tiistai 3. huhtikuuta 2012

"Kukaan ei oo ikinä tehny mulle mitään tällasta!"

Kun tässä taannoin läpisin jatkuvasti eepisestä ompeluprojektista, se on saatu päätökseen. Tavallaan.

Koulussa meillä oli pakollisena työnä miesten liivi ja alkuperäisten ohjeistusten mukaan sitä ei olisi saanut tehdä lapselle. Joten pähkäily oli aivan älytön. Kukas sitten? Iskä tai kukaan sukulaisista ei ole mitenkään päin liivityyppiä. Eikä kaveritkaan oikeastaan. Hiphei tosi kiva. Ja sitten iski kuningasidea. Ideavaiheessa se kuulosti koko ajan paremmalta ja paremmalta, mutta toteutus vähän epäilytti. Uskallanko/kehtaanko kysyä? Onneksi kehtasin ja uskalsin.

Sain asiakkaakseni erään Suomen parhaista rocklaulajista: Pekka Heinon.

Brother Firetribessa, Leveragessa ja Rock & Roll Sensationissa vaikuttava Pekka nähdään lavalla oikeastaan aina liiviin pukeutuneena, että yritäpä siinä sitten keksiä parempaa asiakasta.
Vaikka voisi sanoa, että olemme Pekan kanssa jo vanhoja tuttuja, niin jouduin kyllä keräämään rohkeutta valtavat määrät. Ja taisipa A vieressä tökkiä että nyt kysyt. Ja onneksi A tökki.
Pekka oli totaalisen liekeissä ideasta ja oli heti mukana. Kyllähän siinä sitten väkisinkin nousi hymy huulille ja teki mieli rynnätä halaamaan Pekkaa.
Lopputuloksen näette yllä olevista, laaduttomista, kuvista. Minä olen ompelijana erittäin tyytyväinen ja asiakaskin vaikutti tyytyväiseltä. Illan mittaan sai kuulla useampaankin otteeseen, kuinka Pekka selitti ties kenelle minun tehneen liivin.
Kun motivaatio tekemiseen oli alusta loppuun korkealla, työn tulos ei voi olla huono. Tai voisi, mutta tällä kertaa en voi oikeastaan olla enää yhtään tyytyväisempi. Tein parhaani ja se myös näkyy. Toki pyrin aina tekemään parhaani, mutta edellisessä paitapuserossa motivaation puute ja yleinen kettuuntuminen näkyy turhankin hyvin. Kuvat eivät tee sinänsä oikeutta vaatteelle, otapa onnistunut ja imarteleva kuva pimeässä ravintolassa. Ja kyllä sitä sai kuulla perinteisen ootko sä oikeesti tehnyt tän itse? -kommentin.
Palatakseni vielä postauksen alkuun ja tavallaan-kommenttiin. Pekka kysyi, josko voisin tehdä vielä toisenkin liivin. Ja minähän teen.
Orastava alku Suomen musapiireihin pääsemiselle. Vai miten se meni?

6 kommenttia:

  1. Right on! Siitä se lähtee. ;)
    Kovin on sopiva ja loppuun asti huolitellut näköinen, sopii asiakkaalle paremmin kuin nyrkki silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä pientä hienosäätöä vielä tehtävissä istuvuuden kannalta, mutta pikkuvikoja :D
      Ja kiitos!

      Poista