keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kangaskilometrejä ja tuskaa

Eilen, tiistaina, lähdimme koulusta retkelle kohti Toijalaa ja kangastukkua. Hupsis, ei hyvä.
Kankaita oli hallikaupalla ja hyllymetrien määrä hämmensi pientä ihmistä. Olohan oli kuin Nalle Puhilla hunajapurkkien keskellä. Joka puolella kauniita kankaita kilometritolkulla.


Onnekseni oon yllättävän harkitsevainen ostaja, kun puhutaan kankaista. Harvemmin tulee ostettua mitään vain sen takia, että se on superia, mutta ei oo käyttöä tiedossa. Sehän päti tälläkin reissulla. Ja toki kangashamstrauksen määrään vaikutti myös se, että minimimäärä oli 5 metriä. Päädyin siis ostamaan vain ne kankaat, mitä lähdin etsimään alunperinkin. Yksi heräteostos tapahtui, mutta siihenkin oli mainio syy. Hintaluokka oli edullisempi kuin suurissa kangaskaupoissa, mainittakoon esimerkkinä tylli, joka maksoi tukussa 1,35e/metri, kun taas esimerkiksi Eurokankaassa hinta on 2e/m.
Oma kangaskasani saa ihan oman postauksensa, ja samalla tuleepi enemmänkin materiaalihömppäilyä. Ja itkua tilanpuutteesta.

Toinenkin uusi asia tuli koettua, nimittäin hapkido. Suunnilleen kasiluokalta asti hyvin toiminut urheilemattomuuteni kärsi, kun A jotenkin ylipuhui mut mukaansa kokeilemaan tuota ninjalajia. Pakko myöntää, että se oli ihan hauskaa, vaikka meinasin tipahtaa pääni kanssa jo alkulämpöjen aikana, mutta pysyin kuitenkin mukana. Kaatuilua treenailtuamme oli aika käydä tositoimiin eli riepottelemaan ja heittelemään kaveria. Helvetin pelottavaa, mutta yllättävän hauskaa. Tosin tänään ei ole ollut hauskaa, kun joka ikinen lihas on jumissa ja sattuu niin vietävästi. Hiphei, ei enää ikinä. En kyllä ehkä onnistu luistamaan treeneistä.
Hauskinta tässä on ollut se, että oon joutunut ramppaamaan portaita ylös ja alas. Paljon. Hirvittävän mukavaa tappokipeillä reisillä. En ehkä koskaan opi ymmärtämään urheilijoita, jotka muka nauttivat helvetillisestä rääkistä. Palaamme tähän aiheeseen kuitenkin ehkä myöhemmin, kun selviän jumeistani ja parit treenit lisää. Kyllä, masokisti on menossa uudestaan.

Nyt suuntaan kuitenkin vikisemään säälittävästi tuskani kanssa peiton alle. Ehkä aamu tuntuu paremmalta.

4 kommenttia:

  1. Yäh, jumissa olevat lihakset on kauheinta! Mutta onhan se liikunnan jälkeinen euforia usein totta, ainakin jos liikkuu oikeasti omasta halustaan. :D

    Oih, odotan innolla, mitä olet ostanut ja mitä meinaat kankaistasi tehdä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne sanoo, että liikunta aiheuttaa euforiaa... Ei pidä paikkaansa!

      Mä odotan itsekin innolla, että pääsen tekemään juttujani. :)

      Poista
  2. Oih!!!! Tuonne on kyllä päästävä :D Mä luulen itsellä kävisi tuolla Toijalassa, niin että mä ostaisin paljon kaikkea ihanaa ja lopulta olisi pakko jäädä töihin sinne, että pystyy maksaa ostokset :D Just tällä viikolla kävin Raision linnakankaassa ja löysin unelma kangasta mut eiks se sit tietysti ollut 25e metri :/ Nyt oon sitten muutaman päivän miettinyt pitäiskö sitä hakea kuitenkin ja joutua vararikkoon vai antaa suosiolla olla.
    Jännityksellä jään odottamaa mitä olet ostanut ja mitä tulet tekemään kankaista :)

    Ai niin ja tuohon harrastukseen pitikin sanoa, että varmasti todella mielenkiintointoinen kamppailulaji! Itse olen harrastanut kuus vuotta ju-jutsua :) Nuo harrastukset ovat ainakin sellaisia missä mustelmilta ei säästytä mutta kuntoilun kannalta mitä erinomaisin harrastus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kankaiden huonoin puoli on se, että niitä tuppaa kertymään joka paikkaan ja sitten ei mahdu enää itse huoneeseen. Mun ompelutarvikevuori on aika vaikuttava, kun se on kasattuna keskelle olohuonetta.

      Kuntoilun kuuluu olla mustelmatonta ja helppoa! Oon ehkä laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta silti. Liikkuminen on vieläkin puhtaasti tuskallista. En voi edes nauraa, kun sekin sattuu. Mutta ninjalajit kiehtoo silti. Tää on niin väärin.

      Poista