sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pinkkiä ja lakritsia

Reippaan viikon takainen vapaapäivä oli jännittävä. Luokkakaverini C oli jo pidempään hehkuttanut eräiden sitruuna-lakritsimuffinssien olevan äärimmäisen hyviä. Pitihän se toki testata.

Käyttämämme ohje oli sovellus perusmuffinssiohjeesta. Ja mainittakoon se, että sitruuna todellakin maistuu näissä, kun lakritsi on rouheena joukossa. Aivan mielettömän hyviä!


Sitruuna-lakritsimuffinssit (~15 kpl)
1½ dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
~ 1½ dl maitoa (riippuen sitruunamehun määrästä)
1 sitruuna
~ 150 g lakritsia

Pilko lakritsi pieneksi, raasta sitruunan kuori ja purista mehu.
Vatkaa margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen HYVIN vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitruunan kuori ja mehu vaahtoon. Lisää kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon lakritsipalat.
Lusikoi muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa 12 - 15 minuuttia.

Kuorrutus (ei pakollinen, näyttää vaan kivalta), riittää noin kymmeneen muffinssiin
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
vajaa 100 g lakritsia
maitoa
sitruunamehua
tomusokeria
punaista elintarvikeväriä

Sulata laku maitotilkassa kattilassa, varovasti. Tässä menee oma aikansa, ei sula kuin suklaa. Anna jäähtyä. Vatkaa sekaan 2/3 tuorejuustosta.
Värjää loput juustosta elintarvikevärillä ja mausta sitruunamehulla. Käytä tomusokeria paksuntamaan seosta (meillä siitä tuli liian löysää).
Pursota jäähtyneiden muffinssien päälle ns. raidallisesti. Laita siis pursotinpussiin juustotahnat vierekkäin ja toimii!
Koristele vielä lakurouheella. Kylmäsäilytys suositeltavaa. 

Ja niin, kuorrutuksen voi tehdä toki yksivärisenäkin. :)

Kokeilkaa ihmeessä ja kertokaa mielipiteenne näistä. :)
Blogihiljaisuus saattaa olla taas pian todellisuutta, kun työn alla on wanhojenpuku.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Glitter in the air

Vaten kakkoset järkkäsivät muotinäytöstä koulun avoimien ovien päivään syksyllä. Malleja ei luokalta löytynyt tarpeeksi, joten meidät ykköset nakitettiin siihen duuniin.
Nyt vuorossa oli kuitenkin Turun Next Step -messut, jonne näytöstä sitten vielä paranneltiin. Osaa vaatteista muokattiin, osa taas jäi kokonaan sivuun ja tuli korvatuksi jollakin muulla. Omissa asuissani oli kummassakin omia tekeleitäni, mutta niistä lisää myöhemmin kuvien kera.

Kaksi päivää enemmän tai vähemmän epämääräistä hengausta ja yhteensä kahdeksan näytöstä. Kooma oli eeppinen, samoin glitterin määrä, kuten otsikkokin toteaa.
Melkein ehdin tottua siihen, että joku meikkaa ja laittaa hiukset kuosiin. Helpottaisi elämää kummasti. Paitsi että jätetään se glitter pois laskuista. Sitä on joka kaikkialla!

Mutta annetaan kuvien kertoa lisää. Pahoittelut enemmän tai vähemmän heilahtaneista räpsyistä.
Messueväät näin mutakakun muodossa. Aamupala ja jälkkäri tuli kätevästi keräiltyä pitkin poikin messupöytiä. Ei myöskään unohdeta sitä mainoskynien määrää.

Elena meikkaajan kynsissä. Elena on yksi kolmesta näytösmallista, jotka tekevät ihan oikeastikin mallin töitä. Se alemmuuden tunne oli aika järjetön, kun koulun näytöksissä tuli käveltyä Elenan ja Inkan, toinen oikeista malleista, kanssa yhtä aikaa lavalla.

Ensimmäinen omista asuistani oli ORANSSI. Ja taisin joskus täälläkin mainita, että se on yksi ehdottomista inhokkiväreistä. Ei minkään mallinen trikoomekko ja aitonahkainen luitettu korsettivyöthingy, joka on omaa käsialaani. Alunperin se on tehty Assille folkkikostyymiin, mutta siitä tuli liian iso, joten se siirtyi luontevasti omaan vaatekaappiini ja näytöksiin. Kuvassa mukana myös Inka.

