatiessa osaan toimia korrektisti. Myös asiallinen ja syvällinen keskustelu sujuu.

Vihaan näiden tunnustusten jakelua, sillä näiden arvoisia blogeja on PALJON.
Ensimmäisenä tämän saa Assi, joka väitti ettei bloginsa ole mitenkään näille sopiva. Kylläpäs on, ihan yhtä paljon kuin omanikin. Käykää muuten oikeasti kurkkimassa noita kuvia, ihan loistavuutta.

Toisena neiti A, joka kirjoittaa hauskaa tyttöhömppäilyblogia.

Ja kolmantena Ama, joka raportoi elämäänsä omalla tavallaan :)

Ai niin, nyt alkoi LOMA!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Välttelen siivoamista...

...mikä ei TODELLAKAAN ole hyvä idea.
Se tunne, kun tajuat äitisi tulevan vierailulle seuraavana päivänä ja kämppä on totaalinen kaaos. Siis oikeasti, kuka saa kämppänsä moiseen kuntoon? Helppo vastaus, minä ja Assi. Tosi kivaa.
On myöskin äärimmäisen fiksua istua koneella ja vitutusblogata aiheesta, kun pitäisi oikeasti tehdä.
Houkuttelevaa, eikö vain? Onneksi tässä on sentään vielä aikaa siivota, kunhan vaan saisin itseäni niskasta kiinni.

Ja niitä postausideoita saa heitellä. Pari ompeluspostausta on tulossa, kunhan saan hovikuvaajani takaisin kotiin ^^

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syksyistä fiilistelyä

Syksy on jo hämmentävän pitkällä eikä mulla ole aavistustakaan minne aika on mennyt. Oon asunut Turussa hitusen päälle 2 kuukautta ja viihdyn edelleen mainiosti. Vietän aikaani enemmän Raumalla, kämppiksen porukoilla, kuin kotona Ylöjärvellä. Elän makaronilla, riisillä ja kolalla, koska käytän rahani keikkoihin. Koulussa on  kivaa ja koen oikeasti oppineeni jotain, mikä on sinänsä jo saavutus omalla kohdallani.
En oo vieläkään oppinut pitämään paikkoja siisteinä, yleensä täällä saa loikkia tavarakasojen yli ja varoa, ettei telo itseään lattialla lojuviin saksiin, kuorimaveitsiin tai nuppineuloihin. Omat valokuvausskilssit ovat tehneet katoamistempun tietyntasoisen alemmuuskompleksin takia, sama juttu kirjoittamisen kanssa. Olin semisti tyhmä, ja otin työkseni 2 wanhojen pukua. En osaa mennä ajoissa nukkumaan ja keskimäärin 30% hereilläoloajasta menee siihen, että pakotan itseni pysymään hereillä. Haudon juonia, miten saisin porukat kustantamaan mulle uuden läppärin. Suunnittelen Nikonin vaihtamista Canoniin.
Tykkään epäloogisista randomteksteistä. Nyt saatte kuvia viikon takaiselta mökkireissulta, joka päättyi siihen, että päädyimme siskoni kanssa kyljelleen ojaan auton toimesta.







Mahtavaa syksyä, nauttikaa väreistä! Itsekin yritän, vaikka Turussa sataa ja tuulee lähes aina.

Hei, otan muuten vastaan juttuideoita. Heitelkää jotain, mistä haluaisitte lukea. Blogiaktiivisuus kasvaa, jos on enemmän aiheita kirjoittaa. Tyhmätkin ideat luultavasti toteutetaan. :)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Miksi oi miksi?

