lauantai 1. joulukuuta 2012

Nipsnaps --> surrur x2 --> käyttöön

Joulukuu tapahtui, samoin myös 20 senttiä lunta.

Tuli askarreltua lämmikettä pakkasta ja lunta vastaan. Oon todella huono käyttämään pipoja tai hattuja, joita tosin tahtoisin käyttää, niin huput on aina ennen ollut se mun juttu. Ongelmaa pään fyysisen, henkinen on jo tapahtunut, jäätymisen kanssa ei ollut, kun käytti kuitenkin aina hupparia. Nykyään vaan bändihupparit ei ehkä tunnu arkisin omimmalta vaihtoehdolta, joten vilukissa kärsii. Mutta ei kärsi enää, kun sorruin muoti-ilmiöön: huppuhuivit. Syksyn ja talven hitti ja niihin törmää kaupassa kuin kaupassa. Nyt myös allekirjoittaneen hattuhyllyllä.

Superotushan olisi neulonut huiviasian nopsaan, mutta omat neulontaskillit ovat niin pahasti ruosteessa, että päädyin ompelijan ratkaisuun. Kangasvarastoja penkoessa käteen sattui pehmoista tummanharmaata neulekangasta. Pieni pää sanoi raksraks ja kangas lähti kouluun mukaan. Hupun kaavan metsästys ja leikkuuseen vaan. Huppuosa on kaksinkertainen kun taas huivi on yksinkertainen, kapea ja pitkä. Askartelu vei aikaa hurjat 25 minuuttia. Olisi varmaankin vienyt vähemmän ellen olisi höpissyt keikoillajuoksemisesta ja korseteista luokkakaverin kanssa.
Kuva on laatua webkamera, mutta ehkä siitä saa käsityksen. Laitetaan sitten joskus parempi kuva ihan in action. Huppu on ihanan suuri, sinne mahtuu tääkin kiharapehko ongelmitta. Ja pysyy muuten päässä, vaikka tukka olisi sotkunutturalla takaraivolla. Lämmittää ihanasti ja on niin pehmoinen, että tuota tekisi mieli vain pitää jatkuvasti! Bonuksena tuo on vielä ihanan tyttömäinen olematta kuitenkaan överi. Mun asusteosastoni selkeästi huusi tuollaista huivia. Nyt kun saisi vielä tummanpunaisen ja ehkä mustan yksilön niin olisi sitä vaihteluakin.
Eilisen lumimyrskyulkoilun perusteella voin kertoa onnistuneeni. Ei inhottavaa viimaa korvissa, lumivyöryä niskassa tai läpimärkää tukkaa.

Oma ompeluinspis on tehnyt paluun rytinällä ja tässä pitkän viikonlopun aikana saattaa tulla jotain ompelusta valmiiksi. Jos ei muuta, niin vanha huppari tulee saamaan uudet resorit.

Aiheesta kukkaruukun suuntaan. Ootte varmaankin suuri osa törmänneet blogeissa, erityisesti tyyli- ja lifestyleversioissa, pyörineeseen Naked Truth -haasteeseen?
Idea on ihan mahtava ja mua oikeasti kiinnostaa nähdä ihmisiä täysin luonnollisina. Liiallinen pakkelikerros on yök. Oli se sitten omassa tai kenen tahansa muun naamassa. Ystävämme photoshop on myös jees, mutta miksi kiillottaa sillä pienet rosot pois? Ei kenelläkään meistä oo täydellistä ihoa, niin miksi niin pitäisi uskotella?

Mä viihdyn älyttömän hyvin meikittä. Lähden usein juhliinkin ihan omalla naamallani enkä saa siitä mitään ulkonäköpaineita, jos muut ovat panostaneet. Kaikki meistä ovat oikeasti kauniita luonnostaan, toiset enemmän toiset vähemmän, ilman meikkiä. Kun katson peiliin, sieltä ei katso takaisin Marilyn Monroe, Kirsten Dunst tai Helena Bonham-Carter. Sieltä katsoo usein väsynyt ja kalpea otus, jonka silmiä ympäröi punaiset ja kuivat renkaat. En ole mitenkään päin täydellinen, varsinkaan vartaloni puolesta. Oon vaan oppinut elämään itseni kanssa ja etsimään niitä hyviäkin puolia.
Meikkaamattomuutta helpottaa kovasti se, että omat ripseni ovat pitkät, kaarevat ja mustat. Kulmatkin ovat  riittävän tummat eikä niitä tarvitse piirtää näkyviin. Meikkaan keskimäärin kerran kuukaudessa.

Blogimaailmassa melkein tuntuu, että on pakko yltää samalle tasolle muiden kanssa. Tuo suosittu bloggari käyttää tuollaista meikkiä päivittäin, tekee erilaisia tutoriaaleja ja saa tuotteita testattavakseen. Lienevätköhän oikeasti hyviä...
Tuon toisen bloggarin kuvat näyttää suoraan muotilehdestä napatuilta. Minäkin tahdon! Tähän liittyy ystävämme photoshop. Oman blogin kuvat on yleensä melko aitoja. Rajaus, kontrasti, värisävyt ja muut pikkujutut tulevat usein korjatuksi, mutta harvemmin tulee muuten niihin koskettua. Ei sillä, että edes osaisin muuta. Eikä mulla myöskään ole photaria.
Jos kuvat ovat käyneet photarissa, niiden takana on silloin A, joka oikeasti osaa asiansa. Mutta harvemmin niissäkään on koskettu ihmisen vikoihin. Ehkä joku supernäppy poistetaan tai häiritsevä hius kasvoilta. Ei sen kummempaa. Silmät saavat toisinaan kirkkaamman värin. Överiksi ei kuitenkaan mennä.

Nyt siirryn höpisemästä ja palaan ompelukoneen ääreen. Joulusukkia tulossa. Pitäkää huolta ja tehkää lumiukko, jos sää sen sallii!

2 kommenttia:

  1. Tuo huppu on ihanan näköinen! Itse en ole myöskään pipokansaan kuuluva, joten tuollainen olisi ihan huippu ihana <3

    VastaaPoista
  2. Make up is different for the people and has no rules, You can paint your face as a Picasso or not. I only paint my brows,cheeks,lips,eyeshadow,eyeliner and rimmel and concealer. I dislike base of makeup, is like an máscara. But all the year I wear daycream and nightcream.Sun is very hard.Lots of kisses!

    VastaaPoista