Mukana kuvassa Kaisa, tai Maisa tai Maissi. Combona Cornflake. Alunperin Kaisan nahkarotsi oli osa syksyn näytösten asua, joka oli toisena tuon oranssin mekkoni lisäksi. Mutta Kaisa peri sen ja näyttää sata kertaa paremmalta kuin minä tuo päällä.

Toinen asu on pääsääntöisesti itsetekemäni. Korsetti on muutaman vuoden takainen rakkaani ja liituraitahame taas syksyn luomuksia. Tämän hetkinen lempparihameeni, ehdottomasti. Tämä asu päätyi näytökseen, kun eräs opettajistamme keksi vaatia sen mukaan. Paita taas on Gina Tricotista ja kengät jokagootin Electrat.

Paniikkia ei toki lievittänyt se, että yhtä näytöksistä oli seuraamassa myös Jani Toivola. Lievä fanitytötys päällä, koska Jani on vain awsum!

P!nkin biisin myötä toivotan teille mitä mainiointa viikonloppua ja talvea!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Current obsessions

Korsetit
Tämähän sinänsä yllätti kaikki, mutta korsetit missä tahansa muodossa pyörivät hyvin usein päässä tällä hetkellä. Kyseisten kapineiden ompelu aiheuttaa iloa, kun taas kiristämällä saavutettu kapea uuma näyttää kauniilta.

Disneyn piirretyt
Rakkaus Leijonakuninkaaseen on suuri ja Scar on awsum! Tosin Ihmemaassa seikkaileva Liisa toimii myös. Hahmoista ja yleistunnelmasta inspiroituminen on todellisuutta. 

Anette Olzon
Nightwishin viimeismmän levyn myötä onnistuin kehittämään valtavan obsession Anetten ääneen.
Kyseisellä levyllä biisit on kirjoitettu Anettelle, joten hän sen myötä pääsee käyttämään ääntään vahvimmillaan ja monipuolisemmin. Turn lose the Mermaids on ehdotonta parhautta, sitä voisi kuunnella päivän putkeen. Upeinta olisi päästä toteuttamaan lava-asua Anettelle.

Värit
Ketään ei taaskaan yllätä kun mainitsen pukeutuvani lähes aina mustaan. MUTTA nyt päässä on naksahtanut enkä voi oikeastaan lähteä ulos ilman mitään värikästä. Yleensä väripilkkuna toimii pinkit villasukat, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Saga of Darren Shan
Omia suosikkikirjoja jo ala-asteajoilta. Sinänsä ehkä vähiten hypetettyjä vampyyrikirjoja, tiedä sitten miksi. Sarjassa on mielestäni ehkä yksi parhaista vampyyrikäsityksistä, joka on hyvinkin inhimillinen. Ykkösosa Friikkisirkus lienee melko tunnettu, mutta loput 12 ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tosin oma maailma romahti, kun lempparihahmoni kuoli.

Bussimatkat
Vajaan puolen tunnin bussimatka kouluun ja takaisin kotiin on toisaalta aika ihana. Joka päivä on aikaa keskittyä vain itseensä ja kirjan lukemiseen tai ihan vaan musiikin kuunteluun. Jollain tasolla bussilla kulkeminen on myös rentouttavaa, jos ei ole kiire minnekään. Ja mainittakoon vielä, että kannatan vahvasti joukkoliikennettä.

Irkkaus
Eksyin ircin ihmeelliseen maailmaan itselleni tärkeän foorumin kautta. Nykyisin illat tulee länkytettyä ircissä hyvän porukan kanssa. Naurukuolema on yleistä.

Desing-laukut
Mulberryn Alexa, elämäni suurin laukkurakkaus! En osaa vielä päättää tahdonko tuon mustana vai harmaana, miniversiona vaiko normaalikokoisena. Vielä joskus. Laskin että isoa varten pitäisi tehdä parikymmentä tilauskorsettia. Hupsis.
Ja Lumin minikukkaro hotpinkkinä on myös ihana. Annoin itselleni luvan hankkia sen synttärilahjaksi itselleni parin kuukauden päästä.
Nostalgia-fanfiction
Muutamana viime päivänä olen tehnyt paluun juurilleni ja olen lueskellut paljon minulle ns. vanhaa fanfictionia. Jotkin vain iskevät edelleen. H/D ftw!