Ihaana Simba heitti mua haasteella, jonka pointtina on esitellä kaksi kuvaa, toinen mahdollisimman tuore ja toinen vuodelta 2010, mahdollisimman samaan aikaan räpsätty ja sitten näitä on toki vertailtava.

syyskuu 2010 
Silloin olin vielä pinkki ja hiuksilla oli mittaa ainakin kymmenen senttiä enemmän. Blondaus ja värinpoisto teki kuitenkin tehtävänsä ja letti kuoli, joten oli pakko luopua latvoista.
Jos tarkkoja ollaan, niin tuolloin normivaatetus erosi aika radikaalisti kuvan kledjuista. Niistä vaan ei ole kuvaa, koska maastohousut ja bändipaita on äärimmäisen tylsä asia. Välillä tuli kuitenkin pelleiltyä korsetti päällä.

syyskuu 2011
 
Tein paluun mustaan, mutta kiroan tyhmyyttäni jo nyt (otsikko viittaa juuri tähän). Mahdollisesti vaihdan takaisin pinkkiin/punaiseen, ainakin osittain. Vaatteiden puolesta on tullut enemmän muutosta. Maastohousut ja bändipaidat ovat siirtyneet kaapin perälle tehden tilaa hameille ja korseteille. Eikä kuitenkaan unohdeta noita maailman ihanimpia, pinkkejä, maihareita!

Eteenpäin sama haaste menee:
Sannille
Annille sekä
Heidille

p.s.
Ulkoasu-uudistus on vieläkin kesken, koska hovibanneristi on laiska.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Randomkuvailua

Pelleilin koulussa kameran kanssa ja uhriksi joutui Emilia.


Täysin hölmö minipostaus, koska nyt mielenkiinnon takia juoksen tuijottamaan Suomen Huippumalli haussa-ohjelmaa. Iskeekö teille moiset reality-sarjat?

perjantai 9. syyskuuta 2011

Kenkäunelmia

Vaikka pitäisi valmistella huomista miittiä, huomaan seikkailevani Minna Parikan kenkäihanuuksien parissa. Sitten joskus, kun saan töitä aion todellakin hemmotella itseäni ja maksaa lompakkoni anorektiseksi. Aivan vastustamattomia.
Ivy -kiiltonahkarakkauskengät sopisivat juuri TÄYDELLISESTI koristamaan kenkähyllyn virkaa toimittavan kirjahyllyn ylähyllylle, juuri siihen reunaan, mistä ne näkyisivät ensimmäisenä, kun katsoo ovesta sisään. Kyllä, tästä saa haaveilla. Mustaa kiiltonahkaa, siro ja sopivan korkea korko, kiinnitysremmejä ja rusetteja. Voiko enää löytyä täydellisempiä kenkiä? EI. Ehkä alan vikistä näitä vanhemmiltani joululahjaksi.

Toki kelpuuttaisin myös Mimosat kenkähyllyyni. Ensimmäinen kohtaaminen näiden kanssa tapahtui näyteikkunan läpi. Tajusin vain, että nyt löysin ehkä toisiksi ihanimmat Parikat ikinä. Pinkin ja punaisen yhdistelmää monesti vierastetaan, mutta näissä se on aivan ihana!

Dubi-du -nilkkurit ovat myöskin vastustamattoman ihanat ja huolisin nämä ihanuudet missä värissä tahansa. En ehkä sinisenä, mutta kyllä sekin menettelisi. Koristelu tuo ilmettä kenkiin, mutta pitää ne silti simppeleinä, joten yhdistelymahdollisuudet ovat rajattomat. Rakastan suunnattomasti nyörinilkkureita. Käytännöllisiä, hieman vanhahtavia ja ehdottoman kauniita. 

 Kaiken Parikka-hehkutuksen ja kehumisen jälkeen uskaltaisin itseasiassa jopa sijoittaa moisiin kenkiin. Eiväthän ne nyt ihan kamalat voi jalassa olla, kun kaikki niitä hehkuttavat joka suunnasta?

Lukijat rakkaat, teidän suosikkinne Minna Parikalta? Entäpä kokemuksia kyseisestä brändistä?

maanantai 22. elokuuta 2011

Uusiks meni...

