Kuu on mun mielestä ehkä kaunein taivaankappale ja se fakta, ettei kuulla ole omaa valoaan, on aika kiva. Tavallaan siis samaistun kuuhun. Loistaakseni tarvitsen valoni jostain muualta.
Kuun kuvaaminen on sinänsä ikävää puuhaa. Jos haluat kuun pinnan näkyviin, tausta muuttuu täysin mustaksi. Jos taas haluat mahdolliset pilvet mukaan, niin kuu on kirkas ja häiritsevä pallo. Tosi kiva. Tähänkin on ratkaisu, mutta itsehän en tietenkään voi kyseistä tekniikkaa osata. Ehkä vielä joskus.
Ekan ja tokan kuvan ottamisen välillä on oikeasti niin paljon aikaa, että pilvet olivat liikkuneet pois kuun takaa tuota ekaa napatessa. Eli taivas oikeasti oli musta. Vika kuva taas on sinänsä kökkö, mutta siinä on hassu tuplakuu. En oikeesti tiedä, johtuuko tuo linssin mahdollisesta tahrasta vai valaiseeko tuo kuu jotain kiertolaistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.