maanantai 1. joulukuuta 2014

Hello, cotton candy!

Höpistään hetki hiuksista. Mun tukka on ollut samaan malliin leikattu vuosikausia. Ja se on ollut tumma about 8 vuotta. Pidemmän pohdinnan jälkeen keksin, mitä haluan tehdä tukalleni ja tartuin vaalennusainepurkkeihin. Lähtötilanne oli tummanpinkki/tummanruskea violetilla lisäyksellä.

InstagramCapture_a000a25f-0c2e-44af-a4ce-8da1211bd620_jpg


Kovin ihana tuo oli, mutta halusin jotain vaihtelua. Alunperin tähtäimessä oli merenneitotukka, mutta sitten homma karkasi käsistä ja vaalennusten seurauksena menetin about puolet tukastani. Niskahiukset paloivat eli ne on raivostuttavat pätkät ja tukka tuntuu purkalta. Katkeilee niin perkeleesti ja tosiaan oheni puolella.

InstagramCapture_06e16d0c-2c8c-4611-9473-2c5eb5a7ae32_jpg


Pinkistä kestoväristä pääsin eroon kivuttomasti kerralla, mutta ääliönä en tajunnut haalistaa violettia shokkiväriä ennen vaalennusta. Sain sinivihreät viikset sen ansiosta. Kun peilistä tuijotti blondi minä, en ihan pysynyt enää kartalla. Mitäs helvettiä sitä tuli tehtyä. Nooh, lisää vaalennusta kehiin, koska alaosa tukasta oli vielä huomattavasti tummempi ja joitain läikkiä jäi. Tukkaa harjatessa hiuksia irtosi pienen koiran verran ja siinä vaiheessa kyllä ihan oikeasti itketti. 

Päätin ryömiä rutikuivan ja kuolleen pehkoni kanssa kampaajan hellään käsittelyyn. Rivien välistä huomasi kampaajaleidin kauhistelevan mun tukkani kuntoa. Ilmoitin, että ota ihan reilusti pois, että saadaan tukka vielä joskus henkiin. Pituutta lähti ehkä 7-10cm ja kerrostettiin reippaasti. Päädyttiin myös leikkaamaan mulle otsatukka. 7-luokalla halusin otsiksen ja sittemmin kasvatin sen aika nopsaan pois. 9 vuotta ilman otsista ja nyt se tuli takaisin. Tuskin pysyvästi, mutta onpahan hauskaa vaihtelua. Väri muuttui radikaalisti niin samalla sitten malli. 

InstagramCapture_28746776-6844-4435-8f0d-7a1b0dca3577_jpg


Kuvassa tukka on suoraan kampaajanpenkistä ja sen takia suoristettu. En oo pariin vuoteen viihtynyt överisuorassa tukassa, joten en ihan lämmennyt sille tuossakaan. Kiharana huomattavasti mukavampi. Reilun viikon olin blondin otsiksen kanssa, mutta sitten alkoi ahdistamaan, kun ei näyttänyt lainkaan itseltään. Vaikka tummempi tukka houkutteli aika huolella, en halunnut heittää heti jäätävää vaalennusurakkaa hukkaan. Tartuin siis biozellin raspberry -colormaskiin, pinkin shokkivärin jämiin, pieneen määrään sinistä väriä, hopeamaskiin ja hoitoaineeseen. Sekoittelin noista jännän vaaleanpunaisen ja heitin tukkaan.

InstagramCapture_89fc6d2f-5d85-4301-870a-9d3956006a3a_jpg


Yleisilme on edelleen vaalea, mutta nyt huomattavasti enemmän mua. Onnea on colormaskit, joilla uskaltaa sävyttää jopa kuolemispisteessä olevaa tukkaa. Haaveissa on edelleen merenneitotukka, mutta ehkä se saa odotella ensi vuodelle. Viihdyn hattaratukassani oikein hyvin, joten ehkä kestän odottelun ja yritän parannella hiuspehkoparkaani.

Iloitaan vuoden viimeisestä kuukaudesta ja toivotaan lunta! 

4 kommenttia:

  1. Hattaratukka on oikein söpö!! ^^ oli kiva nähdä Helsingissä, hetki kyllä meni että tunnistin siut blondissa tukassa mutta äänen tunnistin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Blondi oli kyllä äärimmäisen hämmentävä, mutta onneksi on hattaravaihtoehto

      Poista