Kuvat netistä.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Tikulla silmään...

... mutta vanhojen kaivelu on oikeasti aika kivaa. Olen mielikuvitukseton ja käyn juuri päättyneen vuoden vielä kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa.
Kokonaisuutena vuoteni oli onnistunut ja elin elämäni parhaimpia hetkiä, mutta samalla myös huonoimpia. Käytin paljon aikaa haaveiluun ja opettelin rakastamaan itseäni huonolla menestyksellä. Rakastuin, matkustin, tein itselleni tärkeitä asioita. Ja ennen kaikkea itsenäistyin valtavasti.

Tammikuu
Vuoteni alkoi makaamalla sohvalla jäätävässä kuumeessa ja yskässä. Kävin parilla keikalla, laulutunneilla sekä opiskelin. Tai lähinnä kävin koulussa ja yritin pysyä kasassa. Löysin myös sisäisen glamrokkarini ja jouduin pakkaseen kuvattavaksi vain glamin takia. Aloitin myös isoimman ompeluprojektini, jonka myötä sain myös valmistujaislahjani etukäteen.
Helmikuu
Sain valmiiksi tammikuussa aloitetun valtavan ompeluprojektin, joka oli wanhojentanssipuku ystävälleni. Olin oikeasti ylpeä itsestäni ja aikaansaannoksestani. Shady Overload -blogi syntyi (eri nimellä alkuun), kun halusin pitää musajutut erillään. Tai lähinnä kaikki muu huttu tuntui liian irtonaiselta musiikin seassa, joten tämä syntyi. Vietin laatuaikaa siskoni kanssa Happoradion parissa ja valokuvasin hyytävän kylmässä säässä.

Maaliskuu
Odotin. Panikoin. Odotin lisää. Kävin keikoilla ja juhlin syntymäpäivääni. Jouduin Aamulehteen. Sain elämäni ensimmäisen kesätyöpaikan. Yritin nähdäd mahdollisimman paljon kavereita ja pakkasin matkalaukkuni. Löysin itseni Birminghamista, Englannista. Ostin itse valkoisen paidan ekaa kertaa ikinä.
Huhtikuu
Valehtelematta parhaita päiviä moneen vuoteen! Kävin ensimmäisellä ulkomaankeikalla ja sen seurauksena olin myös ensimmäistä kertaa spontaanisti vieraslistalla. Päivän varoitusajalla keikalle. Kokeilin uusia asioita, joita kaduin jälkeenpäin syvästi. Kerroin itselleni olevani äärimmäisen typerä. Nautin toisaalta elämästäni ja sain vanhan kaverini takaisin, kun suoritimme molemmat työssäoppimistamme Brumissa. Tajusin osaavani puhua englantia, mutta ammattitaito taas tuntui olevan pahasti hakusessa. Työskentelin Bank-ravintolassa. Tuhlasin rahaa liiaksikin ja kaipasin musiikkia. Ostin ehkä itseni näköisimmät maiharit IKINÄ. Kävelin älyttömän paljon ja opin pitämään siitä. Olin hoikempi kuin koskaan ennen. Rakastuin Birminghamiin.
Toukokuu
Olin edelleen Brumissa ja viihdyin liiankin hyvin. Lähestyvä kotiinpaluu ahdisti, mutta samalla kaipasin takaisin Suomeen. Kävin suklaatehtaassa saamatta kuitenkaan suklaaähkyä. Olin valokuvattavana ja leikkautin hiukseni eri tavalla vaihtelun vuoksi. Tajusin kuinka ihania ystäviä mulla oikeasti onkaan, kun sain ihanan kotiinpaluuyllätyksen. Hengailin ja juhlin jääkiekon MM-kultaa muiden kanssa Tampereen keskustorilla. Yritin saada taas kiinni suomalaisesta elämäntavasta ja siitä, ettei kaupassa niin vaan jäädäkään teelle myyjien kanssa. Valmistuiduin myös siihen, että pian koko elämä on auki hetken aikaa.
Kesäkuu
Valmistuin suurtalouskokiksi hyvillä arvosanoilla ja kolmen (wtf?!) stipendin arvoisesti. Kävin töissä epäinhimillisiin aikoihin, koska leipomotyö. Matkailin Jyväskylässä Leveragen perässä. Kävin festareilla ja pidin hauskaa kavereiden kanssa. Sain opiskelupaikan haluamaltani alalta ja aloin suunnitella muuttoa heti, kun sain kämpän. Matkustin myös Osloon ja jätin pikkiriikkisen palan sydäntäni Norjaan, koska Norja. Kärsin ihan älyttömästi, kun tajusin lopulta mitä haluan. Hajoilin pääni kanssa rankasti eikä työaamut auttaneet asiaa ollenkaan. Opettelin positiivisempaa asennetta onnistumatta siinä.