Overload tulee tässä lähipäivinä uudistumaan, niin ulkoasun, kuin nimensäkin osalta.
Sekavuutta saattaa siis olla ilmassa, mutta pyrin hoitamaan kaiken pois alta hetikohtapian.

lauantai 20. elokuuta 2011

Alice Kingsleigh vs Peppi Lotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu

Iltapäivän tylsinä tunteina tulimme jutelleeksi Annin kanssa yleisesti lolitamekoista. Puheeksi tuli eräs tietty Emily Temple Cuten jsk. Yksi niistä harvoista printtimekoista, jonka jopa minä voisin pukea päälleni.
Mekon printti on aivan vastustamaton ja sulattaa tiensä jäisemmänkin pohjoismaisen neidon sydämeen. Näin kävi ainakin omalla kohdalla, koska yleensä en printtimekoista perusta. Siitä sainkin ajatuksen vallankumouksesta.

Kaikkien tuntema, ja suurimmilta osin rakastama, Ihmemaan Liisa lienee The Lolita -ikoni, jota en suinkaan ihmettele. Herttainen pikkutyttö sinisessä mekossaan, mutta ei liene terävimmästä päästä. Oman päätelmäni perusteella Alice on myös lievästi mielenvikainen, sillä täytyy olla hieman hullu, että pystyy luomaan omaan maailmaansa raita kerrallaan katoavia kissoja, mestausintoisia kuningattaria tai kattilat päässä tappelevia kaksosia. Alkaa käydä pikkuhiljaa hitusen tylsäksi? (Mainittakoon kuitenkin, että rakastan Liisaa)

ETC:n mekon takia aloinkin miettimään, että miksei Pepistä, joka on huomattavasti rennompi ja täysijärkisempi, ole koskaan noussut ilmiötä? Tokihan järjestäen jokainen pohjoismaalainen tuntee Pepin, mutta tiedä sitten kuinka kaukana maailmalla tuo loistavan asenteen omaava anarkistineitokainen tunnetaan. 
  Liisan ollessa laitettu ja viimeisen päälle, Peppi vetää karusti eriparisukilla ja sotkuisilla hiuksilla, silmäänpistäviä väriyhdistelmiä unohtamatta. 
Lemmikkinä Liisalla on jokaisen pikkutytön unelma, pieni kissanpentu. Mutta vaatii oikean asenteen, että kulkee ympäriinsä apina olkapäällään, kuten Peppi tekee.

Tästä pohdinnasta inspiroituneena aloinkin ajattelemaan, että voisiko Pepistä tehdä lolitan? Oman pääni mukaan se onnistuisi oikeastaan aika helpostikin. Ei ehkä ihan perinteistä lolitaa, mutta rajat ja säännöt on tehty rikottaviksi. Ja kyllä, tulen sen vielä tekemään. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, moinen viritelmä tullaan näkemään Traconissa.
Mikä mahtaa olla teidän tuomionne? Raiskaako Peppi goes Lolita koko ideologian lolitassa vai toisiko se piristävää uutta kehiin?

tiistai 16. elokuuta 2011

Do it with the fantasy!

Olin yksin kämpällä ja keksin, että nythän on sopiva aika tehdä kirjekuorilaukku, jota siskoni oli kinunnut jo kuukauden päivät. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni?
Ohjeet ja kaavat ovat täysin yliarvostettuja (not) ja vedin koko homman täysin fantasialla. Tekninen toteutus on aivan kamala, mutta silti se näyttää hyvältä, ainakin omaan silmään.
Muistan haukkuneeni laukussa käyttämäni pitsin aivan lyttyyn, koska se EI ole niitä kauneimpia pitsejä, mutta minkä sille voi, että sitä lojui kangaslaatikossa juuri sopiva pala. Ja vielä kahdessa värissä, että sain mustaan laukkuun hieman ilmettä. Pitsiaplikaatio pitsillä on ideana melko huvittava, mutta kyllähän se kivalta näyttää, vai onko joku täysin eri mieltä?
 Sitten vielä säälittävä in action-kuva, jotta laukun kokoa olisi helpompi hahmottaa. Se mahduttaa sisuksiinsa lompakon, avaimet, puhelimen sekä bussikortin ja sulkijoina toimivat nepparit menevät vielä kiinnikin.

On vissiin ihan okei olla aivan liekeissä koulusta, jos tajuaa olevansa aivan oikeassa paikassa?