Heinäkuu
Alkukuu meni lähinnä sumussa, koska olin totaalisen hajalla. Kävin kuitenkin festareilla ja löysin taas yhteisen sävelen serkkuni kanssa. Pakkailin tavaroita ja aloin herätä todellisuuteen, että muutan oikeasti pois kotoa. Kävin edelleen töissä. Koko kesän kohokohtana sain itselleni tärkeän ja hyvinkin rakkaan ihmisen takaisin kotiin (lue: Suomeen). Vietin liian monta päivää pääkaupunkiseudulla, jonka aikana tosin tajusin, kuinka asioiden kuuluu olla.
kuva löydetty internetin ihmemaasta
Elokuu
Ensimmäinen viikko meni töissä ja samaisen viikon perjantaina mun pieni elämäni pakattiin autoon ja liikutettiin kohti Turkua. Kaikki alkoi puhtaalta pöydältä ja jollain tasolla olo  helpottui, kun pääsi pois porukoiden nurkista. Olin häävieraana ja aloitin vaatetusalan opiskelut. Piipahdin myös kummityttöni ristiäisissä. Kävin Turun linnassa toista kertaa elämässäni ja edellisestä kerrasta oli aikaa yli 10 vuotta. Keskityin kerrankin kouluun. Kriiseilin edelleen pääni kanssa.
Syyskuu
Hyvinkin mitäänsanomaton kuukausi. Totuttelin vielä uudenlaiseen vapauteeni ja tajusin että itsenäistyminen vie kyllä vielä pitkään. Näin jälkikäteen ajatellen syyskuussa ei tapahtunut oikeastaan mitään kahta keikkaa lukuunottamatta.
Lokakuu
Koulua, keikkoja, henkistä epätasapainoilua. Eeppisin viikonloppu ehkä ikinä, koska keikkajatkot. Turhaa valokuvausta ja alemmuuskompleksin pahenemista sen suhteen. Liikaa leffoja ja hyvää seuraa.


Marraskuu
Keikkoja, elämän ensimmäinen ylinopeussakko. Vuoden toiseksi paras levy julkaistiin. Malleilin koulun muotinäytöksessä. Aloin päästä niskan päälle pääni kanssa. Tajusin olevani rakastunut. Ompelin liikaa liian lyhyessä ajassa, mutta lopputulos oli kuitenkin mainio.

Joulukuu
Nauroin täydestä sydämestäni ekaa kertaa kuukausiin. En ollutkaan enää niin ahdistunut ja aloin ajatella uudella tavalla. Uskalsin suunnitella ja asettaa itselleni tavoitteita. Niin realistisia kuin täysin utopistisiakin Kävin keikoilla ja tunsin jollain tasolla olevani kokonaisempi. Osasin suhtautua vanhempieni valitukseen ja asennevammaisuuteen muutenkin kuin vain ahdistumalla. Sivistin itseäni Hopeanuolella. Lupasin itselleni opettelevani kontrolloimaan rahojani paremmin.Sain myös kirjoitusintoni takaisin.

Mainittakoon vielä loppuun uudenvuodenlupaukset ja -tavoitteet:
 - tiskaa useammin kuin kerran viikossa
 - karkkipäivä
 - kirjoita keskeneräisiä asioita eteenpäin
 - hanki työpaikka --> maksa velat
 - pyri henkiseen tasapainoon
 - kutistu riittävästi

Suhtaudun alkaneeseen vuoteen positiivisesti, koska tiedossa on kaikke mahtavaa! Mainittakoon vaikkapa matka Budapestiin ja piiiiiiiiiitkä lista keikkoja.
Eläkää oman päänne mukaan ja tehkää se, mikä tuntuu hyvältä!